Börje Lampenius

Etunimet: 
Tor Börje
Muut nimet: 
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
18.12.1921
Syntymäpaikka: 
Helsinki
Palkinnot: 

Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton kultainen ansiomerkki 2000

Biografia

Näyttelijä, laulaja, teatteriohjaaja

Börje Lampenius on tehnyt poikkeuksellisen monipuolisen taiteilijanuran: hän on näytellyt teatterissa, elokuvassa ja televisiossa, ohjannut teatterissa, kirjoittanut näytelmiä, säveltänyt, lavastanut ja levyttänyt iskelmiäkin sekä esiintynyt radiossa. Hänet tunnetaan rooleistaan opereteissa ja musikaaleissa, mm. Freddynä My Fair Ladyssa ja Tommyna Teenagerlovessa. Börje Lampenius on esiintynyt kymmenkunnassa elokuvassa, mm. Mä oksalla ylimmällä (1954). Lisäksi hän on tehnyt merkittävää työtä harrastelijanäyttelijöiden parissa.

Börje Lampenius syntyi 1921 Helsingissä. Hän kävi Svenska Teaternin (Ruotsalaisen Teatterin) oppilaskoulun 1944–46 ja harjoitti myös lauluopintoja. Hän on ollut kiinnitettynä Svenska Teaterniin näyttelijäksi 1946–61 ja ohjaajaksi 1961–87.

Svenska Teaternissa yli 40-vuotisen uran tehnyt Börje Lampenius on esittänyt opereteissa ja musikaaleissa mm. herttua Adamia (Karl Millöcker: Tiggarstudenten), Freddyä (Frederick Loewe: My Fair Lady) ja Tommya (Ernst Bruun Olsen ja Finn Savery: Teenagerlove). Puhenäytelmien puolelta hänet muistetaan Willy Lomanina Arthur Millerin Kauppamatkustajan kuolemasta.

Börje Lampenius on ohjannut mm. seuraavat näytelmät: Kort möte, Åtta kvinnor, Swedenhjelms, Tokan ja 40 karaattia sekä revyitä ja lastennäytelmiä. Radiossa Lampenius on ohjannut mm. kuunnelmat Finlands bästa skådespelare (1964) ja Hans nåds maîtresse (1970).

Lampenius on näytellyt sivuosia kymmenkunnassa elokuvassa, ensimmäiseksi konsulinna Gråstjärnan (Verna Piponius) seuralaista Roland af Hällströmin ohjaamassa yhteiskunnallisessa probleemaelokuvassa Läpi usvan (1948). Niin ikään af Hällströmin elokuvassa Hallin Janne (1950) hän oli kenraalin (Sven Relander) kirjuri Siperiassa.

Edelleen af Hällströmin sosiaalidraamassa Suomalaistyttöjä Tukholmassa (1952) Börje Lampenius esitti tanssipalatsin kuuluttajaa. Elokuvassa Rantasalmen sulttaani (1953) señor Lampenius laulaa serenadin Andalucia señorita Rita Elmgrenin (1929–2003) kanssa. Lampenius ja Elmgren lauloivat myös radiossa 1950-luvulla.

Säveltäjä Gabriel Linsénin (Martti Katajisto) ja laulajatar Maria Sawinan (Maaria Eira) rakkaustarinassa Mä oksalla ylimmällä (1954) Börje Lampenius näytteli Linsénin opiskelutoveria Filip von Schantzia. Takaumajaksossa Linsén ja von Schantz opiskelevat Leipzigissä 1854. Linsén on rakastunut Mariaan, joka kuitenkin asettaa laulajanuran etusijalle. Linsén on joutumassa hunningolle ”tuon tytön takia”, ja von Schantz nimittelee opiskelutoveriaan narriksi, joka ”juo itsensä katuojaan naisen takia”.

Oskar Merikannon musiikkia hyödyntävässä Onnelliset-elokuvassa (1954) Lampenius esitti Delian (jälleen Maaria Eira) uutta pianistia.

Börje Lampenius esiintyi myös Suomen Television varhaisissa tv-elokuvissa, mm. En för alla (1959), De tv-tre (1959) ja Tragiker mot sin vilja (1960). Hänen myöhempiä tv-elokuviaan ovat Hänen olivat linnut (Mainos-TV, 1976, Hermanin osa) ja Harjunpää och kalla döden / Harjunpää ja kylmä kuolema (Yleisradio/FST, 1983).

