Anni Aitto

Etunimet: 
Anni Maria
Muut nimet: 
Anni Dahlström (entinen nimi)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
15.11.1892
Syntymäpaikka: 
Suomussalmi
Kuolinaika: 
06.12.1976
Kuolinpaikka: 
Helsinki

Biografia

Näyttelijä

Vuosina 1918-1968 näytellyt Anni Aitto työskenteli muun muassa Turun Teatterissa ja Turun Kaupunginteatterissa. Hän esitti sivurooleja elokuvissa vuosina 1928-1955 ja televisiotuotannoissa 1963-68.

Anni Maria Aitto syntyi 1892 Suomussalmella nimismies Eemeli Dahlströmin perheeseen. Ensimmäisen kiinnityksensä hän sai Oulun Teatteriin 1918-1920. Näyttämöopiston 1920-21 jälkeen Anni Aitto työskenteli muun muassa Tampereen, Turun ja Helsingin teattereissa. Hän oli naimisissa näyttelijä Jalmari Rinteen kanssa 1923-39. Taiteilijapariskunnan lapset Tiina (s. 1924), Tommi (s. 1925) ja Taneli (s. 1934) ryhtyivät myös näyttelijöiksi.

Anni Aitto esitti sivuosia 14 elokuvassa vuosina 1928-1955. Hän näytteli yleensä hyväsydämisiä ja viisaita vanhoja naisia. Anni Aitto nähtiin ensimmäisen kerran valkokankaalla avustajatehtävässä Kalle Kaarnan ohjaamassa draamassa Miekan terällä (1928). Alkoholismin vaaroista kertovassa elokuvassa Ja alla oli Tulinen järvi (1937) hän tulkitsee äitiä, joka yrittää hillitä poikansa ryyppäämistä. Anni Aitolla oli 1939-40 kolme pientä filmiosaa ja 1941 leskiäiti Arvidsonin tehtävä salapoliisielokuvassa Viimeinen vieras. Laura Sointeen romaaniin perustuvassa draamassa Synnin puumerkki (1942) hän esittää köyhää Maria-muoria, joka ottaa hoiviinsa anniskelupaikan portaille jätetyn vauvan. Wilho Ilmarin ohjaamassa elokuvassa Hopeakihlajaiset (1942) Anni Aitolla on tytärtään tukevan Nanny Tallvikin osa. Kolmiodraamassa Keinumorsian (1943) hän tekee koskettavan roolityön Eetla-sisarena, joka lohduttaa jätetyksi tullutta veljeään. Martta Haatasen romaaniin pohjautuvassa draamassa i>Kirkastettu sydän (1943) Anni Aitto on opettajatar ja elämäkertaelokuvassa i>”Minä elän” (1946) Aleksis Kiven äiti Annastiina Stenvall. 1950-luvulla hän esitti emäntäpiika Kreetaa Ilmari Unhon ohjaamassa draamassa i>Sillankorvan emäntä (1953), Junnilan vanhaemäntää komediassa i>Oi muistatkos… (1954) ja rouva Orasta Martti Larnin romaaniin pohjautuvassa melodraamassa i>Lähellä syntiä (1955). Viimeisiksi rooleiksi jäivät Antin äiti televisioelokuvassa i>Kuparsaare Antti (1963) Ihmissuden (1968) isoäiti. Anni Aitto palkittiin Pro Finlandialla 1954.

Sisko Rytkönen
10.11.2013

Kirjallisuutta ja lähteitä

Suomen teatterit ja teatterintekijät. Toimituskunta Timo Martin, Pertti Niemi ja Ilona Tainio. Helsinki: Tammi 1974, 191.

Suomen kansallisfilmografia 1. Helsinki: Edita 1996, 374-377.

Suomen kansallisfilmografia 2. Helsinki: Painatuskeskus 1995, 116-122, 434, 486, 613, 682-686.

Suomen kansallisfilmografia 3. Helsinki: Painatuskeskus 1993, 90-94, 124-128, 150-154, 252-257, 554-561.

Suomen kansallisfilmografia 4. Helsinki: VAPK-kustannus 1989, 98-101, 232-235, 379-382.

http://www.imdb.com/name/nm0014913/?ref_=fn_al_nm_1. Linkki tarkastettu 10.11.2013.