Armi Kuusela

Etunimet: 
Armi Helena
Muut nimet: 
Armi Kuusela-Hilario (virallinen nimi 1953 – 1978)
Armi Kuusela-Williams (virallinen nimi vuodesta 1978)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
20.08.1934
Syntymäpaikka: 
Muhos

Biografia

Näyttelijä, Suomen Neito, Miss Universum

Vuoden 1953 Miss Universum Armi Kuusela näytteli Suomessa tuotetussa elokuvassa Maailman kaunein tyttö ja Filippiineillä elokuvassa Nyt ja ikuisesti (molemmat 1953). Hänen menestyksensä rinnastui lähes suomalaisten olympiaurheilijoiden voittoihin; sillä oli sodasta toipuvassa Suomessa elähdyttävä vaikutus. Olympialaisilla toisaalta tulikin olemaan ratkaiseva merkitys Armi Kuuselan elämälle. Voittonsa jälkeen hän teki PR-työtä Sotainvalidien Veljesliiton järjestämällä laajalla kiertueella. Hänen myöhempiä vaiheitaan on seurattu Suomessa herkeämättä, ja hänen filippiiniläisestä puolisostaan Gil Hilariosta tuli koko kansan vävypoika.

Armi Kuusela syntyi Muhoksella Pohjois-Suomessa 1934 kuusilapsiseen kauppiasperheeseen. Keskikoulun käytyään hän hakeutui Porvoon naisopistoon 1951. Hän osallistui toukokuussa 1952 Miss Suomi -kilpailuihin, jotka voitti. Sitä myötä Armi Kuusela osallistui myös Miss Universum -kilpailuihin Palm Beachin kylpyläkaupungissa Kaliforniassa kesäkuun lopussa 1952. Hänet kruunattiin sielläkin voittajaksi, Miss Universumuksi. Myös nimimuotoa Miss Universe käytettiin, esim. Armi Kuuselan voittonauhassa luki ”Miss Universe 1953”.

Suomessakin tapahtui. Helsingin olympialaiset alkoivat 19.7.1952. Filippiinien joukkueen suomalaisena yhdyshenkilönä eli olympia-attaseana oli maisteri, myöhempi kamarineuvos T. Kalervo Keranto (1923–97). Mahdollisesti Manilaan oli jo suunniteltu järjestettäväksi kansainväliset messut, joiden vetonaulaksi keksittiin Miss Universum. Se ehkä vauhditti suunnittelua.

Armi Kuusela saapui voittomatkaltaan Yhdysvalloista Suomeen 1.8.1952, jolloin 2 000 riemuitsevaa ihmistä oli häntä vastassa Seutulan lentokentällä. Helsingin Sanomat hehkutti: ”Armia oli juhlittu Amerikassa, häntä oli palvottu kuin satuprinsessaa, hänelle oli kannettu lahjoja, hänet oli kohotettu pilviin, hänestä oli kaikkien nykyajan titaanisten mainosrumpujen päristessä tehty Maailman Kaunein Nainen.” Kaksi päivää myöhemmin sammui olympiatuli Helsingissä. Samana päivänä järjestettiin Helsingissä Pallokentällä kukkasjuhla. Mainostettiin: ”Miss Universe saapunut!”

Sodasta toipuvassa Suomessa Armi Kuuselan voitolla oli koko kansaa elähdyttävä vaikutus. On monesti sanottu, että kansainvälinen voitto rinnastui suomalaisten urheilijoiden vuosikymmenisiin maailmanmenestyksiin. Sodan päättymisestä oli kulunut vasta puoli vuosikymmentä. Sitä paitsi Suomen Neito -kilpailun pääjärjestäjinä olivat Sotainvalidien Veljesliitto ja aikakauslehti Seura, joilla oli etuoikeus Miss Suomen PR-hyödyntämiseen.

Armi Kuusela oli torjunut amerikkalaisen elokuvayhtiön filmaushankkeet. Varmaankin myös suomalaiset elokuvatuottajat koettivat houkutella häntä elokuvaan. Tiedossa ei ole, olivatko yhtiöt jo pikaisesti teettäneet käsikirjoituksia Armi-elokuvaa varten ja millaisin valmiuksin ne olisivat ryhtyneet tekemään filmiä.

Joka tapauksessa elokuvatuottaja Veikko Itkonen korjasi potin: Armi Kuusela suostui tähdeksi hänen suunnittelemaansa elokuvaan Maailman kaunein tyttö (ensi-ilta tammikuussa 1953). Käsikirjoituksen oli tekevä Mika Waltari, ja vastanäyttelijäksi oli tuleva itse Tauno Palo.

