Anton Soini

Etunimet: 
Antti Johan
Muut nimet: 
Antti Kyyriäinen (entinen nimi)
Kyyriäinen (entinen nimi)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
09.12.1888
Syntymäpaikka: 
Iisalmi
Kuolinaika: 
29.04.1961
Kuolinpaikka: 
Helsinki

Biografia

Näyttelijä, ohjaaja, teatterinjohtaja

Anton Soini näytteli 1923-61 lähes 130 filmiroolia, jotka edustivat usein vanhojen kansanmiesten, isäntien, sokeiden ja vähäosaisten sivuosia. Hänen merkittävimpiä elokuvatehtäviä on vaskiseppä Grönbergin toinen miespääosa komediassa Tee työ ja opi pelaamaan (1936). Anton Soini toimi näyttelijänä, ohjaajana ja teatterinjohtajana monilla Suomen näyttämöillä vuosina 1913-46.

Anton Soini (ent. Antti Kyyriäinen) syntyi 1888 Iisalmessa muurari ja viulunsoittaja Pekka Kyyriäisen ja Reeta Liisa Ruotsalaisen perheeseen. Hän toimi iltanäyttelijänä Iisalmen Työväen Näyttämöllä 1913-18, johtajana Sörnäisten Työväen Näyttämöllä 1921-22, iltanäyttelijänä Kansan Näyttämöllä 1922-23, näyttelijänä Turun Työväen Teatterissa 1923-24, johtajana Joensuun Työväen Teatterissa 1924-25 ja Vaasan Työväen Teatterissa 1925-28, ohjaaja-näyttelijänä Helsingin Työväen Teatterissa 1928-37 ja 1941-42, näyttelijänä Lahden Teatterissa 1937-41 ja Kemin Kaupunginteatterissa 1942-44, johtajana Tornion Työväen Näyttämöllä 1944-45 ja Seinäjoen Teatterissa 1945-46. Soinin merkittävimpiin näyttämörooleihin lukeutuvat Nummisuutarien Mikko Vilkastus ja Topias, Elinan surman Uolevi sekä Jussi, Antti ja Salttu näytelmässä Pohjalaisia. Hän oli naimisissa 1912-26 Hanna Mähösen ja 1927-41 Alma Rinteen kanssa.

Anton Soini näytteli 1923-61 lähes 130 filmiroolia, joista huomattavimpia on vaskiseppä Grönbergin toinen miespääosa Tiituksen romaaniin perustuvassa komediassa Tee työ ja opi pelaamaan (1936). "Olen näytellyt kaikkia osia: nuorta rakastajaa, salonkikeikaria ym. 'Nuoresta rakastajasta' en tosin enää välitä, mutta koko sielullani antaudun vanhemman ja varsinkin kansanmiehen osaan. Se on kai veressä sillä olen kansan lapsi. Puhenäyttämöllä on minusta paljon ahtaampaa kuin elokuvassa, koska siinä ei saa täydelleen tyydyttää taiteensa kaipuuta. Sanomalehti kiittää tai moittii ja koko esitys unohtuu. Mutta elokuva ikuistaa taiteen ja siitä näyttelijä nauttii. Taiteesta nauttijan piiri puhenäyttämöllä on suppea mutta kun on päässyt sellaisissa filmissä esiintymään joka "menee kansaan" niin iltaisin asettuessaan levolle, ja vaikkakin taloudelliset huolet painaisivat, ajattelee: siinä ja siinä levarissa tänäkin iltana näyttelen, ja yleisö nauttii sikäli kun olen onnistunut tehtävässäni. Kamera nimittäin on ankara tuomari, se ei näe, oletko hyvän näyttelijän veli tai tuttava vaan mitä osaat tehdä. Sanotaan että elokuva on ymmärrettävämpää taidetta kuin esitys puhenäyttämöllä. Johtuuko se elokuvayleisön joukkosuggestiosta joka on vallannut minutkin tai siitä, että elokuvan ilmaisumuodot ovat laveammat ja antavat kirjailijoille, ohjaajalle ja näyttelijöille siis paremman liikkumisalan. Kannatan siis elokuvaa taiteen ilmaisumuotona", kertoi Anton Soini Rea-lehdelle antamassaan haastattelussa 1936.

Anton Soini esitti usein vanhoja kansanmiehiä, isäntiä, sokeita ja vähäosaisia. Hänen merkittävimpiin elokuvarooleihinsa kuuluu Pietolan isäntä Roland af Hällströmin ohjaamassa ja Teuvo Pakkalan näytelmään perustuvassa maalaiskomediassa Tukkijoella (1951). Soini nähdään talollisena myös elokuvissa Koskenlaskijan morsian (1937), Hilmanpäivät (1954) ja Silja - nuorena nukkunut (1956).

Anton Soinin tyypillisistä filmiosista poikkeavia rooleja ovat Ulkosaarelaisten (1938) salakuljettaja Kiismatin Asseri, Isovihan (1939) lukemaan opetteleva vanha sotilas Kalmukki-Kalle, pankin vanha vahtimestari Nuutinen komediassa August järjestää kaiken (1942) ja kansanarmeijan luutnantti Jaska Andersson elokuvassa Jees ja just (1943). Ryysyrannan Joosepissa (1955) hän on Kötys-Heikki, Evakossa (1956) Kiesin Tahvo ja draamassa ”1918” (1957) vanki Täi-Janne. Anton Soini esittää Eemeli-farsseissa Eemelin isää Nestoria ja pieniä osia monissa Puupää- sekä Niskavuori-elokuvissa. Viimeisen kerran hänet nähdään valkokankaalla jännitysfilmissä Tulipunainen kyyhkynen (1961) muun muassa sokeana kengännauhojen myyjänä ja professori Aitamaana. Anton Soini menehtyi 72-vuotiaana 1961.

Sisko Rytkönen
8.4.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Elokuvakirja (MMM). Toim. Kari Uusitalo. Helsinki: Otava 1972, 561.

Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. Helsinki: Otava 2005, 557.

Teatterin maailma. Maamme teatterit ja niiden taiteilijat. Toim. Verneri Veistäjä. Helsinki: Tammi 1950, 230.

Keklu: "Anton Soini: "Olen ennestään tunnettu filmitähti". Rea 7.12.1936.