Olavi Ahonen

Etunimet: 
Kauko Olavi
Muut nimet: 
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
21.07.1923
Syntymäpaikka: 
Tikkakoski
Kuolinaika: 
01.09.2000
Kuolinpaikka: 
Helsinki

Biografia

Näyttelijä, näyttelijätyön opettaja, Suomen Näyttelijäliiton varapuheenjohtaja

Vuosina 1945-1997 näytellyt Olavi Ahonen nousi suuren yleisön tietoisuuteen Tuntemattoman sotilaan (1955) Riitaojana, minkä jälkeen hänet nähtiin usein humoristisissa sivuosissa Spede Pasasen tuotannossa sekä tragikoomisissa rooleissa Edvin Laineen ohjaamissa elokuvissa. Hän loi pitkän uran Tampereen Työväen Teatterissa sekä Helsingin kaupunginteatterissa. Ahonen esiintyi lukuisissa televisio- ja radiotuotannoissa, opetti näyttelijätyötä Teatterikorkeakoulussa ja toimi ammattiyhdistystehtävissä.

Tikkakoskella 1923 syntynyt Kauko Olavi Ahonen peri kiinnostuksen teatteriin vanhemmiltaan, jotka olivat innokkaita harrastajanäyttelijöitä. Hän opiskeli laulua Viipurin musiikkiopistossa Lahdessa, metsäalaa Viitasaarella ja työskenteli sorvarina Jyväskylässä ennen kuin hakeutui näyttelijäksi Joensuun Työväen Näyttämölle 1945. Samana vuonna Ahonen siirtyi Jyväskylän Työväenteatteriin, jossa hän tutustui tulevaan puolisoonsa, näyttelijä Rauni Ikäheimoon. Pariskunta sai kiinnityksen Tampereen Työväen Teatteriin 1951.

Ahosen ensimmäinen filmirooli oli poika-Nieminen Edvin Laineen ohjaamassa elokuvassa Niskavuoren Aarne (1954). Seuraavana vuonna hän nousi suuren yleisön tietoisuuteen esittämällä Tuntemattoman sotilaan kilttiä ja arkaa Riitaojaa. "Ahosen Riitaojassa tulee inhimillinen tragiikka niin aidosti esiin että suomalaisen elokuvan vaara tunteellisiin yliampumisiin on tällä kertaa vältetty. Ahonen on löytänyt Riitaojan, viattoman lapsen, joka survaistaan hänen mittansa yltävän kohtalon kouriin ja tuhoutuu niissä. Pelkäsin että Riitaoja tulisi koomiseksi, sillä sellainen asenne syntyy helposti tässä yhteydessä. Ei edes pelkkä sääli hänen surkeudestaan riitä, hänen täytyy järkyttää, ja minä uskon että Ahosen Riitaoja sen tekee, ainakin niiden katsojien kohdalta, joilla on jonkinlaista tajua", arveli Riitaojan hahmon luonut kirjailija Väinö Linna.

Ahonen työskenteli 1951-67 Tampereella, minkä vuoksi ura elokuvanäyttelijänä eteni hitaasti. Vuonna 1967 hän siirtyi puolisonsa kanssa Helsingin kaupunginteatteriin, jonka työllistetyimpiin näyttelijöihin kuului eläkkeelle jäämiseensä saakka 1989. Merkittävimpiä rooleja olivat nimitehtävä Sotamies Jokisen vihkilomassa ja Ebertin osa Kalle Holmbergin ohjaamassa esityksessä Berliini järjestyksen kourissa.

Elokuvan puolella Ahonen nähtiin usein humoristisissa sivuosissa, kuten Uuno Turhapuron isänä Spede Pasasen tuotannossa. Edvin Laineen ohjaamissa elokuvissa hän esitti tragikoomisia hahmoja, kuten Lauri Kiviojaa ja Elias Kankaanpäätä Väinö Linna -filmatisoinneissa Täällä Pohjantähden alla (1968) ja Akseli ja Elina (1970) sekä Einari Mättöä Kalle Päätalon romaaneihin perustuvassa teoksessa Viimeinen savotta (1977). "Komiikan puolelle roolini ovat elokuvissa kääntyneet väkisinkin. Onhan komiikka osa luonnettani, mutta ei olennainen", kuvaili Ahonen itseään vuonna 1994, jolloin hän teki filmiuransa ainoan pääosan liikuttavassa vanhusroolissa Jukka Sipilän ohjaamassa televisioelokuvassa Tuomas Murasen rikos (1994).

1960-luvun alkupuolella Ahonen toimi teatteriohjaajana, mutta ei tuntenut tehtävää omakseen. Hän teki vuosikymmenet ammattiyhdistystyötä, mm. Helsingin Kaupunginteatterin näyttelijäyhdistyksen puheenjohtajana ja Suomen Näyttelijäliiton varapuheenjohtajana. Ahonen oli mukana Kalle Holmbergin ohjauksessa Saaren vangit, jonka esitystapa kolmannen maailman kriiseistä hätkähdytti Jyväskylän Kesän festivaalivieraita 1969. 1980-luvulla hän toimi Pandin eli kansainvälisen Taiteilijat rauhan puolesta -järjestön yhtenä varapuheenjohtajana. Ahonen opetti näyttelijätyötä Teatterikorkeakoulussa ja työskenteli lukuisissa televisio- ja radiotuotannoissa. Tunnetuimpia rooleja olivat vankikarkuri viihdeohjelmassa Valehtelijoiden klubi (1981-1983) ja kauppias Matikainen draamasarjassa Ruusun aika (1990-1991). Ahonen sai työstään Pro Finlandian 1982.

Sisko Rytkönen
5.11.2013

Kirjallisuutta ja lähteitä

Elokuvakirja (MMM). Toim. Kari Uusitalo. Helsinki: Otava 1972, 456.

Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. Helsinki: Otava 2005, 524.

Suomen teatterit ja teatterintekijät. Toimituskunta Timo Martin, Pertti Niemi ja Ilona Tainio. Helsinki: Tammi 1974, 190.

Aila Poukkula: "Olavi Ahosen valheet loppuvat Tapanina". Ilta-Sanomat 22.12.1983.

Kansan Uutiset 22.10.1983.

Heikki Wirtanen: "Olavi Ahosen suurin elokuvarooli - ja murhe". Keskisuomalainen 16.10.1994.

Tuula-Liina Varis: "Olavi Ahonen. Näyttelijä". Suomen Kuvalehti 41/1994, s. 77-78.

Jukka Kajava: "Näyttelijä Olavi Ahonen. Lempeä koomikko taipui moneksi". Helsingin Sanomat 26.9.2000.

http://yle.fi/elavaarkisto/haku/#fraasi/saaren%20vangit. Linkki tarkastettu 5.11.2013.

http://finnish.imdb.com/name/nm0014273/?ref_=fn_al_nm_1. Linkki tarkastettu 5.11.2013.