Lisäksi Börje Lampenius on levyttänyt 25 iskelmää 1951–54. Kuuluisin niistä on Istanbul (1954), jossa hän laulaa uskomattoman sukkelasanaisesti mutta selvästi artikuloiden. Sovitukseltaan ja säestykseltään laulu on onnistuneempi kuin Olavi Virran levytys (myös 1954). Börje Lampenius ”edesauttoi” Brita Koivusen (1931–2014) laulajanuraa: nimittäin ensilevytyksensä Nainen – mies tämä teki 1954 yhdessä Lampeniuksen kanssa.

Vaikka Börje Lampenius ei näytellytkään Roland af Hällströmin ohjaamassa Houkutuslinnussa (1946), sen musiikilla (Tapio Ilomäki) ja Lampeniuksella on myöhempi yhtymäkohta. Elokuvassa nimittäin kuullaan instrumentaaliesityksenä Ilomäen säveltämä tango, jonka Usko Kemppi sittemmin sanoitti ja Börje Lampenius levytti 1951 Yön kuningatar -nimisenä (”Yön kuningatar loistavin, kun sinun kukkivan mä näin – –.”).

Hieman samantyyppinen oli tilanne aikaisemmin mainitussa elokuvassa Suomalaistyttöjä Tukholmassa. Börje Lampenius oli levyttänyt – Yön kuningattaren toiselle puolelle – Tapio Ilomäen säveltämän ja Usko Kempin sanoittaman laulun Se ehkä unta oli vain. Elokuvassa sävellyksestä kuullaan Ilomäen orkesterin instrumentaaliversio.

Börje Lampenius oli 1951–70 naimisissa näyttelijä Gunvor Sandkvistin (1923–2014) kanssa. Lampeniuksen ja näyttelijä Ulla Eklundin (s. 1938) tytär on viulisti Linda Lampenius (s. 1970), joka esitti Kaarina Koskelaa sylivauvana elokuvassa Akseli ja Elina (1970) ja Lindaa elokuvassa Kymmenen riivinrautaa (2002).

Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton kultaisen ansiomerkin Börje Lampenius sai vuonna 2000.

Kalevi Koukkunen
8.2.2015

Kirjallisuutta ja lähteitä

Juha Seitajärvi: Suomalainen elokuvamusiikki. Musiikkia elokuvista 1946–49. Vol. 5. Turku: Artie Music Oy AMCD 1042, 2013, kansivihko.

Lampenius, Börje. Margita Andergårdin artikkeli verkkolähteessä www.uppslagsverket.fi (luettu 1.2.2015).

Pekka Gronow: Kahdeksas taide. Suomalaisen radioilmaisun historia 1923–1970. Helsinki: Avain 2010, 363 ym.

Peter von Bagh & Ilpo Hakasalo: Iskelmän kultainen kirja. Helsinki: Otava 1986, 330.

pomus.net/001867 (luettu 15.1.2015).

Suomen kansallisfilmografia 4. Helsinki: VAPK-kustannus 1992.

Suomen kansallisfilmografia 5. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1989.

Suomen kansallisfilmografia 6. Helsinki: VAPK-kustannus 1991.

Suomen kansallisfilmografia 8. Helsinki: Edita 1999.

Teatterin maailma 1965. Suomen teatterilaitos ja teatteriväki. Toim. Verneri Veistäjä. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 8. Helsinki: Tammi 1965, 422.

Suomen teatterit ja teatterintekijät [1974]. Yhteisö- ja henkilöhakemisto. Toimituskunta: Timo Martin ym. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 28. Helsinki: Tammi 1974, 326–327.

Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983. Yhteisö- ja henkilöhakemisto. Toim. Ilona Tainio. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu. Helsinki: Tammi 1983, 253–254.

Tapani Maskula: Soinnun tarina 4: Iskelmätehtaan iltarusko. Turku: Turun Tähtituotanto Oy Ari Hakulinen 1999, kansivihko, 11–12.

Urpo Haapanen: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto. Suomen äänitearkiston julkaisu n:o 23. Helsinki: Suomen äänitearkisto 1990, 273–274, 579.