Aikamoisen hämmennyksen aiheutti, että filmausoikeuden sai Veikko Itkosen pieni, mutta monta laadukasta elokuvaa tuottanut yhtiö. On kerrottu, että Itkonen olisi pyytänyt kuvauslupaa Armin äidiltä ja saanut sen häneltä. Suomen kansallisfilmografian mukaan Waltari olisi saanut lukea lehdestä, että hän kirjoittaisi käsikirjoituksen eikä hyväntahtoisena miehenä pannut vastaan. Panu Rajala kuvaa teoksessaan Unio mystica (2008) käsikirjoituksen ja elokuvan syntyvaiheita, samoin Martti Häikiö elämäkerrassaan V. A. Koskenniemi – suomalainen klassikko (2. osa, 2010).

Waltari etäännyttää kertomuksen sota-aikaan: suomalaiset sotilaat löytävät sotatoimialueelta puhumattoman tytön, jonka miehet ottavat mukaansa ja jonka kasvatusvanhemmiksi he ryhtyvät. Ensi vaiheessa elokuvassa Armin huoltajaksi nimetään korpraali Mätäs (Pentti Viljanen). Teini-ikäisenä Armi hakeutuu Tyttöjen naisopistoon, sisäoppilaitokseen, jossa ankaraa kuria pitää rehtori (Elli Ylimaa). Internaatissa Armi koheltaa, häntä sanotaan myös tyhmäksi ja lahjattomaksi. Tullessaan opistoon korpraali Mätäs sanoo Armille: ”Eihän nainen järkeä tartte, ja jos niin hassusti kävis, ettet sä pärjää, niin varmasti joku kunnon mies sinut korjaa!”

Armin koulutoveri Eija Isohonka (Eija Karipää) saa Amerikasta kirjeen isältään (Ossi Elstelä). Tämä kehottaa tytärtään lähettämään kuvansa Jack Colemanille New Yorkiin. Voi olettaa, että Coleman oli alun perin Kolehmaisia. Kysymyksessä on amerikansuomalaisen teollisuusmiehen Mr. Colemanin (Aku Korhonen) omistama yhtiö, joka valmistaa Coliath-nimisiä (ei Goliath-nimisiä!) kaivinkoneita. Isä on huolissaan jo 35-vuotiaasta pojastaan, joka ei tahdo naimisiin. Niinpä isä on välikäsien kautta hankkinut pojalleen morsianehdokkaan, jonka pitää olla nuori, terve ja suomalainen.

Eija Isohonka ei lähetäkään omaa kuvaansa vaan Armin pörröpäisen kuvan saadakseen naimahankkeet raukeamaan. Jack kuitenkin lähtee Eurooppaan tapaamaan Eijaa – jona Armi esiintyy – ja suunnittelee yhteistä tulevaisuutta tämän kanssa. Jack havainnollistaa sitä kuolemattomalla repliikillä: ”Juuri äsken juolahti elämässäni ensimmäistä kertaa mieleeni, miten ihanaa olisi, jos voisi ostaa ruostumattoman tiskipöydän, pesukoneen ja syväjäädyttämön kotitarpeisiin.” Osittain teennäistenkin vaiheiden jälkeen nuoret ihastuvat, vähitellen rakastuvatkin ja saavat lopulta toisensa.

Elokuvaan liittyy myös pieni poliittinen kommentti, kun taloudenhoitaja Mimmi (Rauha Rentola) toteaa: ” – – Kekkonen – se on fiksu mies!” Elokuvan filmausaikaan syksyllä 1952 Kekkonen oli pääministeri ja samalla yllättävästi myös ulkoministeri.

Koskenniemi ja de Godzinsky herkistyneimmillään

Kun Suomessa Eijan ja Jackin suhde tiivistyy, sitä kuvaa elokuvan tunnuslaulu Hän lupasi sun viedä –, joka on V. A. Koskenniemen runo jo 1926 ilmestyneestä kokoelmasta Uusia runoja. Sen laulaa Armi Kuusela Tauno Palon säestäessä pianolla. Jack sanoo joskus soittaneensa pianoa opiskeluaikana, nimittäin ”se harjoittaa sormet hienomekaanisiin tehtäviin”! Armi Kuusela selviää hitaahkosta laulusta hyvin – hauraasti myös korkeista sävelistä.

