Auvo Nuotio

Etunimet: 
Auvo Elis
Muut nimet: 
Syntymäaika: 
21.08.1917
Syntymäpaikka: 
Viipuri
Kuolinaika: 
07.07.1985
Kuolinpaikka: 
Espoo

Biografia

Laulaja, näyttelijä, pr-päällikkö, director musices

Laulaja Auvo Nuotio tuli erityisen tunnetuksi 1950-luvun yleisönsuosikin Kipparikvartetti-lauluyhtyeen tenorina. Hän esiintyi parissakymmenessä elokuvassa, joista puolessa hänellä oli laulutehtäviä. Elämäntyönsä Nuotio teki poliisin pr-miehenä. Hänen tunnetuin tehtävänsä on epäilemättä laivapoika Hannes Häyrisen laulujen esittäminen Kauniissa Veerassa (1950).

Auvo Nuotio syntyi 1917 Viipurissa työnjohtajaperheeseen. Hän kävi ammattikoulun 1929–31 ja teki monipuolisen työuran ennen poliisitointa, mm. myyjänä Karjakunnassa 1931–44. Muusikonuransa hän aloitti niin ikään 1931. Laulua hän opiskeli Heikki Teittisen, Matti Lehtisen ja Jolanda di Maria Petrisin johdolla.

Ensikonsertin Auvo Nuotio piti Helsingissä 1950. Hän vieraili 1950-luvun alkupuolella Suomalaisessa Oopperassa. Auvo Nuotio oli Helsingin poliisilaitoksen virkailijana ja poliisin pr-miehenä 1946–65, pr-toimiston päällikkönä 1966–71, sen jälkeen sisäasiainministeriön poliisiosaston tiedotussihteerinä 1971–74.

Auvo Nuotio oli Helsingin Poliisilaulajien solisti ja johtaja 1954–57 ja useiden muidenkin kuorojen, mm. Viipurin soitannollisen kerhon musiikkijohtaja hän oli 1945–52 ja 1970–81.

Auvo Nuotion ensimmäinen elokuva oli Lappi-aiheinen Maaret – tunturien tyttö (1947), jossa hän esittää hiihtomajalla laulavaa miestä. Sittemmin seurasi lähes 20 näyttelijäroolia, pieniä tai vähän isompia sivuosia tyyppiä ”herra Aulangolla” (Minä soitan sinulle.. illalla…, 1954) tai ”päivällisvieras” (Pekka Puupää kesälaitumilla, 1953).

Ville Salminen ohjasi Suomen Filmiteollisuuden (SF) tuottaman elokuvan Kaunis Veera (1950). Päähenkilöille – laivamiehille – tarvittiin lauluäänet, ja niinpä Auvo Nuotio antoi lauluäänensä Hannes Häyriselle, Teijo Joutsela Kalle Viherpuulle ja Kauko Käyhkö Uuno Laaksolle. Vain Olavi Virta sai laulaa itse ja omalla äänellään.

Auvo Nuotio laulaa Hannes Häyrisen osuudessa, että tervahöyry on ”kukkanen aaltojen – ouhei, kaunistus rantojen – hohhei, aina laineitten lemmikki, on, on ja on!”

Tästä ”äänittämisestä” syntyi tunnetuin suomalainen lauluyhtye, lavasäteilyn ja -koreografian hallinnut Kipparikvartetti, joka tuli huippusuosituksi Niilo Tarvajärven juontamassa sunnuntaiaamuisin lähetetyssä radio-ohjelmassa Tervetuloa aamukahville. Ajan ilmiöitä tarkkaan seuraava ja ideoiva SF:n T. J. Särkkä tuotti samannimisen elokuvan Tervetuloa aamukahville (1952), jossa oli lähinnä vain nimi radio-ohjelmasta. Elokuvassa Kipparikvartetti esitti mm. Saimaan valssin. Kipparikvartetti oli esittänyt laulun jo Kauniissa Veerassa – tosin laivamiesten suulla. Aamukahviohjelma lähetettiin ensi kerran jouluna 1950, ja se oli ohjelmistossa 1950-luvulla, tosin hieman katkelmallisesti.

