Teijo Joutsela

Etunimet: 
Teijo Reino
Muut nimet: 
Syntymäaika: 
29.08.1912
Syntymäpaikka: 
Helsinki
Kuolinaika: 
15.09.1999
Kuolinpaikka: 
Helsinki

Biografia

Näyttelijä, laulaja, liikemies

Baritoni Teijo Joutsela tuli tunnetuksi Kipparikvartetin jämeränä jäsenenä (ensimmäinen basso) 1951–83 ja Humppa-Veikkojen solistina 1958–78. Joutsela esiintyi 1940–60-luvulla parissakymmenessä elokuvassa sivuosissa laulajan tai soittajan roolissa, mutta myös mm. poliisina.

Teijo Joutsela syntyi 1912 Helsingissä. Muusikonuransa hän aloitti kahvilaviulistina jo 15-vuotiaana Helsingin Hakaniemessä. Sibelius-Akatemian edeltäjässä Helsingin konservatoriossa hän opiskeli laulua ja musiikinteoriaa. Viulistinuran hän joutui jättämään loukattuaan sormensa, mutta soitti kyllä myöhemmin viulua. Syystä tai toisesta Joutselan nimeä ei ole Sibelius-Akatemian historiateoksen tarkassa opiskelijamatrikkelissa. Hän opiskeli myös Suomen Näyttämöopistossa ja legendaarisessa Suomen Filmiteollisuuden (SF) filmikoulussa. Sodan jälkeen hän piti pari klassisen musiikin konserttia. Kevyempää ohjelmistoa hän esitti Iloisen Teatterin ja Punainen Myllyn revyissä.

Todennäköisesti Teijo Joutselan ensiesiintyminen elokuvassa oli nuoremman virkatoverin osa Suomisen perheessä (1941). Lyhyt kohtaus on kiinnostava sikäli, että siinä näkyy ainoan kerran tuomari Suomisen (Yrjö Tuominen) työpaikka – virasto. Työtoverit vaihtavat muutaman sanan osakekursseista.

Salskea Joutsela oli kuin luotu poliisin rooleihin – elokuvissa Suomisen taiteilijat (1943), Pikajuna pohjoiseen (1947) ja Radio tulee hulluksi (1952). Sotilasta hän näytteli elokuvissa ”Niin se on, poijaat!” (1942, sotamies), Hevoshuijari (1943, jääkäri) ja Serenaadiluutnantti (1949, luutnantti, everstin adjutantti; ei kuitenkaan ”serenaadiluutnantti”). Elokuvassa Nuoria ihmisiä (1943) Teijo Joutsela näytteli nyrkkeilijä Bönaa. Myös elokuvan Sisulla ja sydämellä (1947) aiheena on urheilu, vieläpä nyrkkeily. Tosin Joutsela ei siinä nyrkkeile, vaan on teekkareiden urheilujoukkueen puuhamies.

Teijo Joutselan laulu-ura elokuvissa alkoi Ville Salmisen ohjauksessa Kaunis Veera eli Ballaadi Saimaalta (1950); hänen tavaramerkikseen tuli Kippari-Kallen möreä ”skimbada”. Elokuvan päähenkilöille – laivamiehille – tarvittiin lauluäänet, ja niinpä Auvo Nuotio antoi äänensä Hannes Häyriselle, Teijo Joutsela Kalle Viherpuulle ja Kauko Käyhkö Uuno Laaksolle. Vain Olavi Virta sai laulaa omalla äänellään.

Sittemmin nelikko nimettiin Kipparikvartetiksi, josta tuli vuosikymmeniksi Suomen suosituin lauluyhtye. Sen perusti vuonna 1950 jo ansioitunut elokuva- ja viihdemusiikin säveltäjä, kapellimestari Harry Bergström (1910–89). Kipparikvartetilla oli lavakarismaa jo ennen kuin siitä puhuttiinkaan, ja se oli myös lavakoreografian uranuurtaja. Elokuvassa Kipparikvartetti esiintyi ja lauloi ensimmäisen kerran Eddie Stenbergin esikoisohjauksessa Tervetuloa aamukahville eli Tottako toinenkin puoli? (ensi-ilta toukokuussa 1952), joka väkinäisesti hyväksikäytti Niilo Tarvajärven suositun radio-ohjelman nimeä.

