Hulda Keskinen

Etunimet: 
Hulda Maria
Muut nimet: 
Hulda Keskinen-Talanne (nykyinen nimi)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
07.05.1893
Syntymäpaikka: 
Tampere
Kuolinaika: 
23.08.1955
Kuolinpaikka: 
Helsinki

Biografia

Näyttelijä

Hulda Keskinen saavutti menestystä opereteissa ja klassisissa näytelmissä. Vuosina 1934–44 hän näytteli lähinnä sivuosia kymmenkunnassa elokuvassa, mutta pääosaa elokuvassa Kun isä tahtoo… (1935).

Hulda Keskinen syntyi 1893 Tampereella puusepän perheeseen. Hän valmistui musiikinopettajaksi Helsingin Musiikkiopistosta (Sibelius-Akatemian edeltäjästä) 1914. Hulda Keskinen oli kiinnitettynä Oulun Työväen Teatteriin 1916–20, Viipurin Työväen Teatteriin 1920–26 sekä Koiton Näyttämölle ja Helsingin Kansanteatteriin 1926–40.

Pirkko Kosken mukaan Hulda Keskinen oli taitava laulaja ja esiintyi pääosissa monissa musiikkinäytelmissä. Juhlittu primadonna tunsi lähes kaikki ajan operetit ja oli laulanut myös useissa oopperoissa. Eri puolella maata hän piti 20 konserttia. Hän ei kuitenkaan ollut yksinomaan laulajatar, vaan tulkitsi useita suuria puheroolejakin.

Hulda Keskisen esiintyi mm. seuraavissa näytelmissä: Jacinto Benaventen Väärä rakkaus (Raimunda), Luigi Pirandellon Kuusi henkilöä etsii tekijää (tytär), Aleksis Kiven Kullervo (Pohjolan emäntä), Leo Tolstoin Ylösnousemus (Katjuša) ja Heikki Välisalmen Rautainen laki (Ankeliina).

Hänen repertoaariinsa kuului myös erikoisuus, islantilaisen Jóhann Sigurjónssonin näytelmä Tunturi-Ejvind ja hänen vaimonsa, jossa hän näytteli naispääosa Hallaa, Panu Rajalan luonnehdinnan mukaan ”tummaveristä ja rakkaudessaan sekä vihassaan tulista naista”. Tässä näytelmässä Kansanteatterissa 1929 Hulda Keskinen juhli 15-taiteilijajuhlaansa. Näytelmä on tullut tunnetuksi ennen muuta ruotsalaisen Victor Sjöströmin ohjaamana elokuvana Vuori-Ejvind ja hänen vaimonsa (1918; ensi-ilta Suomessa marraskuussa 1928).

Hulda Keskinen näytteli kymmenkunnassa elokuvassa, mm. ministeriön siivoojaa elokuvassa Minä ja ministeri (1934) ja johtaja August Lampaanpään (Eino Jurkka) puolisoa elokuvassa Kun isä tahtoo… (1935; pääosa). Elinan surmassa (1938) hän esitti rouva Linnunpäätä ja Erehtyneissä sydämissä (1944) muotiliikkeen myyjätärtä.

Hulda Keskinen oli vuodesta 1926 naimisissa näyttelijä Aatu Talanteen (1892–1967) kanssa. Hän kuoli 62-vuotiaana 1955 Helsingissä.

Uuno Montonen on muistellut kollegaansa: ”Nautti päivittäin arviolta 50 annosta ’kultaista, rakasta kaffeetaan’. Oli edesottamuksissaan tavattoman säännöllinen. Ei esim. koskaan myöhästynyt harjoituksista. Hyvä arpojen myyjä ja suorastaan esikuvallinen listoilla kerääjä. Mainio laulujen harjoittaja. Sai laulutaidottomankin vetelemään uljaita aarioita.”

Kalevi Koukkunen
27.9.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Fabian Dahlström: Sibelius-Akademin 1882–1982. Sibelius-Akademins publikationer 1. Helsingfors: Sibelius-Akademin 1982, 422.

Hulda Keskinen-Talanne. Nekrologi. Helsingin Sanomat 26.8.1955.

Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin. Inhemska scenkonstnärer i ord och bild. Viipuri: Kustannusliike Opas [1930], 130.

Panu Rajala: Taiteesta ja taistelusta. Tampereen Työväen Teatteri 1901–1918. Helsinki: Tammi 1991, 340.

Pirkko Koski: Kansan teatteri I. Kansan Näyttämö. Koiton Näyttämö. Helsinki: Helsingin teatterisäätiö 1986, 349.

Suomen kansallisfilmografia 1. Helsinki: Edita 1996.

Suomen kansallisfilmografia 2. Helsinki: Painatuskeskus 1995.

Suomen kansallisfilmografia 3. Helsinki: Painatuskeskus 1993.

Teatterin maailma. Maamme teatterit ja niiden taiteilijat. Toim. Verneri Veistäjä. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 5. Helsinki: Tammi 1950, 176.

Uuno Montonen: ”Kuka kukin oli minun näkövinkkelistäni tirkistäen”. Teoksessa Väinö Pärnänen, Viipurilaista teatterielämää. Viipurin Työväen Teatteri – Viipurin Kaupunginteatteri 1898– 1945. Helsinki: Tammi 1950, 140.