Rafael Pihlaja

Etunimet: 
John Rafael
Muut nimet: 
John Rafael Rönn (entinen nimi)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
28.07.1893
Syntymäpaikka: 
Turku
Kuolinaika: 
08.11.1951
Kuolinpaikka: 
Helsinki

Biografia

Näyttelijä, näyttämöpäällikkö, teatteriohjaaja

Rafael Pihlaja oli monialainen teatterimies: hän näytteli, ohjasi, lavasti ja suomensikin näytelmiä. Hänen teatteriroolinsa ulottuivat suurista klassikoista ”moderneihin” näytelmiin. Vuosina 1936–50 Pihlaja näytteli yli 20 elokuvassa sivurooleja.

Rafael Pihlaja syntyi 1893 Turussa räätäliperheeseen. Hän tuli ylioppilaaksi Turun klassillisesta lyseosta 1913 ja opiskeli teologiaa Helsingin yliopistossa parin vuoden ajan, mutta antautui sitten teatterialalle.

Rafael Pihlaja oli näyttelijänä lyhyin kiinnityksin useassa turkulaisessa teatterissa. Turun Suomalaisessa Teatterissa hän oli apulaisjohtajana ja näyttämöjärjestäjänä 1918–23, johtajana Oulun Työväen Teatterissa 1924–26, Kotkan Näyttämöllä 1926–28 ja johtajan apulaisena Kansan Näyttämöllä 1929–31 ja näyttämöpäällikkönä Suomen Kansallisteatterissa 1931–51.

Hän esiintyi mm. Molièren Saiturissa (Harpagon ja Anselme), Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä (Aapo, Taula-Matti ja nimismies), William Shakespearen Venetsian kauppiaassa (Shylock), Nikolai Gogolin Reviisorissa (kaupunginpäällikkö) ja August Strindbergin Mestari Olavissa (Gert kirjanpainaja). Kansallisteatterissa hän ohjasi Juhani Konkan näytelmän Parhaat palkitaan, André Birabeaun Afrikan appelsiinin ja Ludvig Holbergin Jeppe Niilonpojan.

Rafael Pihlajan ensimmäinen elokuvarooli oli konttoripäällikön osa Onnenpotkussa (1936), ja sattumoisin myös Köyhässä laulajassa (1950) hän esitti konttoripäällikköä. Muutaman pikkuroolin jälkeen Rafael Pihlaja näytteli Elinan surmassa (1938) lukkaria (näytelmässä Vesilahden kanttori). Elokuvan viimeisten kopioiden oletettiin tuhoutuneen Adams Filmin varaston tulipalossa Helsingissä 1959. Vuonna 1998 Kansalliseen audiovisuaaliseen instituuttiin saatiin kuitenkin esityskopio American Film Institutesta.

Ja niin kuin lähes kaikilla suomalaisilla sivuosien miesnäyttelijöillä myös Pihlajalla oli poliisirooleja: elokuvissa Anna Liisa (1945, vallesmanni) ja Nokea ja kultaa (1945, poliisikomisario). Elokuvassa Ristikon varjossa (1945) hän esitti yleistä syyttäjää.

Suurin roolinsa Rafael Pihlajalla oli elokuvassa Pontevat pommaripojat (1948), jossa hän näytteli tohtori Peltosta, aseteollisuudessa työskentelevää tiedemiestä. Matti Kassilan elokuvassa Professori Masa (1949) hän esitti työministeriä. Pihlajalla oli myös muutamia ”mies”-rooleja (mies kokoussalissa, ravintolassa ja näyttämön takahuoneessa). Harvinaisempia roolinimikkeitä ovat kirjaaja (Tositarkoituksella, 1943) ja presidentin palatsin lakeija (”Herra ja ylhäisyys”, 1944).

Valentin Vaalan ohjaaman elokuvan Gabriel, tule takaisin (1951) alussa Matilda Andersen (Sylva Rossi) ajaa naistenhuijari Gabriel Vihervuoren (Tarmo Manni) asunnostaan porraskäytävään, mutta lopussa hän ottaa jälleen huijausretkeltään palaavan Gabrielin avosylin vastaan. Molemmissa kohtauksissa porraskäytävässä kulkee määrätietoisesti Rafael Pihlajan esittämä hienosti pukeutunut liikemies ehkäpä osoituksena siitä, että arki jatkuu samanlaisena.

Rafael Pihlaja oli monipuolinen teatterimies: hän näytteli, toimi näyttämöpäällikkönä ja ohjaajana. Hän suunnitteli myös lavastuksia ja suomensi näytelmiä. Lisäksi hän oli monissa teatterialan luottamustehtävissä. Hän harrasti vesi- ja öljyvärimaalausta.

