Ester Toivonen

Etunimet: 
Ester
Muut nimet: 
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
07.08.1914
Syntymäpaikka: 
Hamina
Kuolinaika: 
29.12.1979
Kuolinpaikka: 
Helsinki

Biografia

Näyttelijä, Miss Suomi 1933, Miss Eurooppa 1934

Miss Eurooppa Ester Toivonen esiintyi Suomen Filmiteollisuuden tuottamissa elokuvissa 1934-1943. Hän teki keskeisiä rooleja 1930-luvun komedioissa ja seuraavalla vuosikymmenellä sivuosia epookkidraamojen kaunottarina.

Haminassa 1914 syntynyt Ester Toivonen työskenteli laskuttajana ja myyjättärenä ennen kuin hänet valittiin Miss Suomeksi 1933 ja Miss Euroopaksi 1934. Kauneuskuningatar torjui Hollywoodista ja saksalaiselta Ufa-yhtiöltä tulleet työtarjoukset. Suomen Filmiteollisuuden tuottaja ja ohjaaja Erkki Karu sai houkuteltua hänet pieneen sairaanhoitaja Esterin osaan elokuvassa Meidän poikamme ilmassa - me maassa (1934).

Toivosen ensimmäinen päärooli oli myyjätär Irja Salo Erkki Karun ohjaamassa komediassa Syntipukki (1935). Kriitikot suhtautuivat tulkintaan myönteisesti. Vuonna 1936 hänellä oli naispääosa komedioissa Onnenpotku ja Kaikenlaisia vieraita. Molemmat suoritukset arvioitiin kehnonlaisiksi. Toivonen olisi halunnut tehdä aivan toisenlaisia rooleja. "Olisi joskus hauska näytellä jotain historiallista osaa. Kuvittelen, että historiallinen tausta omalaatuisine pukuineen ja henkilöineen antaisi lisävarmuutta", hän arveli SF-Uutisille antamassaan haastattelussa 1936. Seuraavana vuonna Toivonen esitti sivuosassa iloista neiti Aino Pakkolaa komediassa Asessorin naishuolet ja toisessa naispääosassa harrashenkistä Ylitalon Johannaa draamassa Kuin uni ja varjo, joista jälkimmäinen oli näyttelijälle itselleen mieluisampi. "Ester Toivonen tuntuu sopivan vakavaan osaan paremmin kuin huvinäytelmän mitään sanomattomaksi korunukeksi", arveli myös Ilta-Sanomien nimimerkki S-ö. Positiivista palautetta tuli myös Maija-Liisa Ihalaisen ja Kreetan rooleista 1938 valmistuneissa elokuvissa Tulitikkuja lainaamassa ja Nummisuutarit.

Vuonna 1939 Toivonen esitti jälleen naispääosaa luokkaristiriitoja käsittelevässä elokuvassa Halveksittu. Kriitikoiden mukaan hän ei onnistunut tulkitsemaan kauppaneuvoksen tytärtä Verna Mertheniä. Maalaisdraamassa Suotorpan tyttö (1940) hänet nähtiin ylpeänä Hildurina, joka hylkää vaikeuksiin joutuneen sulhasensa. Arvostelijoiden mielestä osan esittäjä oli viime näkemältä paljon kehittynyt ja vapautunut. Uransa loppuvaiheessa Toivonen sai tehdä mieluisat ja kriitikoiden mielestä kuin hänelle luodut ruhtinatar Popoffin ja kreivitär Armborgin roolit epookkielokuvissa Kaivopuiston kaunis Regina (1941) sekä Katariina ja Munkkiniemen kreivi (1943). Viimeiseksi filmiosaksi jäi seurapiirikaunotar Irma melodraamassa Valkoiset ruusut (1943).

Toivonen avioitui Eero Siiralan kanssa 1943. "Näyttelijän työ on kutsumustyötä, siihen synnytään, mutta minä jouduin filmiin ikään kuin vahingossa, ja niinpä oli oikeastaan ilman muuta selvää, että naimisiin mentyäni siirtyisin kokonaan perheenemännän tehtäviin. En voi siis myöskään sanoa takaisin valkokankaalle kaivanneeni, mutta noita SF:n vuosia muistelen hauskana, huolettomana ja onnellisena aikana", hän kertoi antamassaan haastattelussa 1957.

Sisko Rytkönen

Kirjallisuutta

Elokuvakirja (MMM). Toim. Kari Uusitalo. Helsinki: Otava 1972, 569.

Sisko Rytkönen: Ihanat naiset kankaalla. Filmitähtiä suomalaisen elokuvan kultakaudelta. Helsinki: Kustannus Oy Majakka 2008.

Ester Toivonen-Siirala: Rikas on elämä. Helsinki: WSOY 1966.

Esko Ylermi: "Ester Toivonen vastaa muutamiin intiimeihin kysymyksiin". SF-Uutiset 2/1936, 12.

S-ö: "Kuin uni ja varjo elokuvana". Ilta-Sanomat 28.9.1937.

Heikki Eteläpää: "Tähdet tuikkivat, kuvat kulkevat". Elokuva-aitta 4/1957, 6.

Muuta

SF-tähtiä ja tähdenlentoja: Ester Toivonen http://areena.yle.fi/radio/2296841
Linkki tarkistettu 23.2.2015.