Suuri yleisö halusi nähdä ja kuulla kvartettia, ja niinpä T. J. Särkän oli suorastaan pakko tuottaa elokuva Kipparikvartetti (ensi-ilta syyskuussa 1952), jonka Ville Salminen ohjasi. Reino Helismaan kirjoittamassa elokuvassa kipparit joutuivat epämukavuusalueelleen (mm. painimaan konnien kanssa). Mutta parasta elokuvassa on Harry Bergströmin musiikki ja laulut, joita kipparit esittävät yhtyeenä ja yksittäinkin. Elokuvassa kuullaan niin Kipparikvartetin bravuurinumero Muurari kuin tilapäälaulu ”Ambulanssi ja lääkäri tänne sukkelasti kutsukaa – –”. Erityisesti ansaitsee tulla muistetuksi Olavi Virran esittämä Harry Bergströmin säveltämä Gardel-henkinen tango Mi kauneinta maailmassa. Kipparikvartetti-elokuva sai Särkän pettymykseksi nuivan kritiikin, ja yleisömenestyskin jäi sen verran huonoksi, että ajateltua jatko-osaa ei tehty. Mutta yhtyeenä Kipparikvartetti saavutti suuren suosion muilla foorumeilla. Kvartetissa Olavi Virran tilalle tuli vuonna 1953 Eero Väre. Bergström johti kvartettia vuoteen 1955, jolloin hänen tilalleen tuli niin ikään ansioitunut elokuva- ja viihdemusiikin säveltäjä, kapellimestari George de Godzinsky (1914–94).

Viulistina Teijo Joutsela esiintyi elokuvissa Puck (1942) ja Isäntä soittaa hanuria (1949). Laulajana hän oli mm. elokuvissa Kalle Aaltosen morsian (1948), Kaunis Kaarina (1955) ja Nuoruus vauhdissa (1961). Ajanomaisessa iskelmäpotpurissa Iskelmäkaruselli pyörii (1960) Teijo Joutsela esitti ja säesti viululla laulut Tippavaaran öitä ja Kankkulan kaivolla.

Lähes kulttielokuvassa ”Niin se on, poijaat!” (1942) Teijo Joutsela laulaa Pallen (Reino Palmroth) sanoittaman ja Georg Malmsténin säveltämän haikeanherkän Sotilaan laulun. Se on hyvin epäsotilaallinen: laulaja muistelee lapsuuttaan, kotilampea, vaaranlakea, mökkiä ja metsäpolkua sekä äitiä ja pikkusiskoa. Tärkein on kuitenkin tyttö, joka jäi kaipaamaan. Sotilas lupaa viedä tyttönsä vihille, mutta ”turvaamassa nyt oon teitä”. Isänmaan asia ensin, sitten omat henkilökohtaiset asiat. Laulaja kehottaa läheisiään pyyhkimään kyyneleet ja olemaan itkemättä. Runossa viitataan sotimiseen vain yhdessä kohdassa – silti se on sotilaan laulu. Malmsténin laulu on julkaistu vuonna 2011 Suomalainen elokuvamusiikki -levysarjassa.

Teijo Joutselan ohjelmistoon kuului paitsi supisuomalaisia lauluja myös käännösiskelmiä. Hänen bravuureitaan olivat Ellin boksi, Jazz-tyttö, Laitakaupungin lapsi ja Talikkalan markkinoilla (Talikkala oli kaupunginosa Viipurissa). Kaukokaipuusta kertovat laulut Abessinia, Alaska, Odessa ja Petsamo.

Teijo Joutsela tarttui ”moderneihinkin” lauluihin. Reippaan rytmikkäästi hän esitti Beatles-sävelmät Hän sinun on eli She loves you ja Kaikki rakkauteni eli All my loving. Levyttipä hän myös Irwin Goodmanin kappaleen St. Pauli ja Reeperbahn.

Teijo Joutsela levytti Kipparikvartetin jäsenenä 250 kappaletta, yksin 160 kappaletta ja vielä Humppa-Veikkojen kanssa 120 kappaletta. Joutsela oli nimenomaan tulkitsija; hän ei itse säveltänyt eikä sanoittanut lauluja. Hän esitti humoristisiakin lauluja vakavasti.

Harvinainen on Filmimies-elokuvatuottamon uutiskatsauksena esitetty Judith, jätskibaarin tyttö (1954). Salaeroottisessa jäätelömainoselokuvassa Judithina Leena Häkinen tarjoilee laulaville kippareille jäätelöä. Judithista he laulavat: ”Hän kylmää ainetta kauhallaan / yhä korvosta ammentaa, / vaan harhaa aatokset valtoinaan / sinne kauaksi lammen taa.”

