Toppo Elonperä

Etunimet: 
Toivo Aleksi
Muut nimet: 
Toivo Elonperä (oikea nimi)
Toppo Ellenberg (rinnakkaisnimi)
Toivo Aleksis Ellenberg (entinen nimi)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
29.04.1893
Syntymäpaikka: 
Helsinki
Kuolinaika: 
27.08.1953
Kuolinpaikka: 
Elimäki

Biografia

Näyttelijä, ohjaaja, teatterinjohtaja

Näyttelijä, ohjaaja ja teatterinjohtaja Toppo Elonperä esiintyi 46 elokuvassa vuosina 1928-1952. Rehevän koomikon merkittävimpiä filmirooleja olivat mm. Tolari kansankomediassa Tukkijoella (1937) ja Nummisuutareiden (1938) Sakeri.

Helsingissä 1893 syntynyt Toppo Elonperä (alunperin Toivo Aleksis Ellenberg) aloitti opiskelun 1912 Kansallisteatterin oppilaskoulussa sekä Helsingin Musiikkiopistossa. Hän työskenteli teattereissa 1914-51 muun muassa Helsingissä, Tampereella, Turussa, Vaasassa, Viipurissa ja Kotkassa. Näyttelemisen lisäksi Elonperä toimi ohjaajana ja teatterinjohtajana. Hän tuli tunnetuksi sydämellisenä ja rehevänä koomikkona.

Elonperä näytteli 46 elokuvassa vuosina 1929-52. Ensimmäinen osa oli Jussi Raitojan isä mykkäelokuvassa Lumisten metsien mies (1929). Komediassa Minä ja ministeri (1934) hän esitti esittelijäneuvos Hymystä, josta arvostelijat antoivat hyvää palautetta. Elonperä sai kiinnitykseen 1936-38 Jäger-Filmiin, jonka tuottamassa kansankomediassa Tukkijoella (1937) hän teki merkittävän roolisuorituksen. "Näyttelijöistä kiinnittyy huomio ennenkaikkea Toppo Elonperän Tolariin, joka selvyydessään, koomillisuudessaan ja johdonmukaisuudessaan muodostuu elokuvan parhaaksi osasuoritukseksi", totesi Helsingin Sanomien nimimerkki A.Ä.

Vuosina 1938-46 Elonperä työskenteli kiinnitettynä näyttelijänä Suomen Filmiteollisuudessa. Hänet nähtiin yleensä koomisissa luonnetehtävissä, kuten Nummisuutareiden (1938) Sakerina ja Seitsemän veljeksen (1939) lukkarina. Elonperä esitti Rykmentin murheenkryynin (1938) vääpeli Muinosta ja Korni-Mikkoa sotilasfarssissa Serenaadi sotatorvella (1940). Hänen muita humoristisia hahmoja olivat muun muassa karjalaisisäntä Toppo Tatti musiikkielokuvassa SF-Paraati (1940), mainostoimiston johtaja Bruno Benjamin Blomster komediassa Onnellinen ministeri (1941) ja hotellinomistaja Iivari Terä farssissa Poikamies-pappa (1941).

Elonperän harvoja vakavia filmiosia oli Karjalan-Aku isänmaallisessa elokuvassa Oi, kallis Suomenmaa (1940). Arvostelijoiden mielestä näyttelijä teki kerrassaan suurenmoisen, lämpimän ja kauniin roolisuorituksen. Harrashenkisessä draamassa Rantasuon raatajat (1942) Elonperän esittämä Isoahon äijä pelastaa vaikeuksiin joutuvan perheen ja antaa opetuksen ylimielisille virkamiehille. Elonperän viimeiseksi filmirooliksi jäi kauppias August Kontunen sotilasfarssissa Kaikkien naisten monni (1952).

Sisko Rytkönen

Kirjallisuutta

Elokuvakirja (MMM). Toim. Kari Uusitalo. Helsinki: Otava 1972, 464.

Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. Helsinki: Otava 2005, 425.

Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin. Viipuri: Kustannusliike Opas 1930, 49.

Teatterin maailma. Maamme teatterit ja niiden taiteilijat. Toim. Verneri Veistäjä. Helsinki: Tammi 1950, 149.

Suomen Kansallisfilmografia 1. Helsinki: Edita 1996.

Suomen Kansallisfilmografia 2. Helsinki: Painatuskeskus 1995.

Suomen Kansallisfilmografia 3. Helsinki: Painatuskeskus 1993.

Suomen Kansallisfilmografia 4. Helsinki: Edita 1998.