Yhtye esiintyikin jo elokuvassa Senni ja Savon sulttaani (1953), ja tuottipa T. J. Särkkä nimikkoelokuvan Kipparikvartetti (1952), jossa ”Auvo” esittää laulaja Apo Roviota (nuotio – rovio). Onnellisissa (1954) Auvo Nuotio on laulaja ylioppilastalolla ja elokuvassa Kankkulan kaivolla (1960) hanuristi Karjalainen.

Poliisi Auvo Nuotio sai elokuvissakin esittää poliisia, elokuvassa Taape tähtenä (1962) ja komisariota elokuvassa Täällä alkaa seikkailu (1965). Hauskalla tavalla elokuvassa Tähdet kertovat, komisario Palmu (1962) Auvo Nuotio on elementissään: hän johtaa Tanskaan matkustavaa poliisikuoroa, joka laivan kannella kajauttaa Suomen laulun (”Kuule kuinka soitto kaikuu! / Väinön kanteleesta raikuu!”).

”Lauluton” puherooli Nuotiolla oli mm. elokuvassa Hei, rillumarei! (1954). Hän esittää siinä diktaattoriviiksistä, knallipäistä äksyä isännöitsijää, joka karhuaa vuokrarästejä nuorelta lemmenparilta (Sirkka-Liisa Wilén ja Heikki Heino). Elokuvassa Pekka ja Pätkä pahassa pulassa (1955) Auvo Nuotio esittää puutyötehtaassa joulukuusenjalkoja kokoavaa Nytkyä, timpuri Saarisen (Uuno Montonen) työparia.

Auvo Nuotio tuli erityisen tunnetuksi Kipparikvartetin jäsenenä. Kvartetti levytti runsaat 160 laulua, mutta Auvo Nuotio myös yksinään yli 40 laulua ja sanoitti kymmenkunta. Hän kirjoitti teoksen Juomalaulut kautta vuosituhansien: Rajamäen tehtaiden täyttäessä 75 vuotta (1963).

Kippariveli Kauko Käyhkön luonnehdinnan mukaan Auvo Nuotio oli huumorjmies Viipurista, teräskurkkuinen korkean c:n ritari, mistä hyviä esimerkkejä ovat levytykset Saimaan valssi (1950) ja tietenkin Kaunis Veera (1953).

Auvo Nuotio sai director musices -arvonimen 1978. Hän kuoli 67-vuotiaana 1985 Espoossa.

Auvo Nuotion poika Vesa Nuotio (s. 1941) on laulanut yhtyeissä Finntrio, Alan miehet ja Kivikasvot. Hän on ollut Yleisradiossa ja Mainos-TV:ssä toimittajana ja ohjaajana. Hän on ohjannut legendaarisia tv-sarjoja Merirosvoradio (1971–75, Yleisradio) sekä Kivikasvot show (1980–83) ja Valehtelijoiden klubi (1981–83, Mainos-TV).

Kalevi Koukkunen
8.4.2015

Kirjallisuutta ja lähteitä

Auvo Nuotio. Nekrologi. Helsingin Sanomat 11.7.1985.

Kauko Käyhkö: Voi veljet, Kipparikvartetti!. Hämeenlinna: Arvi A. Karisto 1971, 14 ym.

Keijo Virtamo: Otavan musiikkitieto A–Ö. Uudistetun laitoksen 1. p. Helsinki: Otava 1997, 286.

Kipparikvartetti-dvd-levy. ”Unohtumattomat”, Helmi-sarja. Fazer Finnlevy 1992.

Peter von Bagh & Ilpo Hakasalo: Iskelmän kultainen kirja. Helsinki: Otava 1986, 219–224 (Kipparikvartetti).

Suomen kansallisfilmografia 3. Helsinki: Painatuskeskus 1993.

Suomen kansallisfilmografia 4. Helsinki: VAPK-kustannus 1992.

Suomen kansallisfilmografia 5. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1989.

Suomen kansallisfilmografia 6. Helsinki: VAPK-kustannus 1991.

Suomen kansallisfilmografia 7. Helsinki: Edita 1998.

Urpo Virkkunen: Kuka on kuka TV:ssä. Helsinki: Otava 1970, 72–73 (Vesa Nuotio).