Filmistudio Oy

Yhtiön nimet: 
Filmistudio Oy
Toimiala: 
Elokuvalaboratorio, lyhytelokuvavalmistamo
Maa:
Suomi (FI)
Perustettu:
1937
Lakannut:
1981
Yrityshistoria:

Vuonna 1927 toimintansa aloittaneen Filmistudio Oy:n päätoimiala oli elokuvalaboratorio. Yhtiön johtaja oli L. E. Pulkkila (1902-1975). Filmistudion toiminta hiipui 1970-luvun alussa.

Mies elokuvavalmistamo Filmistudio Oy:n takana oli L. E. (Lauri Erik) Pulkkila, joka yhdessä kuvaaja Eino Karin (1897-1954) kanssa perusti vuonna 1927 elokuvalaboratorion nimellä Filmistudio Kari ja Pulkkila. Äänielokuvakauden alettua Pulkkila kehitti oman äänitysmenetelmänsä, jota käytettiin mm. vuonna 1933 Suomi-Filmi Oy:n elokuvissa Ne 45000 ja Herrat täysihoidossa sekä elokuvassa Taistelu Heikkilän talosta (1936), Aho & Soldanin tuottamassa, Nyrki Tapiovaaran ohjaamassa elokuvassa Juha (1937) ja Tapiovaaran elokuvassa Varastettu kuolema (1938). Pulkkila toimi myös äänittäjänä kyseisissä elokuvissa.

Vuonna 1937 Eino Kari irtautui yhteistyöstä Lauri Pulkkilan kanssa ja perusti oman elokuvalaboratorion. Pulkkila jatkoi liikettä Filmistudio Oy:n nimellä. Laboratoriotoiminta jatkui myös Filmistudiossa: lyhytelokuvien ohella yhtiö teki vuosina 1938-59 laboratoriotyöt kaikkiaan viiteen kokoillan elokuvaan. Yhtiön omaa tuotantoa näistä olivat Eino Jurkan ohjaama komedia Herra johtajan "harha-askel" (1940) ja Yrjö Norran ohjaama Susikoski-elokuva Kolmas laukaus (1959).

Yhtiö valmisti vuosina 1937-63 myös kaikkiaan 100 normaalilevyistä 35 mm:n lyhytelokuvaa, mm Varhaiskevättä Munkkiniemessä (1937), Käynti taidevalimossa (1940), Mies talosta - kaksi parhaasta (1941), Tuhottu Rovaniemi (1945), Graafillista taidetta (1946), Suomen suurin koski (1948), Poikien paratiisi - Partaharju (1950), Aito vai jäljennös (1960), Muurahaisten elämää (1963) ja kymmenosainen Tuulastuksia -sarja (1939-1951) sekä 13 kappaletta 16 mm:n lyhytelokuvia. Vuonna 1943 yhtiö tuotti Toivo Pekkasen novelliin perustuvan 37-minuuttisen juonielokuvan Raudan kansaa. Omaa studiota yhtiöllä ei ollut.

Yhtiön toiminta hiipui 1960-luvun jälkipuoliskolla; Pulkkila itse kuoli vuonna 1975. Erik Blombergin mukaan Pulkkila oli "keksijä ja tavallaan nero, mutta hänen kojeistaan puuttui aina se viimeinen ruuvi, jota ei oltu vielä ehditty asentaa, vaikkakin se 'oli työn alla'". (Blomberg Filmihullussa 8/1980). Yhtiössä vuodesta 1964 työskennellyt Martti Salin kehitti menetelmän, jolla filmin kehitysprosessissa saattoi ottaa hopean talteen. Pulkkilan poika, fil. maisteri Ensio Pulkkila (1937-1984) oli ammattitason luontokuvaaja.

Yhtiön osoite oli vuonna 1934 Kluuvikatu 3, vuonna 1939 Turuntie 222, vuonna 1940 Castréninkatu 3 ja vuodesta 1959 Keskuskatu 1. Kaupparekisteristä yhtiö poistettiin vasta vuonna 1981.

Kari Uusitalo
4.10.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Mitä Missä Milloin Elokuvakirja. Helsinki: Otava 1972.

Esko Töyri: Me mainiot löträäjät... Suomalaisen elokuvan raamikehitysvuodet 1920-1940. Helsinki: SES 1978.

Kari Uusitalo: Lavean tien sankarit. Suomalainen elokuva 1931-1939. Helsinki: Otava 1975.

Kari Uusitalo: Ruutia, riitoja, rakkautta... Suomalaisen elokuvan sotavuodet 1940-1948. Helsinki: SES 1977.

Kari Uusitalo: Hei, rillumarei! Suomalaisen elokuvan mimmiteollisuusvuodet 1949-1955. Helsinki: SES 1978.

Kari Uusitalo: Suomen Hollywood on kuollut. Kotimaisen elokuvan ahdinkovuodet 1956-1963. Helsinki: SES 1981,

Suomen kansallisfilmografia 1-3, 6. Helsinki: Edita ym. 1991-1996.