Anni Hämäläinen

Etunimet: 
Anni Wilhelmiina
Muut nimet: 
Anna Hämäläinen (oikea nimi)
Pipsa Hämäläinen (muu nimi lempinimi)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
12.12.1898
Syntymäpaikka: 
Hirvensalmi
Kuolinaika: 
16.11.1985
Kuolinpaikka: 
Helsinki

Biografia

Näyttelijä, ohjaaja, teatterinjohtaja

Anni Hämäläinen toimi vuosina 1923-68 näyttelijänä, ohjaajana ja teatterinjohtajana. Hän esitti elokuvissa lähes parikymmentä sivuosaa vuosina 1929-72. Anni Hämäläinen näytteli valkokankaalla usein syrjäänvetäytyviä ja hyväsydämisiä vanhoja naisia.

Anni Vilhelmiina Hämäläinen syntyi Hirvensalmella 1898 maanviljelijä Antti Hämäläisen perheeseen. Ylioppilaaksi pääsyn jälkeen hän työskenteli konttorialalla ja opiskeli yksityisesti lausuntaa, plastiikkaa ja osaerittelyä mm. Valle Sorsakosken, Katri Raution ja Olga Poppiuksen johdolla. Anni Hämäläinen oli harjoittelijana Viipurin Näyttämöllä 1922-23 ja kiinnitettynä näyttelijänä Viipurin Työväen Teatterissa 1923-24, Tampereen Teatterissa 1925-34 ja Helsingin Kansanteatterissa 1934-40. Vuosina 1940-47 hän esiintyi kiertueilla ja vierailijana eri näyttämöillä. Anni Hämäläinen toimi teatterinjohtajana Riihimäen Näyttämöllä 1947-53 ja ohjaajana Seuranäyttämöllä 1953-68. Merkittäviä näyttämörooleja olivat mm. Sylvin nimiosa ja Neekerin Ella Downey.

Anni Hämäläinen näytteli valkokankaalla lähes parikymmentä sivuosaa vuosina 1929-72. Ensimmäinen filmirooli oli kartanon tytär Raija Maurila Uuno Eskolan ohjaamassa elokuvassa Lumisten metsien mies (1929). "Vaikka filminteosta ei mitään tietänytkään, niin sen jollain lailla vaistosi, että perin alkeellisesta se työn tulos oli, niin täyttä hullutusta, että en minä sietänyt mennä sitä kattomaan. Joten ikuinen arvoitus minulle on, millainen siitä sitten loppujen lopuksi tuli", Anni Hämäläinen kertoi 1970-luvulla. Hän esitti elokuvissa usein syrjäänvetäytyviä, hyväsydämisiä ja itseään huomattavasti vanhempia naishahmoja, kuten Conny-tätiä komediassa Juurakon Hulda (1937) ja Fredrika Runebergia Runon kuninkaassa ja muuttolinnussa (1940). "Kun minä menin Suomi-Filmiin pestautumaan Juurakon Huldan Connie-tädiksi sanoi Risto Orko, että noinko nuori te olettekin ja minä koetin vakuuttaa, että kyllä tässä naamioituksen ja peruukin avulla pystytään muuttumaan. Silti muistan, miten Valentin Vaala tätä elokuvaa ja minun kohtauksiani siinä tehtäessä tämän tästä huusi: Vanhentavammat valot, vanhentavammat valot! Niinkuin muistan senkin, mitä Toivo Särkkä lupasi Runon kuninkaan ja muuttolinnun aikana: Jahka te tuosta nyt vanhenette, niin kyllä me vielä tehdään monia filmejä yhdessä! Jäivät kuitenkin minulta tekemättä, ja kesken jäi Särkältäkin", Anni Hämäläinen muisteli vuonna 1971. Hänen muita merkittäviä filmirooleja olivat professorin rouva Norma Karpalainen farssissa Herrat ovat herkkäuskoisia (1939), vanha palvelijatar Nanna elokuvassa Kulkurin valssi (1941) ja ymmärtäväinen isoäiti Sahlberg draamassa Uuteen elämään (1942). Viimeiseksi elokuvarooliksi jäi Miili-täti Aila Meriluodon romaaniin perustuvassa filmatisoinnissa Haluan rakastaa, Peter (1972).

Sisko Rytkönen

Kirjallisuutta

Elokuvakirja (MMM). Toim. Kari Uusitalo. Helsinki: Otava 1972, 480.

Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin. Viipuri: Kustannusliike Opas 1930, 94-95.

Suomen teatterit ja teatterintekijät. Toimituskunta Timo Martin, Pertti Niemi ja Ilona Tainio. Helsinki: Tammi 1974, 254.

Suomen kansallisfilmografia 1. Helsinki: Edita 1998.

Suomen kansallisfilmografia 2 ja 3. Helsinki: Painatuskeskus 1993 ja 1995.

Heikki Eteläpää: "Illan debytantti on tähtiveteraani". Uusi Suomi 19.12.1971.