Olisiko Itkonen tiedustellut Waltarilta jotain sopivaa runoa ja Waltari muistanut Koskenniemen runon, joka siis oli tehnyt unohtumattoman vaikutuksen Waltariin. Vai olisiko Itkonen kääntynyt suoraan Koskenniemen puoleen? Tämä olisi ottanut runon vanhasta varastosta. Joka tapauksessa Koskenniemelläkin oli silmää naiskauneudelle. Niinpä kolmantena vaihtoehtona voisi olla se, että Koskenniemi olisi itse ottanut yhteyttä Waltariin (tuskin Itkoseen) ja tarjonnut runoaan.

Koskenniemen runosta ilmestyi viisi arvostelua, yhden niistä kirjoitti Edwin Falck eli myöhempi Edwin Linkomies Valvojaan (1926). Kriitikko toteaa, että kokoelman taiteellisesti arvokkaimpiin runoihin kuuluu Hän lupasi sun viedä –, jonka sisällön Flinck tiivistää sanoihin ”korkein onni kuuluu vain unelmien maailmaan”.

Koskenniemen runo sopi hyvin elokuvaan. Sen sävelsi George de Godzinsky. Tuntuu kuin runo olisi enteellisesti kirjoitettu Armi Kuuselalle! Aikaisemmin ei liene kiinnitetty huomiota siihen, että opiskelijoiden majoitushuoneessa Armi sängyssä lukee runokirjaa ja lausuu sisäistyneesti runosta Hän lupasi sun viedä – ensimmäisen ja kolmannen säkeistön aivan kuin ennakoivasti. Taivaankappaleita on tietysti aina käytetty runoudessa rakkauden symboleina. Yksi tunnetuimmista lauluista on Bart Howardin sanoittama ja säveltämä Fly me to the moon (1954).

Outoa kyllä, laulua Hän lupasi sun viedä – ei ole levytetty. Sen sijaan Armi Kuusela levytti Suomessa vuonna 1954 laulun Minamahal kita – Minä rakastan sinua.

Armi Kuusela aloitti messumatkansa Filippiineille helmikuussa 1953. Vaiheikas matka suuntautui Saksaan, Italiaan, Pakistaniin, Intiaan ja lopulta Filippiineille. Miss Universum otettiin vastaan valtiovieraan tavoin. Manilassa Armi tutustui nuoreen liikemieheen Gil Hilarioon, jonka kanssa hän avioitui Tokiossa.

Armin ja Gilin rakkaustarinasta tehtiin Filippiineillä elokuva Now and Ever (Nyt ja ikuisesti). Sen ohjasi samana vuonna 1953 filippiiniläinen ohjaaja Rolando del Mar, jolla oli tilillään vain kolme muuta elokuvaa. Tämä ”romanttinen dokumenttifilmi” sai Suomessa ensi-iltansa syksyllä 1954. Helsingin Sanomien arvostelija luonnehti elokuvaa kaikin tavoin kokonaan amatöörityöksi ja -tasoiseksi. Hän myös ihmetteli Armi-kuumetta ja Armi-epidemiaa.

Armi Kuusela oli siis valloittanut maailman. Suomen hän valloitti vielä 1955, kun hän saapui Gil Hilarion kanssa kiertueelle syntymämaahansa. Elokuvayhtiö Filmileijona oli saanut yksinoikeuden kuvata Hilarioiden kiertuetta. Yhtiö teki vuonna 1955 lyhytelokuvat Armi ja Gil Suomessa, Armin ja Gilin ensimmäinen päivä Suomessa, Armi ja Gil Turussa, Armin päivä ja Armi ja Gil Kilpisjärvellä. Näistä uutisfilmeistä Filmileijona koosti pitkän dokumenttielokuvan Pohjolan tähtitaivaan alla (1955).

Armi Kuuselan nimi ikuistui myös Erik Lindströmin säveltämään ja Sauvo Puhtilan sanoittamaan slowfoxiin Armi (”Neitosista ken on kaunein, / tyttö kaikkein herttaisin…”), jonka Olavi Virta levytti syksyllä 1952. Armista on tullut missikilpailujen ikikestävä tunnussävel ja -laulu.

Matkakirjat

Armi Kuuselan maailmanmenestys tuotti kolme kiinnostavaa kirjaa, joiden arvo on noussut yli 60 vuodessa. Ensimmäiseksi jo vuonna 1953 ilmestyi Armin managerin T. Kalervo Kerannon kirjoittama teos Kaunotar katoaa Kaukoitään. Managerin tarinaa Armi Kuuselan matkoista Miss Universumina. Kirjan pääasiana on managerointi ja sen ihmissuhdeongelmat, mutta se osoittaa myös tekijän poikkeuksellisen hyvää historian ja kulttuurihistorian tuntemusta, eikä se ole vailla kirjallisia ansioita. Lukujen otsikot puhuvat: Lähtö ja loisto (vrt. Olavi Paavolaisen teokseen Lähtö ja loitsu), Välisanat (kun tavallisesti on alkusanat ja loppusanat) ja Kaappaus ja kato. Teoksesta ilmestyi kuudes painos 1954.