Rafael Pihlaja oli naimisissa näyttelijä Katri Pihlajan (o.s. Lähteinen; 1893–1930) kanssa ja 1931–46 oopperalaulaja Elli Pihlajan (o.s. Paavola; 1906–85) kanssa. Rafael ja Katri Pihlajan poika Pentti Pihlaja (1917–47) oli järjestäjänä Suomi-Filmissä 1940-luvun alussa ja toinen poika Matti Pihlaja (1923–73) oli näyttelijä. Katri Pihlaja ei tiettävästi esiintynyt elokuvissa.

Rafael Pihlaja kuoli 58-vuotiaana 1951 Helsingissä. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaahan.

Leo Riuttu kertoo kirjassaan Teatteriväen makeimmat naurut kaskun Rafael Pihlajasta:

Syksyllä teatterin alkajaisissa kalajuttuja kerrottaessa kysäistiin myös Rafael Pihlajalta, minkälainen kalaonni hänellä oli kesän aikana ollut.
– En minä viitsinyt mokomia narrailla, sillä silloin, kun kaloja tarttis, ei niitä saa, ja kun saa, ei ne ole sen nimisiä kuin pitäis, sanoi pessimisti Pihlaja.

Kalevi Koukkunen
2.2.2015

Kirjallisuutta ja lähteitä

Gustaf von Numers: Elinan surma. Murhenäytelmä. Seitsemän kuvaelmaa. Eero Alpin tarkistama suomennos. Teoksessa Gustaf von Numers: Valitut teokset. Porvoo: WSOY 1924.

Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin. Inhemska scenkonstnärer i ord och bild. Viipuri: Kustannusliike Opas [1930], 237–238.

Leo Riuttu: Teatteriväen makeimmat naurut. Porvoo – Helsinki: WSOY 1973, 65.

Rafael Pihlaja. Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 9.11.1951.

Rafael Pihlaja. Nekrologi (T. H – u [= Toini Havu]). Helsingin Sanomat 9.11.1951.

Suomen kansallisfilmografia 2. Helsinki: Painatuskeskus 1995.

Suomen kansallisfilmografia 3. Helsinki: Painatuskeskus 1993.

Suomen kansallisfilmografia 4. Helsinki: VAPK-kustannus 1992.

Teatterin maailma. Maamme teatterit ja niiden taiteilijat. Toim. Verneri Veistäjä. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 5. Helsinki: Tammi 1950, 212.

Voitto Viro: Vanha hautausmaa. Helsingin Hietaniemen hautausmaan opas. 2., uusittu p. Helsinki: Otava 1993, 171.

Näyttämöpäällikkö

Eräät näyttelijät ovat toimineet teattereissaan näyttämöpäällikköinä joko yksinomaan tai näyttelijäntyön ohessa. Vaikka myös näyttämöpäällikön työ on teknistymisen myötä muuttunut, hänen päätehtävänään on edelleen näyttämön kokonaiskuvan hallitseminen. Hän vastaa alaisineen – näyttämömestareiden, mekaniikanoperaattoreiden ja näyttämömiesten kanssa – siitä, että näyttämöhenkilökunnalla on riittävät resurssit hoitaa tehtäviään ja että työ näyttämöllä voidaan suorittaa asiallisesti ja turvallisesti.

Näyttämöpäällikkö tekee näyttämön työaikasuunnittelua ja pyrkii ennakoimaan ja tuomaan tekniseltä osastolta toiveita myös tuotantosuunnittelun aikataulukysymyksiin ja vastaa, että näytelmät valmistuvat ainakin tekniseltä osalta ajoissa. Näyttämöpäällikkö suunnittelee lavastajan ja verstaiden mestareiden kanssa tulevia lavasteratkaisuja ja on linkkinä näyttämön ja lavasteiden rakentajien ja lavastajan välillä. Hän on myös tiiviissä yhteistyössä mm. teknisen johtajan kanssa.

Näyttämöpäällikön työ on sukkulointia ja sopeutumista kulloiseenkin tilanteeseen ja erilaisten ”tulipalojen” ennalta ehkäisemistä ja sammuttamista.

Teatteri- ja elokuvanäyttelijöistä näyttämöpäällikköinä ovat olleet mm. Paavo Honkamäki, Urho Lahti, Rafael Pihlaja ja Aatu Talanne.

Kalevi Koukkunen
22.1.2015

Lähde

Suomen Kansallisteatterin näyttämöpäällikön Harri Långin (18.1.2015) sähköpostiviesti, Kalevi Koukkunen.