Teijo Joutsela oli kiinnitettynä Radioteatterin henkilökuntaan 1950–51 ja esiintyi mm. Reino Helismaan 13-osaisessa Villin lännen hupailussa Laiska-Lassi (1954–63). Hän näytteli myös kahdessa varhaisessa tv-elokuvassa: Osmo Harkimon ohjaamassa Antti Puuhaarassa (YLE 1964) hän oli kauppias ja Juhani Kumpulaisen ohjauksessa Purasen häät (YLE 1965) Viulu-Heikki.

Kipparit esiintyivät yhtenäisissä mittatilauspuvuissa ja käyttivät solmiota, useimmin kuitenkin rusettia. Tilanteen mukaan he esiintyivät myös polvihousuissa niin kuin Markus-sedän läksiäisjuhlassa 30.12.1956 Messuhallissa, kun he lauloivat Putte-possun nimipäivistä.

Teijo Joutsela oli myös liikemies: vuosikymmeniä hänellä oli poikansa kanssa Helsingissä vaatetusliike.

Teijo Joutsela kuoli 87-vuotiaana 1999 Helsingissä Kipparikvartetin viimeisenä jäsenenä.

Kalevi Koukkunen
25.9.2017

Kirjallisuutta ja lähteitä

Peter von Bagh & Ilpo Hakasalo: Iskelmän kultainen kirja. Helsinki: Otava 1986, 56–57 ja 219–224 (Kipparikvartetti).

Fabian Dahlström: Sibelius-Akademin 1882–1982. Sibelius-Akademins publikationer 1. Helsingfors: Sibelius-Akademin 1982, 408.

Urpo Haapanen: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto 1901–1982. Suomen äänitearkiston julkaisu n:o 23. Helsinki: Suomen äänitearkisto 1990, 146–149 (Humppa-Veikot), 173–174 (Joutsela), 224–225 (Kipparikvartetti) ja 597 (levyttäneimmät artistit).

Eila Kallio: Pallokaiutin. Muistikuvia Radioteatterista. Helsinki: Otava 1979, 124.

Kauko Käyhkö: Voi veljet, Kipparikvartetti!. Hämeenlinna: Arvi A. Karisto 1971, 13 ja 16.

Tony Latva & Petri Tuunainen: Iskelmän tähtitaivas. 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. Helsinki: WSOY 2004, 145–146.

Jukka Pennanen & Kyösti Mutkala: Punainen Mylly – Tuo pahennusta herättävä teatteri. Helsinki: Multikustannus 2008, 38 ym.

Suomen kansallisfilmografia 2. Helsinki: Painatuskeskus 1995.

Suomen kansallisfilmografia 3. Helsinki: Painatuskeskus 1993.

Suomen kansallisfilmografia 4. Helsinki: VAPK-kustannus 1992.

Suomen kansallisfilmografia 5. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1989.

Suomen kansallisfilmografia 6. Helsinki: VAPK-kustannus 1991.

Teijo Joutsela. Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 25.9.1999.

Teijo Joutsela. Nekrologi (Ilpo Hakasalo). Helsingin Sanomat 16.9.1999.

”Kiitoksensa sulle lähettää joka salomökin pörröpää… Markus-sedän juhla eilen Messuhallissa”. Helsingin Sanomat 31.12.1956.

Suomalainen elokuvamusiikki. Vol. 3. Levytyksiä vuosilta 1940–1942. AMCD 1035. Turku: Artie Music 2010, raita 25. – Kansivihossa Juha Seitajärven artikkeli ”Malmsténia, sota-ajan ikäväntorjuntaa ja propagandaa”.

Suomalainen elokuvamusiikki. Vol. 6. Levytyksiä vuosilta 1950–1951. AMCD 1049. Turku: Artie Music 2016, raita 25. – Kipparikvartetin syntyä käsittelee Juha Seitajärvi kansivihon artikkelissaan ”Suomen kansan suosikkielokuvaa Kaunista Veeraa kuvattiin Lappeenrannassa Saimaan rannoilla”.

http://pomus.net/001740 (luettu 14.8.2017).

Juha Seitajärven haastattelu 13.9.2017 ja 25.9.2017, Kalevi Koukkunen.

Juha Seitajärven sähköpostiviesti 25.9.2017, Kalevi Koukkunen.