Vili Järe

Muut nimet: 
Vili Jägermalm (taiteilijanimi)
Vilho Allan Sigurd Jägermalm (virallinen nimi)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
10.11.1912
Syntymäpaikka: 
Haaga
Kuolinaika: 
18.06.1949

Biografia

Näyttelijä

Vain 36-vuotiaana kuollut Vili Järe näytteli 1940-luvulla Helsingin Kansanteatterissa ja esiintyi myös avustajana parissakymmenessä pääasiassa Suomen Filmiteollisuuden (SF) elokuvassa. Hänen huomattavin roolinsa oli konnan osa Simo Penttilä -elokuvassa Valkoisen neilikan velho (1945).

Vilho Jägermalm syntyi 1912 Haagan kauppalassa (vuoden 1946 alusta Helsingin kaupunginosa). Ilmeisesti jo kesällä 1941 Vilho Jägermalm oli ollut Eine Laineen mukana kolmiviikkoisella kiertueella, jolla esitettiin Noel Cowardin näytelmää Markiisitar. Syksyllä 1941 näytelmä tuli myös Helsingin Kansanteatterin ohjelmistoon; Eine Laine säkenöi nimiosassa. Markiisittaresta tuli vuoden suosikkinäytelmä.

Niukkojen tietojen mukaan Jägermalm kirjattiin syksyllä 1942 Teatterikoulun kuuntelijaoppilaaksi, mutta hän ei juuri ehtinyt osallistua opetukseen.

Markiisitar palasi ohjelmistoon vielä maaliskuussa 1946, kun Eine Laine juhli 30-vuotista näyttelijänuraansa. Huonontuneen näkönsä vuoksi hän ei itse pystynyt lukemaan repliikkejään, vaan opetteli ne uudelleen ystävien avustuksella.

Ilona-esitystietokannassa Vili Järe mainitaan vain Shakespearen Hamlet-näytelmässä (1944) sotaherra Bernardon ja III näyttelijän rooleissa sekä Tanssivan Savoyn (1947) tanssisolistina. Pirkko Kosken teatterihistoriassa on kuva Katri Ingmanin näytelmästä Miriam (1948). Järe on kuvassa, ja mainitaankin vain kuvatekstissä.

Vili Järe oli vuosina 1943–48 parissakymmenessä elokuvassa pienissä avustajatehtävissä. Hänen ensimmäisiä filmiroolejaan oli lakeijan osa elokuvassa Katariina ja Munkkiniemen kreivi (1943). Elokuvassa Sellaisena kuin Sinä minut halusit (1944) Järe näytteli Kultaisen Ankkurin tarjoilijaa, jota ravintolan johtaja (Sven Relander) tylyttää.

Pikku rooleja Vili Järe esitti muun muassa elokuvissa Valkoiset ruusut (1943, tanssija ravintolassa), Synnitön lankeemus (1943, näyttelijä) ja Sylvi (1944, tanssiaisvieras). Ristikon varjossa -elokuvassa (1945) hän oli metallityömies ja Nokea ja kultaa -elokuvassa (1945) lämmittäjä Kemiläinen.

Jären pikkurooleista isoin on humalikkaan Korri-nimisen konnan osa Simo Penttilän käsikirjoitukseen perustuvassa elokuvassa Valkoisen neilikan velho (1945).

Kirkastuvassa sävelessä (1946) Vili Järe oli Oopperan järjestäjä. Hänellä on repliikkikin, kun hän ilmoittaa yleisölle, että valitettavien äkillisten sairastapausten vuoksi osajakoon on tehty muutoksia: Carmen-oopperan miespääosan laulaa nyt laulua harrastanut ja oopperaa harjoitellut työmies Eero Merjanen (Kalle Ruusunen), ja orkesteria johtaa entinen kapellimestari Peter Blomqvist (Aku Korhonen). Laulavassa sydämessä (1948) Järe esitti Yleisradion virkailijaa.

Vilho Jägermalmin elokuvanäyttelijän ura kesti vain viisi vuotta; hän kuoli 36-vuotiaana 1949. Kuolinilmoituksessa surijoina ovat äiti, sukulaiset, tuttavat ja näyttelijätoverit. Kuolinilmoituksessa äiti kirjoittaa: ”Minä tainta hentoa hoitelin, sen juuret kastelin kyynelin. Vanhuuden turvaa toivoin, mutta toisin oli tahto Elämän Herran.”

Kalevi Koukkunen
10.9.2017

Kirjallisuutta ja lähteitä

Pirkko Koski: Kansan teatteri II. Helsingin Kansanteatteri. Helsinki: Helsingin teatterisäätiö 1987, 261.

Eine Laine: Pitkä päivä paistetta ja pilviä. Muistelmia. 3. p. Helsinki: Tammi 1967, 198.

Lauri Meri: Näyttelijät sodan varjossa. Teatterikoulun ensimmäinen kurssi 1943–1945. Helsinki: Otava 2005, 127–128.

Suomen kansallisfilmografia 3. Helsinki: Painatuskeskus 1993.

Suomen kansallisfilmografia 4. Helsinki: VAPK-kustannus 1992.

Vilho Allan Jägermalm. Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 23.6.1949.

E. P–la [= Eino Palola]: ”Kevyttä leikkiä Kansanteatterissa” [Markiisitar-näytelmän arvostelu]. Helsingin Sanomat 9.10.1941.

http://ilona.tinfo.fi/tekija_lista.aspx?lang=fi (luettu 5.4.2016).

ilona.tinfo.fi/esitys_tieto.aspx?id=3578 (luettu 28.3.2016).