Armilla oli matkakumppaninaan hänen sisarensa Irma Kyrömies, joka puolestaan kirjoitti ”vastakirjan” Kerannolle. Kyrömies ei ollut tyytyväinen tämän teokseen ja perustelee kirjaansa: ”Siksi kypsyi vähitellen sisimmässäni tarve kertoa matkastamme ja sen vaiheista nähtynä sellaisen henkilön silmin, joka ei missään vaiheessa ollut Armille kateellinen, eikä halunnut hyötyä penniäkään hänen kustannuksellaan.” Kyrömies havainnoi hyvinkin tarkasti matkaa, maita ja matkalaisia.

Myös Armi Kuusela itse kirjoitti Timo T. A. Mikkosen mukaan ”haamunsa avulla” rakkauskertomuskirjan Yli kaikkien rajojen (1954). Siinä hän kuvaa uutta kotimaataan Filippiinejä ja sen historiaa yllättävän tottuneen kertojan ottein. Ehkäpä tuon ajan suomalaisia kummastuttivat ilmastointilaitteet, joita Filippiinien ilmanalassa tarvittiin ja joita Armi kuvailee tarkasti. Hän kiteyttää: ”Rakkauden täysi merkitys on kirkkaissa silmissä, joiden kautta sydän katsoo rakastettua, niin etteivät rotu, uskonto ja ihonväri merkitse mitään. – Meidän on rakkaus, joka ulottuu yli kaikkien rajojen!”

Armi Kuusela oli 1953–75 naimisissa filippiiniläisen liikemiehen Gil (oikeastaan Virgil) Hilarion (1927–75) kanssa. Vuodesta 1978 hän on ollut naimisissa yhdysvaltalaisen diplomaatin Albert Williamsin (s. 1935) kanssa ja asuu sitä myötä Kaliforniassa, mistä hänen kansainvälinen missiuransa oli 1952 alkanut.

Kalevi Koukkunen
20.10.2017

Urpo Haapanen: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto 1901–1982. Suomen äänitearkiston julkaisu n:o 23. Helsinki: Suomen äänitearkisto 1990, 257 (Kuusela, Armi).

Marjatta Hietala: ”Kuusela, Armi”. Teoksessa Matti Klinge (päätoim.) Suomen kansallisbiografia. 5: Karl–Lehtokoski. Studia Biographica 3 : 5. Helsinki: SKS 2005, 574–576.

Martti Häikiö: V. A. Koskenniemi – suomalainen klassikko. 2. osa. Helsinki: WSOY 2010, 252–254.

T. Kalervo Keranto: Kaunotar katoaa Kaukoitään. Managerin tarinaa Armi Kuuselan matkoista Miss Universumina. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Kivi 1953.

V. A. Koskenniemi: Kootut runot. 16. p. Porvoo – Helsinki – Juva: WSOY 1977, 384.

Armi Kuusela-Hilario: Yli kaikkien rajojen. Hämeenlinna: Nide Oy 1954.

Irma Kyrömies: Armi, manageri ja minä. Jyväskylä: Kustannusliike Pohjola ja kumpp. 1954.

Timo T. A. Mikkonen: Suomen kauneimmat. Missivuodet 1931–2000. Helsinki: WSOY 2000, 74–84.

Panu Rajala: Unio mystica. Mika Waltarin elämä ja teokset. Helsinki: WSOY 2008, 623–626.

Suomen kansallisfilmografia 5. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1989, 36–39, 307–309.

Valtioneuvoston historia 1917–1966. IV: Ministerimatrikkeli. 3. p. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1978, 59–60.

[Anonyymi:] ”Viikon filmejä”. Helsingin Sanomat 19.9.1954.

E. F. (= Edwin Falck, myöhemmin Edwin Linkomies): ”Runoutta” (V. A. Koskenniemi: Uusia runoja). Valvoja 1924, 482–485.

Merja: ”Armilla kaikkien aikojen vastaanotto Helsingissä”. Helsingin Sanomat 2.8.1952.

Merja: ”Armi kukkasjuhlan kuningattarena eilen”. Helsingin Sanomat 4.8.1952.

”Valtaisa urheilujuhla on alkanut”. Helsingin Sanomat 20.7.1952.