Ilmi Parkkari

Etunimet: 
Ilmi Aino
Muut nimet: 
Ilmi Palmgren (virallinen nimi vuodesta 1953)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
06.04.1926
Syntymäpaikka: 
Uusikirkko
Kuolinaika: 
14.05.1979
Kuolinpaikka: 
Kangasala

Biografia

Näyttelijä, teatteriohjaaja, teatterinjohtaja

Ilmi Parkkari näytteli sekä koetelluissa kotimaisissa että kansainvälisissä klassikoissa, ääripäinä Iso-Heikkilän isännän Navetta-Liisa ja August Strindbergin neiti Julie. Hän näytteli yli kymmenessä elokuvassa, keskeiset roolit hänellä oli elokuvissa Gabriel, tule takaisin (1951) ja Kukonlaulusta kukonlauluun (1955). Myöhemmin Ilmi Parkkari ohjasi näytelmiä ja oli myös arvostettu lausuja. Häntä luonnehdittiin maanläheiseksi mutta herkäksi taiteilijaksi.

Ilmi Parkkari syntyi 1926 Viipurin läänin Uudellakirkolla liikemiesperheeseen. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa suomen kieltä, fonetiikkaa ja kotimaista kirjallisuutta, Suomen Teatterikoulussa 1947 ja Yhteiskunnallisen korkeakoulun Draamastudiossa 1961–63.

Suomen Työväen Teatteriin Ilmi Parkkari oli kiinnitettynä 1948–53, Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatteriin 1953–57, Kemin Kaupunginteatteriin näyttelijäksi 1957–59, ohjaajaksi 1959–63 ja johtajaksi 1965–67.

Ilmi Parkkarin teatterirooleja olivat mm. Barbara (George Bernard Shaw: Majuri Barbara), Elli (Maria Jotuni: Miehen kylkiluu) sekä nimiosat (August Strindberg: Neiti Julie ja Hella Wuolijoki: Niskavuoren Heta).

Kemin Kaupunginteatterissa hän ohjasi mm. Arthur Millerin Kauppamatkustajan kuoleman, Max Frischin Tuhopolttajat sekä Tom Jonesin ja Harvey Schmidtin musikaalin Fantasticks.

Ilmi Parkkari ansioitui myös lausujana; vuosina 1945–50 hän oli Ture Juntun oppilaana. Hän oli lausujana lyhytelokuvassa Aleksis Kiven runon-tie (1951). Lausuntailloissa hän esitti mm. Eeva Kilven ja Elvi Sinervon tuotantoa.

Vuosina 1948–55 Ilmi Parkkari näytteli yli kymmenessä elokuvassa. Ensimmäistä esiintymistä Pontevissa pommaripojissa (1948) ei ole tunnistettu. Seuraavassa elokuvassaan Katupeilin takana (1949) hän esitti nuorta naista elopellolla.

Ilmi Parkkarin keskeisimmät elokuvaroolit ovat Railin osa elokuvassa Gabriel, tule takaisin (1951) ja Lailan osa elokuvassa Kukonlaulusta kukonlauluun (1955). Gabrielissa Raili asuu vanhapiikatätiensä luona, jotka pitävät paperikauppaa pikkukaupungissa. Railin äiti – siis tätien sisar – on kuollut ja Raili odottaa perintöosuuttaan, että voisi lähteä ahdistavasta ympäristöstä Helsinkiin opiskelemaan. Raililla on tärkeä rooli Gabrielin huijausten paljastamisessa – itse asiassa huijarin huijaamisessa. Ilmi Parkkari esittää vanhan määritelmän mukaisesti ingénueta eli teeskentelemätöntä, viatonta ja luonnollista nuorta tyttöä.

Maaltapaon ongelmaa pohtivassa Kukonlaulusta kukonlauluun -elokuvassa Ilmi Parkkari esittää tavaratalon myyjätärtä Lailaa, Eino Kustaalan (Åke Lindman) puolisoa. Elokuva heijastelee perinteistä hyveellisen maaseudun ja paheellisen kaupungin vastakohtaa. Laila ja Eino eroavat, ja Eino palaa maalle.

Ilmi Parkkarilla oli rooli myös mm. elokuvissa Rakkaus on nopeampi Piiroisen pässiäkin (1950, sanomalehden kassaneiti), Silmät hämärässä (1952, sokean ystävätär) ja Tyttö kuunsillalta (1953, Silja Varala, Ansa Ikosen esittämän Linda Varalan tytär).

Veikko Itkosen elokuvassa Silmät hämärässä Ilmi Parkkarin rooli sokean (Oiva Sala) ystävättärenä on älykäs esimerkki lyhyen kohtauksen merkityksestä: se kestää vain muutaman sekunnin, mutta on elokuvan juonen kannalta ratkaiseva ja laukaisee miesjoukon (ja katsojan) ahdistuksen. Matti Kassilan ohjaamassa elokuvassa Tyttö kuunsillalta Ilmi Parkkari näyttelee raikkaasti Silja-tytärtä, ”Sipua”, jolla on tärkeä osa suhteessa äitiin, ”Pepiin”.

Ilmi Parkkari oli näyttelijänä Suomen Mannekiinikerhojen Liiton tilaamassa lyhytelokuvassa Hallitse itsesi (1954). Hän näytteli myös Mainostelevision tuottamassa tv-elokuvassa Pakolaiset (1977, Kustaava Keskitalo) ja Yleisradion tv-elokuvassa Sunnuntai (1978, äiti).

Ilmi Parkkari oli 1953–79 naimisissa professori Raoul Palmgrenin (1912–95) kanssa. Tämä esiintyi haastateltavana Peter von Baghin pitkässä dokumenttielokuvassa 1939 (1993). Ilmi Parkkari kuoli 53-vuotiaana 1979 Kangasalla.

Kalevi Koukkunen
8.12.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Ilmi Parkkari. Nekrologi. Helsingin Sanomat 15.5.1979.

Kari Uusitalo: ”Kotimaiset elämäkerrat”. Teoksessa Olli Tuomola ym. (toim.) Elokuvakirja (Mitä missä milloin -sarja). Helsinki: Otava 1972, 537.

Suomen teatterit ja teatterintekijät [1974]. Yhteisö- ja henkilöhakemisto. Toimituskunta: Timo Martin ym. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 28. Helsinki: Tammi 1974, 399–400.

Teatterin maailma. Maamme teatterit ja niiden taiteilijat. Toim. Verneri Veistäjä. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 5. Helsinki: Tammi 1950, 211.

Teatterin maailma 1965. Suomen teatterilaitos ja teatteriväki. Toim. Verneri Veistäjä. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 8. Helsinki: Tammi 1965, 308–309.