Unto Salminen

Etunimet: 
Unto Emil Kalervo
Muut nimet: 
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
23.03.1910
Syntymäpaikka: 
Helsinki
Kuolinaika: 
16.08.1972
Kuolinpaikka: 
Helsinki

Biografia

Näyttelijä

Näyttelijä Unto Salminen oli kiinnitettynä Suomen Kansallisteatteriin vuodet 1931-51. Elokuvanäyttelijänä hän oli erittäin suosittu äänielokuvakauden alusta 1931 parin vuosikymmenen ajan.

Luonnonlahjakkuus Unto Emil Kalervo Salminen sai ylioppilastutkinnon jälkeen 1931 kiinnityksen Suomen Kansallisteatteriin. Sopimus irtisanottiin 20 vuotta myöhemmin, minkä jälkeen Salminen esiintyi mm. Radioteatterissa ja Intimiteatterissa. Nuorukaisena hän oli maaottelutason kilpajuoksija, mutta urheilu jäi sodassa saatuihin vammoihin, jotka osaltaan johtivat perheen sisäisiin ristiriitoihin ja runsaaseen alkoholin käyttöön.

Unto Salmisen ensiesiintyminen valkokankaalla tapahtui avustajana Valentin Vaalan elokuvassa Laveata tietä (1931). Vuonna 1933 Erkki Karun elokuvassa Meidän poikamme merellä hän res. kersantti Salmisena lausui Isä meidän -rukouksen. Ensimmäinen miespääosa, kauppa-apulainen Kalle Kannas, Salmisella oli elokuvassa Tee työ ja opi pelaamaan (1936). Elokuvassa Kuriton sukupolvi (1937) hän oli kilpajuoksija Pelle Varavaara, Teuvo Tulion elokuvassa Kiusaus (1938) pastori. Nummisuutarit-näytelmän filmatisoinnissa (1938) Salminen oli Esko; samaa roolia hän oli esittänyt myös Kansallisteatterissa.

Komediassa Takki ja liivit pois (1939) Unto Salminen oli näyttelijä Aarne Uusitalo, Seitsemän veljeksen filmatisoinnissa samana vuonna Jukolan Lauri. Suomisen perhe -sarjan kolmessa ensimmäisessä osassa 1941-43 Salminen esitti perheen (tulevaa) vävyä, Lasse Lehtovaaraa. Kansankuvauksessa Kyläraittien kuningas (1945) Salminen oli Hoijalan Esa, elämäkertaelokuvassa Ruusu ja kulkuri (1948) laulaja Aappo Ojanperä. Lauluosuuksissa kuultiin Aapon äänenä Sulo Saarits. 1890-luvun Helsinkiin sijoittuvassa komediassa Katupeilin takana (1949) Salminen oli tohtori Einar Heckler, historiallisissa elokuvissa Tanssi yli hautojen (1950) kenraali Araktsejeff, Sadan miekan mies (1951) kenraalimajuri Ståhlhandske ja Sven Tuuva (1958) sotamarsalkka Toll.

Unto Salmisella oli vuosina 1931-69 kaikkiaan 45 valkokangasroolia, minkä lisäksi hän oli kertoja Eino Ruusalon elokuvassa Hetkiä yössä (1961). Viimeisiksi tehtäviksi jäivät vanha mies Ruutsalon elokuvassa Tuulinen päivä (1962) ja Saaran entinen avíomies Risto Jarvan elokuvassa Ruusujen aika (1969).

Unto Salmisen vaimo oli vuodesta 1938 näyttelijä Kyllikki Väre (1912-51). Kyllikki Väreellä oli myös elokuvatehtäviä vuosina 1936-50. Perheeseen syntyi vuonna 1940 poika, josta kasvoi näyttelijä Esko Salminen.

Kari Uusitalo
22.3.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Kalevi Kalemaa: "Salminen, Unto". Suomen kansallisbiografia 8. Helsinki: SKS 2006, 617.

Teatterin maailma 1965. Helsinki: Tammi 1965, 354.

Mitä Missä Milloin Elokuvakirja. Helsinki: Otava 1972, 554.

Suomen kansallisfilmografia 1-7. Helsinki: Edita ym. 1989-1998.