Kaarlo Aavajoki

Etunimet: 
Kaarlo
Muut nimet: 
Kaarlo Appelström (entinen nimi)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
26.12.1907
Kuolinaika: 
23.02.1971

Biografia

Näyttelijä

Kaarlo Aavajoki näytteli valkokankaalla 1939-1952 kymmenisen sivuosaa, joista huomattavimpiin kuuluvat Pimeänpirtin hävityksen (1947) torppari Kalle ja Kartanon naisten (1944) pehtori Aarne Mustonen. Hän esitti usein konnia kuten Dynamiittitytön (1944) Unskia. Aavajoki loi teatteriuransa pääosin työväen näyttämöillä muun muassa Helsingissä, Jyväskylässä ja Turussa.

Vuonna 1907 syntynyt Kaarlo Aavajoki (ent. Appelström) loi teatteriuransa enimmäkseen työväen näyttämöillä. Hän esiintyi 1930-luvun alkupuolella Helsingin Työväen Teatterissa, jossa hän näytteli muun muassa Kuisman ja Helinän miespääosaa. Aavajoki kuului 1930-luvun loppupuolella Jyväskylän Työväen Näyttämön nimekkäimpiin taiteilijoihin, jonka kiitetyimpiin roolisuorituksiin kuuluivat muun muassa Niskavuoren naisten Aarne ja Leo Tolstoin Pimeyden vallan renki. "Kaarlo Aavajoki oli ilmeisesti syventynyt tehtäväänsä suurella vakavuudella ja voi tyydytyksellä merkitä osan suurimmaksi saavutuksekseen Jyväskylässä. Huolettomasta rengistä hän kasvoi illan mittaan suureksi traagilliseksi hahmoksi, jonka sielulliset liikkeet saivat lopussa syvän järkyttävän tulkinnan ja jonka seestyminen ja kirkastuminen tunnustuskohtauksen jälkeen toivat näyttämölle oikean pääsiäistunnelman", kiitteli Työväen näyttämötaide -lehden A.R. Hyvänä laulajana Aavajoki esiintyi usein muun muassa opereteissa Turun Työväen Teatterissa, Yleisradiossa ja 1950-luvulla revyyteatteri Punaisessa Myllyssä.

Kaarlo Aavajoki esitti valkokankaalla 1939-1952 kymmenisen sivuosaa, joista ensimmäinen oli Seitsemän veljeksen (1939) kukon kiekumista matkiva Toukolan poika. Hän näytteli usein konnia kuten komedian Omena putoaa (1952) Viski-Vihtorin apuria "tilanomistajaa", Linkun kumppania Grisua jännitysfilmissä Kolmastoista koputus (1945) ja Dynamiittitytön (1944) dynamiittimies Unskia, jonka hillitön tanssinumero pääosaa esittäneen Lea Joutsenon kanssa kuuluu suomalaisen elokuvahistorian hauskimpiin kohtauksiin.

Kaarlo Aavajoen huomattaviin filmirooleihin lukeutuvat Pimeänpirtin hävityksen (1947) torppari Kalle Aukustinpoika, Kartanon naisten (1944) sodassa kätensä menettävä Larsvikin pehtori Aarne Mustonen ja Aleksis Kiven isä Erik Juhana Stenvall taiteilijakuvauksessa "Minä elän" (1946). Hänen pienempiä sivuosia olivat elokuvien Miehen vankina (1943) ravintoloitsija, Kirkastetun sydämen (1943) vienankarjalainen sotavanki, Harri melodraamassa Sellaisena kuin sinä minut halusit (1944), Valkoisen neilikan velhon (1945) ovimies Romsu, viskaali komediassa Katarina kaunis leski (1950) sekä Kuisman ja Helinän (1951) Korpelan isäntä. Kaarlo Aavajoki menehtyi 63-vuotiaana 1971.

Sisko Rytkönen
29.6.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Suomen kansallisfilmografia 2 ja 3. Helsinki: Painatuskeskus 1993 ja 1995.

Suomen kansallisfilmografia 4. Helsinki: Edita 1998.

Työväen näyttämötaide 1.4.1937, 64.

Lauri Meren sähköpostivastaus 29.10.2013 Sisko Rytkösen tiedusteluun Kaarlo Aavajoen teatteriurasta.

Pälvi Laineen sähköpostivastaus 22.4.2014 Sisko Rytkösen tiedusteluun Kaarlo Aavajoen teatteriurasta.