Kyösti Erämaa

Etunimet: 
Kyösti Johannes
Muut nimet: 
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
23.10.1899
Syntymäpaikka: 
Taalintehdas
Kuolinaika: 
14.11.1961
Kuolinpaikka: 
Helsinki

Biografia

Näyttelijä

Kyösti Erämaa oli monipuolinen näyttelijä, joka esiintyi niin klassisissa kuin nykyaikaisissa näytelmissä ja opereteissa. Hän näytteli yli 30 elokuvassa, pääosissa elokuvissa Tukkijoella (1937) ja Unelma karjamajalla (1940).

Kyösti Erämaa syntyi 1899 Taalintehtaalla. Hän näytteli ensin kotipaikkansa ruotsinkielisessä näytelmäseurassa 1913–14. Sittemmin hän oli tupakkatehtaan monttöörina, sitten iltanäyttelijänä Helsingissä. Vakinaisena näyttelijänä hän oli Oulussa, Helsingissä ja Viipurissa; Kansan Näyttämöllä hän oli 1931–38, johtajana muutamia vuosia Lahden Teatterissa, Mikkelin Teatterissa ja Korson Työväen Näyttämöllä.

Teatterissa Erämaan rooleja olivat mm. Juhani Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä, Othello (Shakespeare), Horhan ukko Lauri Haarlan Keinumorsiamessa, Huotari Teuvo Pakkalan Tukkijoella, Jussi Artturi Järviluoman Pohjalaisissa ja Aarne Niskavuori (Hella Wuolijoki). Klassisen ohjelmiston lisäksi Erämaa esitti ”nykyaikaisia draamallisia tehtäviä” ja esiintyi opereteissa. Viipurissa hän saavutti menestystä ”miehekkäällä komeudellaan ja laulullaan” mm. Jacques Offenbachin operetissa Orfeus manalassa (Pluton osa) ja Leo Steinin Puolalaista verta -operetin Bolona.

Jäyhän oloinen, profiililtaan veistoksellinen Kyösti Erämaa näytteli lähes 30 vuoden mittaan yli 30 elokuvassa, muutaman pääosankin. Hänen esikoisroolinsa oli everstin osa Erkki Karun maapuolustushenkisessä elokuvassa Meidän poikamme ilmassa – me maassa (1934). Pääosaa Aaprahammi Turkkaa hän esitti Kalle Kaarnan ohjauksessa Tukkijoella (1937) ja niin ikään pääroolia toisena veljeksenä Teuvo Tulion elokuvassa Unelma karjamajalla (1940). Toista veljestä esitti Kille Oksanen (1909–41).

Niin kuin niin monet sivuosanäyttelijät Erämaakin sai esitettäväkseen virkavallan edustajia mm. elokuvissa Läpi usvan (1948; konstaapeli), Keittiökavaljeerit (1948; nimismies), Rikollinen nainen (1952; komisario), Mustasukkaisuus (1953; rikostutkija) ja ”Varsovan laulu” (1953; poliisi). Sotilasta hän näytteli myös elokuvissa Aktivistit (1939; jääkäri) ja Sven Tuuva (1958; upseeri).

Johtavassa asemassa olevia henkilöitä Erämaa näytteli mm. elokuvissa Veteraanin voitto (1955; tehtaan johtaja), Neiti talonmies (1955; rehtori), Herra sotaministeri (1957; ulkolaisten suhteiden ministeri), 1918 (1957; tuomiokapitulin jäsen), Isaskar Keturin ihmeelliset seikkailut (1960; finanssiasiain valiokunnan jäsen), Skandaali tyttökoulussa (1960; pormestari).

Elokuvassa Autuas eversti (1958) Kyösti Erämaa näytteli portieeria, Kolmannessa laukauksessa (1959) lautamiestä ja elokuvassa Pekka ja Pätkä pahassa pulassa (1955) jopa päätöntä miestä.

Kyösti Erämaa oli 1937–41 naimisissa näyttelijä Helvi Järveläisen (1907–85) kanssa. Erämaa oli urheilumies: aluksi hän harrasti viisiottelua, sitten keskittyi kuulantyöntöön. Hänen kuulaennätyksensä 13,20 m oli mestaruustason tulos.

Kyösti Erämaa kuoli 62-vuotiaana 1961 Helsingissä. Helsingin Sanomissa 24.11.1961 oli kuva hänen siunaustilaisuudestaan, jossa Suomen Näyttelijäliiton seppeleen laskivat Jalmari Rinne ja Artturi Laakso.

Leo Riuttu kertoo kirjassaan kaskun Kyösti Erämaasta:

Operettisankari Kyösti Erämaa kutsui ystävänsä Aarne Salosen ravintolaan. Kahvikupin ääressä juteltiin yhtä ja toista maailman menosta, kunnes Erämaa johdatteli puheen teatteriin, operettiin ja operettisankareihin. Kysyi:
– Kuule, kuka sinun mielestäsi on Suomen paras operettisankari?
– Ehdottomasti Sven Hildén, vastasi Salonen.
– Entä toiseksi paras?
– Eiköhän se ole Kaarlo Kytö Tampereella.
– Vai niin. Et taida ottaa minua ollenkaan huomioon.

Kalevi Koukkunen
26.9.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

”Eilen siunattiin Krematorion kappelissa Helsingissä viimeiseen lepoon näyttelijä Kyösti Erämaa.” Helsingin Sanomat 24.11.1961.

Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin. Inhemska scenkonstnärer i ord och bild. Viipuri: Kustannusliike Opas [1930], 56–57.

Leo Riuttu: Teatteriväen makeimmat naurut. Porvoo – Helsinki: WSOY 1973, 47–48.

Suomen kansallisfilmografia 2. Helsinki: Painatuskeskus 1995.

Suomen kansallisfilmografia 3. Helsinki: Painatuskeskus 1993.

Suomen kansallisfilmografia 4. Helsinki: VAPK-kustannus 1992.

Suomen kansallisfilmografia 5. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1989.

Suomen kansallisfilmografia 6. Helsinki: VAPK-kustannus 1991.

Teatterin maailma. Maamme teatterit ja niiden taiteilijat. Toim. Verneri Veistäjä. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 5. Helsinki: Tammi 1950, 151.

Verneri Veistäjä: Viipurin ja muun Suomen teatteri. Helsinki: Tammi 1957, 210.