Helvi Aunio

Etunimet: 
Helvi Raakel
Muut nimet: 
Helvi Heikkilä (omaa sukua)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
21.09.1909
Syntymäpaikka: 
Elimäki
Kuolinaika: 
22.01.1991
Kuolinpaikka: 
Helsinki

Biografia

Näyttelijä, teatteriohjaaja

Helvi Aunio työskenteli pitkään ohjaajana harrastajanäyttämöillä. Neljänkymmenen vuoden mittaan hän esiintyi 1930-luvun lopulta aina 1970-luvulle yli 30 elokuvan sivuosissa, usein rouva-, akka-, opettaja- ja hoitajaroolissa, usein myös ns. joukkorooleissa (”vieras kutsuilla”). Keskeisimmät roolinsa Helvi Auniolla oli elokuvissa Herrat ovat herkkäuskoisia (1939) ja Sinut minä tahdon (1949).

Helvi Aunio syntyi 1909 Elimäellä opettajaperheeseen. Hän opiskeli näyttelemistä tunnetun teatteripedagogin Bertha Lindbergin näyttämöluokilla, Sibelius-Akatemiassa 1936 sekä harjoitti lauluopintoja Olavi Nybergin ja Irja Aholaisen johdolla. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton kesäkursseilla hän opiskeli neljästi.

Lohjan Työväen Näyttämölle Helvi Aunio oli kiinnitettynä 1937–38, Helsingin Työväen Teatteriin 1938–42 ja Suomalaisen Oopperan kuoroon 1942–47. Suomen Työväen Teatterissa hän oli näyttelijänä ja lapsiteatterin ohjaajana 1947–49, minkä jälkeen hän toimi ohjaajana harrastajanäyttämöillä (mm. opistojen näytelmäpiireissä).

Helvi Aunio esiintyi mm. seuraavissa näytelmissä: Hella Wuolijoen Justiina (Hilda Harmaalahden osa), Somerset Maugham’in Viisas aviovaimo (Constance), Aleksis Kiven Lea (nimiosa) ja Tuuli Reijosen Eläköön taide (Ada). Lisäksi hän lauloi monien operettien ja laulunäytelmien ensitehtäviä. Hän kirjoitti satunäytelmän Pikku Tipsun seikkailu (1960).

Helvi Aunion isoimmat sivuosaroolit olivat salaperäisen rouva Jorvaksen osa elokuvassa Herrat ovat herkkäuskoisia (1939), Essu-täti elokuvassa Sinut minä tahdon (1949) ja Lailan äidin osa elokuvassa Nuoruus vauhdissa (1961). Muita rouvarooleja olivat mm. rouva Lötjönen (Skandaali tyttökoulussa, 1960), rouva Virtanen (Olin nahjuksen vaimo, 1961) ja haaparantalaisen hotellin rouva (Muurahaispolku, 1970).

Akkaroolejakin Helvi Auniolla oli, elokuvissa Minä ja mieheni morsian (1955, toinen ikäneitokonttoristeista), Pekka ja Pätkä pahassa pulassa (1955, vanhapiika) ja Taas tapaamme Suomisen perheen (1959, 2. akka).

Opettajaa Helvi Aunio esitti elokuvissa Mä oksalla ylimmällä (1954, konservatorion ensimmäisen luokan opettaja), Neiti talonmies (1955, opettajatar Patukka) ja Opettajatar seikkailee (1960, opettaja Aunio). Elokuvassa Opettajatar seikkailee eräillä muillakin näyttelijöillä on ”omaniminen” rooli.

Vielä Helvi Aunion repertoaariin kuuluivat hoitajat, elokuvissa Pekka Puupää (1955, neuvolan hoitajatar), Vaarallista vapautta (1962, ylihoitajatar) ja Helunan häämatka (1955, tosin puvustonhoitaja). Useissa elokuvissa Helvi Auniolla oli joukkorooli (”yksi vieraista”), eikä hän välttynyt esittämästä piikaa (Rakkaus on nopeampi Piiroisen pässiäkin, 1950, kestikievarin piika) ja myyjätärtäkään (Nuoruus sumussa, 1946, neiti Holm, myyjätär).

Helvi Aunio harrasti joogaa ja mystiikkaa. Hän kuoli 81-vuotiaana 1991 Helsingissä. Hänen poikansa oli näyttelijä Orma Aunio (1940–95).

Kalevi Koukkunen
3.10.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Fabian Dahlström: Sibelius-Akademin 1882–1982. Sibelius-Akademins publikationer 1. Helsingfors: Sibelius-Akademin 1982, 397.

Suomen kansallisfilmografia 2. Helsinki: Painatuskeskus 1995.

Suomen kansallisfilmografia 3. Helsinki: Painatuskeskus 1993.

Suomen kansallisfilmografia 4. Helsinki: VAPK-kustannus 1992.

Suomen kansallisfilmografia 5. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1989.

Suomen kansallisfilmografia 6. Helsinki: VAPK-kustannus 1991.

Suomen kansallisfilmografia 7. Helsinki: Edita 1998.

Suomen kansallisfilmografia 8. Helsinki: Edita 1999.

Suomen teatterit ja teatterintekijät [1974]. Yhteisö- ja henkilöhakemisto. Toimituskunta: Timo Martin ym. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 28. Helsinki: Tammi 1974, 198.

Teatterin maailma. Maamme teatterit ja niiden taiteilijat. Toim. Verneri Veistäjä. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 5. Helsinki: Tammi 1950, 146.

Teatterin maailma 1965. Suomen teatterilaitos ja teatteriväki. Toim. Verneri Veistäjä. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 8. Helsinki: Tammi 1965, 138.