Hertta Leistén

Etunimet: 
Hertta Maria Elina
Muut nimet: 
Hertta Jack-Leistén (oikea nimi)
Hertta Jack (omaa sukua)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
09.07.1882
Syntymäpaikka: 
Viitasaari
Kuolinaika: 
05.05.1968
Kuolinpaikka: 
Helsinki

Biografia

Näyttelijä

Luonnenäyttelijäksi kuvattu Hertta Leistén näytteli mm. seuraavissa perusklassikoissa: Aleksis Kiven Lea ja Nummisuutarit (Martta), Josef Julius Wecksellin Daniel Hjort (Katri) ja Minna Canthin Työmiehen vaimo (Johanna). Hänen kymmenkunnasta elokuvaroolistaan tunnetuin on tomeran kotiapulaisen Priskilla Paukkajan osa elokuvassa Minä ja ministeri (1934).

Hertta Leistén syntyi tuomariperheeseen 1886 Viitasaarella. Tyttökoulun ja kauppakoulun jälkeen hän oli Kuopion lääninhallituksessa puhtaaksikirjoittajana. Hän kävi Suomalaisen Maaseututeatterin oppilaskoulun Viipurissa ja oli mm. Olga Poppiuksen yksityisoppilaana. Näyttelijänuransa hän aloitti 1910. Lyhyin kiinnityksin hän oli mm. Suomalaisessa Maaseututeatterissa Viipurissa, Ida Aalbergin kiertueella, Komoedia-Teatterissa, Kansan Näyttämöllä, Ida Aalberg -Teatterissa, Viipurin Näyttämöllä (1920–25) ja Savon Näyttämöllä (1926–27).

Viipurin Näyttämöllä hän sai tunnustusta varsinkin rohkeasti ja omalaatuisesti leikatuista koomisista naishahmoista. Kiinnitysten jälkeen hän oli omilla kiertueilla ja vierailijana eri teattereissa. Helsingin Sanomien anonyymissa nekrologissa sanotaan, että Hertta Jack-Leistén on jäänyt suurelle yleisölle tuntemattomaksi, koska hänen vakituinen näyttelijänuransa päättyi jo 1925. Mutta teatteriuran jälkeen seurasi elokuvaura.

Ensimmäisen elokuvaroolinsa – ja pääosan – Hertta Leistén sai Risto Orkon toisen ohjauksen Minä ja ministeri (1934) kotiapulaisena Priskilla Paukkajana. Sattumoisin Hertta Leistén oli näytellyt samaa roolia jo teatterissa. Kysymyksessä oli Pierre Gaston Duracin alias Topo Leistelän kirjoittama näytelmä Piika, jonkas minulle annoit. Näytelmässä piian nimi on Priscilla Paukermann. Aikalaiskritiikki piti Leisténin Priskillaa liiaksi remuavana, yli maalin ampuvana ja vähemmän miellyttävänä tyyppinä.

Hertta Leistén näytteli useampia taloudenhoitaja- ja emäntärooleja – sivuosia, mutta merkittäviä: majatalon emäntää Kahdessa Vihtorissa (1939), Karpalaisen perheen keittäjätärtä elokuvassa Herrat ovat herkkäuskoisia (1939), Pälän emäntää Miehen tiessä (1940) ja Karstojen perheen emännöitsijää Tuomari Martassa (1943). Hän näytteli myös pari akkaroolia: povariakkaa elokuvassa Ketunhäntä kainalossa (1940) ja ”erästä eukkoa” Valkoisissa ruusuissa (1943).

Kahden Vihtorin ja Miehen tien lisäksi Hertta Leistén esiintyi kahdessa muussakin Nyrki Tapiovaaran ohjauksessa: hän näytteli ruotsinkielistä tätiä Varastetussa kuolemassa (1938) ja anoppia elokuvassa Herra Lahtinen lähtee lipettiin (1939). Anoppi ojentaa ”matriarkaalisesti” miehelleen sunnuntaihousut ja päivittelee tämän paidan ryppyisyyttä, kun pariskunta on lähdössä tyttärensä – herra Lahtisen puolison – luo päivälliselle. Elokuvasta on säilynyt vain yli 40 minuuttia, mutta Kansallisessa audiovisuaalisessa instituutissa siitä on valmistettu tekstein ja valokuvin täydennetty rekonstruktio.

Hertta Leistén oli naimisissa 1916–35 teatterinjohtajan ja monitoimisen elokuvamiehen Topo Leistelän (1893–1955; nimi joskus myös muodossa Leistilä, mutta alkuaan Leistén) kanssa. Hertta Leistén julkaisi näytelmät Ilomäkeläiset (1934–35), Uusi herra (1941) ja Hän oli kaupungista (1949). Teatterimatrikkelissa (1930) hän sanoo julkaisseensa yhdessä miehensä kanssa teoksen Refanut (1930).

Itse teoksessa, jonka alaotsikko on Kesäisiä seikkailuja ja sissielämää suurilla selkävesillä, tekijän nimi on Topo Leistilä. Hertta Leisténiin viitataan sanalla naisisto, esim. s. 56 olevassa pariskunnan kuvassa on tekstinä ”Naisisto ja perämies.” Lisäksi naisisto sai kirjoittaa teokseen oman luvun! Myös Hertta Leisténin sisarella Eva Jackilla (1886–1952) oli kirjallisia harrastuksia: hän nimittäin suomensi (saksan kielestä) Karel Čapekin tunnetun robottiaiheisen näytelmän R.U.R., jonka suomalaisen ensiesityksen ohjasi Viipurin Näyttämölle 1924 Topo Leistelä – siis Eva Jackin lankomies.

Hertta Leistén kuoli 85-vuotiaana Helsingissä 1968.

Kalevi Koukkunen
11.9.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Hertta Jack-Leistén. Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 7.5.1968.

Hertta Jack-Leistén. Nekrologi. Helsingin Sanomat 8.5.1968.

Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin. Inhemska scenkonstnärer i ord och bild. Viipuri: Kustannusliike Opas [1930], 103–104.

Suomen kansallisfilmografia 1. Helsinki: Edita 1996, 591–592.

Suomen kansallisfilmografia 2. Helsinki: Painatuskeskus 1995.

Suomen kansallisfilmografia 3. Helsinki: Painatuskeskus 1993.

Suomen kirjailijat 1917–1944. Päätoimittaja Hannu Launonen. SKST 365. Helsinki: SKS 1981, 145.

Topo Leistilä: Refanut. Kesäisiä seikkailuja ja sissielämää suurilla selkävesillä. Helsinki: Otava 1930, 56 ja 112–124. – Kirja kuvaa vanhan aluksen (miinaparkassin) muuntamista moottorikäyttöiseksi kesäkodiksi.

Verneri Veistäjä: Viipurin ja muun Suomen teatteri. Helsinki: Tammi 1957, 178.