Mauno Mäkelä

Etunimet: 
Mauno Ilmari
Muut nimet: 
Mauno I. Mäkelä (muu)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
07.03.1916
Syntymäpaikka: 
Helsinki
Kuolinaika: 
17.10.1987
Kuolinpaikka: 
Helsinki
Palkinnot: 

Jussi-palkinto 1957 parhaasta tuottamisesta elokuvassa Elokuu.

Biografia

Elokuvatuottaja, kauppaneuvos

Mauno Mäkelä (1916-1987) oli T. J. Särkän ja Risto Orkon rinnalla 1950-luvun kolmas suuri suomalainen elokuvatuottaja Fennada-Filmi Oy:n toimitusjohtajana. Elokuvia hän tuotti vuosina 1950-73 kaikkiaan 61.

Mauno Ilmari Mäkelä oli toisen polven elokuvamies ja nelipäisen veljessarjan toiseksi vanhin; isä oli Kinosto-yhtymän perustaja Väinö Mäkelä. Ylioppilaaksi Mauno Mäkelä kirjoitti 1935 Tampereella ja valmistui diplomi-insinööriksi viisi vuotta myöhemmin Helsingissä. Perheyritys Kinoston johtokuntaan hänet kutsuttiin jo vuonna 1938. Oy Helsingin Kinoston toimitusjohtajaksi Mauno Mäkelä nimitettiin 1941 ja elokuvavuokraamo Väinän Filmi Oy:n 1944. Vuonna 1949 oli vuorossa nimitys Oy Fenno-Filmin toimitusjohtajaksi; Väinö Mäkelästä oli tullut tämän vuonna 1942 perustetun elokuvavalmistamon osakas 1944. Looginen askel tästä eteenpäin oli Mauno Mäkelän nimitys myös Fennada-Filmi Oy:n toimitusjohtajaksi, kun tämä yritys syntyi Fenno-Filmin ja Adams Filmi Oy:n tuotanto-osastojen yhdistyessä keväällä 1950.

Fenno-Filmin ja Fennada-Filmin toimitusjohtajana Mauno Mäkelä oli vuosina 1950-73 tuotantovastuussa kaikkiaan 61 elokuvasta. Tuotettujen elokuvien kirjo oli laaja, mutta lähimpänä hänen sydäntään olivat suomalaisen klassikkokirjallisuuden filmatisoinnit, mm. Ilmari Kiantoa, F.E. Sillanpäätä, Unto Seppästä, Minna Canthia ja Väinö Linnaa. Henkilökohtaisen tuottaja-Jussin Mäkelä sai 1956 elokuvasta Elokuu. Yhtiö tuotti myös runsaasti sotilasfarsseja sekä kolme Komisario Palmu -elokuvaa.

Suomen laajimman ja vaikutusvaltaisimman elokuvadynastian jäsenenä Mauno Mäkelällä oli sisäpiirin kosketus suomalaiseen elokuva-alan sekä sisä- että ulkosyntyisiin intrigeihin. Elokuva-alan keskusjärjestön, Suomen Filmikamarin, hallituksen puheenjohtajana hän toimi 16 vuotta 1958-74, ponnistelleen mm. verohelpotusten saamiseksi elokuvalle ja valtion elokuvapalkintojärjestelmän aikaansaamiseksi 1960-luvun alussa. Vastaperustetun Suomen elokuvasäätiön hallituksen jäsen Mäkelä oli vuodet 1970-74. Olemukseltaan varsin vaatimattomana, puhetavaltaan hieman tankkaavana ja käytökseltään joskus töksähtelevänä hän elokuva-alaa edustaessaan joutui tarpeettomastikin kahden muun voimamiehen, Suomen Filmiteollisuuden T. J. Särkän ja Suomi-Filmin Risto Orkon varjoon. Kaiken lisäksi hän oli hidasliikkeinen, ja päätösten teko oli hänelle joskus hyvinkin vaikeaa. Ihmisenä Mäkelä oli hyväsydäminen ja pidetty, liikekumppanien usein herrasmieheksi luonnehtima.

Suvun sisäiset erimielisyydet ja Mauno Mäkelän vähitellen laajamittaiseksi paisunut alkoholin käyttö aiheuttivat sen, että hänet vuoden 1974 alussa siirrettiin Fennada-Filmissä sivuraiteelle, ja yhtiön toimitusjohtajan sekä Suomen Filmikamarin puheenjohtajan paikan otti haltuunsa hänen nuorempi veljensä Ilmo Mäkelä. Sukuperintö ja isän tahto ohjasivat Mauno Mäkelän aikoinaan elokuvan pariin, ei niinkään omasyntyinen halu. Elokuvia ei hän itse ohjannut koskaan eikä muutenkaan osallistunut niiden taiteelliseen tekoprosessiin.

Kauppaneuvoksen arvonimen Mauno Mäkelä sai vuonna 1973. Muistelmateos Kerrankin hyvä kotimainen ilmestyi postuumisti Kalevi Koukkusen toimittamana vuonna 1996.

Kari Uusitalo

Kirjallisuutta

Mäkelä, Mauno (toim. Kalevi Koukkunen): Kerrankin hyvä kotimainen. Elokuvatuottajan muistelmat. Helsinki: WSOY, 1996.

Uusitalo, Kari: "Mäkelä, Mauno". Teoksessa Suomen kansallisbiografia 6. Helsinki: SKS, 2005.