Saulo Haarla

Etunimet: 
Saulo Ismaro
Muut nimet: 
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
24.11.1930
Syntymäpaikka: 
Helsinki
Kuolinaika: 
04.10.1971

Biografia

Näyttelijä, teatteriohjaaja

Vajaan kymmenen näyttelijävuoden jälkeen Saulo Haarla oli suuntautumassa yhä enemmän ohjaukseen, mutta lupaava kehitys katkesi hänen varhaiseen kuolemaansa. Hän näytteli puolenkymmenessä elokuvassa, joista keskeiset ovat Hilja – maitotyttö (1953) ja Kaasua, komisario Palmu! (1961).

Saulo Haarla syntyi 1930 Helsingissä. Hänen isänsä oli kirjailija Lauri Haarla (1890–1944) ja äitinsä Tyyne Haarla (1892–1968), jotka molemmat vaikuttivat myös suomalaiseen elokuvaan. Lauri Haarlan teoksista elokuvattiin romaanit Halveksittu mies (elokuvana Halveksittu, 1939) ja Jumalan myrsky (1940) sekä näytelmä Keinumorsian (1943). Tyyne Haarla taas oli näyttelijänä lähes 40 elokuvassa.

Saulo Haarla valmistui Suomen Teatterikoulusta 1953 ja oli muutamia vuosia näyttelijänä Turun Kaupunginteatterissa, Tampereen Teatterissa ja Tampereen Työväen Teatterissa. Hänen näyttämöroolejaan olivat mm. Armand Jean Anouilh’n Colombessa, Olavi Josef Julius Wecksellin Daniel Hjortissa, Maximilian Walentin Chorellin Kahdessa sisaressa ja kauppias Sumelius Jalmari Finnen Maria Kristinassa. Suomen Teatterikoulussa Haarla opetti mikrofonitekniikkaa vuodesta 1964.

Ohjaaja-dramaturgina Yleisradion teatteriosastolla Saulo Haarla oli 1962–65. Hänen ohjauksiaan Radioteatterissa olivat mm. Friedrich von Schillerin Rosvot, Leo Kalervon Sadepäivän rapsodia ja Hella Wuolijoen Sahanpuruprinsessa. Intimiteatterin johtaja-ohjaajana Haarla oli 1965–70, ja syksystä 1970 hänet oli kiinnitetty Oulun Kaupunginteatterin johtajaksi. Hänen viimeiseksi näytelmäkseen jäi Ludvig Holbergin Valtioviisas kannunvalaja. Ohjaajan sairaus keskeytti Tennessee Williamsin Lasisen eläintarhan valmistelun.

Vuosikymmenen mittaan Haarla näytteli puolenkymmenessä elokuvassa. Ensimmäinen esiintyminen oli Tukkijoella-elokuvan (1951) tukkilainen Kasurina, osa jota elokuvan aikaisemmissa versioissa olivat esittäneet Helge Ranin (1928) ja Vilho Ruuskanen (1937). Elokuvan Hilja – maitotyttö (1953) kolmioasetelmassa Saulo Haarla näytteli salskeata ylioppilasta Yrjöä, joka kilvoitteli Kalevin (Tauno Palo) kanssa Hiljan (Anneli Sauli) suosiosta ja rakkaudesta. Tuntemattomassa sotilaassa (1955) hän näytteli vänrikki Jalovaaraa ja elokuvassa Kaasua, komisario Palmu! (1961) rouva Skrofin veljenpoikaa Kaarle Lankelaa, jota aluksi epäillään rouvan murhasta.

Saulo Haarla oli kolmesti naimisissa: 1953–60 oopperalaulaja-näyttelijä Helena Saloniuksen (1930–2012), 1961–65 näyttelijä Marjatta Kallion (1924–2003) ja 1965–71 radiotoimittaja Aune Lahdelman (ent. Ala-Tuuhonen; 1923–76) kanssa. Saulo Haarla kuoli vaikeaan sairauteen 40-vuotiaana 1971.

Urheilua ja valokuvausta harrastanut Saulo Haarla oli mestaruustason käsipalloilija. Seuransa Unionin miehistössä hän saavutti Suomen mestaruuden 1957–60 ja 1964.

Kalevi Koukkunen
24.9.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Kuka kukin on. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista. 1970. Helsinki: Otava 1970, 172.

Pekka Gronow: Kahdeksas taide. Suomalaisen radioilmaisun historia 1923–1970. Helsinki: Avain 2010.

Saulo Haarla. Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 9.10.1971.

Saulo Haarla. Nekrologi. Helsingin Sanomat 5.10.1971.

Suomen kansallisfilmografia 4. Helsinki: VAPK-kustannus 1992.

Suomen kansallisfilmografia 5. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1989.

Suomen kansallisfilmografia 6. Helsinki: VAPK-kustannus 1991.

Teatterin maailma 1965. Suomen teatterilaitos ja teatteriväki. Toim. Verneri Veistäjä. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 8. Helsinki: Tammi 1965, 152.

Urheilumme kasvot. Osa 3. Palloilu. Vastaavat toimittajat Risto Rantala ym. 3. painos. Jyväskylä 1978: Scandia-Kirjat 1978, 937.