Enni Rekola

Etunimet: 
Enni Ensi Karin
Muut nimet: 
Enni Böhm (virallinen nimi 1946-)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
26.11.1909
Syntymäpaikka: 
Viipuri
Kuolinaika: 
19.03.1982

Biografia

Näyttelijä

Enni Rekola näytteli 45-vuotisella teatteriurallaan 1930–74 laajaskaalaisesti kotimaisissa ja ulkomaisissa näytelmissä, mutta tuli tunnetuksi myös operettiprimadonnana. Hän esiintyi 1940–60-luvulla parissakymmenessä elokuvassa. Toista naispääosaa hän esitti rouva Lahtisena elokuvassa Virtaset ja Lahtiset (1959). Muut olivat sivuosia, joista mieleen jäävin on Tuonetar satuelokuvassa Prinsessa Ruusunen (1949).

Enni Rekola syntyi 1909 Viipurissa rautatieläisperheeseen. Hän opiskeli neljä vuotta Viipurin musiikkiopistossa ja laulua Hanna Granfeltin johdolla. Muutaman lyhyen kiinnityksen jälkeen hän oli näyttelijänä Tampereen Työväen Teatterissa 1933–44, Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatterissa 1944–65 ja Helsingin Kaupunginteatterissa 1965–74.

Enni Rekolalla oli rooleja sellaisissa suomalaisissa näytelmissä kuin Hella Wuolijoen Niskavuoren naiset (Martta) ja Justiina (laamannitar) sekä Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -eepoksessa (Alma Koskela).

Ulkomaisista näytelmistä Enni Rekola esiintyi mm. Walter Firnerin Käenmunassa (Kapakka-Jenny), Jean Racinen Phaidrassa (nimiosa) ja Fedor Dostojevskin Karamazovin veljeksissä (Grusenka).

Enni Rekola esiintyi monien operettien pääosissa, mm. Emmerich Kálmánin Sirkusprinsessassa (ruhtinatar Fedora Palinska) ja Paul Abrahamin Havaijin kukassa (Havaijin prinsessa Laya).

Vuoden 1974 teatterimatrikkelissa Enni Rekola mainitsee esittäneensä Ebolin prinsessaa Giuseppe Verdin oopperassa Don Carlos. Toistaiseksi on selvittämättä, missä produktio esitettiin; Kansallisoopperan Carlosissa Rekola ei esiintynyt. Se on voinut olla myös jonkin alueoopperan ohjelmistossa.

30 vuotta nuorempi kollega Jarno Hiilloskorpi muistaa parhaiten Enni Rekolan Vallilan Työväenteatterissa esitetystä Leena Härmän näytelmästä Pinsiön parooni, missä Rekola näytteli touhukasta perheenäitiä. Hiilloskorpi oli perheen poika, joten heillä oli ehkä eniten yhteisiä kohtauksia näyttämöllä. Enni Rekola oli hyvin tunnollinen ja positiivinen kollega, luotettava ammattilainen.

Enni Rekola oli Tampereen Työväen Teatterissa samoihin aikoihin kuin Edvin Laine, ja siitä varmaan johtuukin, että Rekola näytteli yhdessätoista Edvin Laineen ohjaamassa elokuvassa. Enni Rekolan varhaisia elokuvia ovat Ristikon varjossa (1945, konttorineitonen), Nokea ja kultaa (1945, kapakkalaulaja Pirkit) ja Kultainen kynttilänjalka (1946), jossa goottilaistyyppinen Enni Rekola on salaisuuksia kantavan Horman perheen sisäkkö Fanny, joka melkein myrkyttää emäntänsä.

Urheiluaiheisessa Kultamitalivaimossa (1947) Enni Rekola on tohtori Mäkinen ja elokuvassa Pikku-Matti maailmalla (1947) naishuoltotarkkaaja. Laitakaupungin laulussa (1948) hän esitti entistä huoltotarkkaajaa, neiti Johanssonia.

Topeliuksen satuun perustuvassa elokuvassa Prinsessa Ruusunen (1949) Enni Rekolalla on Tuonettaren osa. Vaikka rooli on yksi lukuisista sivuosista elokuvassa, Tuonettarella on keskeinen merkitys tarinan juonelle. Kun häntä ei kutsuta prinsessa Ruususen syntymäjuhlaan, hän langettaa kirouksen, ja niin prinsessa haavoittuu 15-vuotiaana ja vaipuu satavuotiseen uneen.

Osoituksena Enni Rekolan vaikuttavasta suorituksesta on kymmenvuotiaan Jarno Hiilloskorven mieleen järisyttävänä syöpynyt Tuonetar. Tämä oli todella efektiivinen pahis, joka ilmestyi mustasta savusta ja matalalla äänellä lausui uhkaavat säkeensä. Enni Rekola osasi luoda hyvin pelottavan tunnelman leffateatterin pimeään katsomoon. Paikalla olleet pojat pitivät paljon enemmän Eeva-Kaarina Volasen hyvästä haltijattaresta. Hän toi sentään helpotusta painajaiseen, jonka Enni Rekola ”Tölikan kundeille” aiheutti.

Edelleen Edvin Laineen ohjaamissa elokuvissa Ruma Elsa (1949) Enni Rekola on rohdososaston myyjätär, Isäpappa ja keltanokka (1950) talousapulainen Hellä, Tapahtui kaukana (1950) neitsyt Markareeta ja Vihaan sinua – rakas (1951) nainen täysihoitolassa.

Edvin Laineen ohjauksien lisäksi Enni Rekola esiintyi myös kahdessa ”nuoruuselokuvassa”: Toivo Särkän elokuvassa Nuoruus sumussa (1946) hän on rikollisia suojeleva yökerhon emäntä Madame Lilly Labert. Hannu Lemisen ohjauksessa Tuhottu nuoruus (1947) ajalle poikkeuksellisesti hän esitti lääkärimiehestään eronnutta vaimoa Elisabeth Varjoa, joka huolestuu tyttärensä miessuhteista.

Valentin Vaalan Viikon tytössä (1946) Enni Rekola on jälleen sisäkkö. Matti Kassilan elokuvassa Kaasua, komisario Palmu! (1961) hän on Kaarle Lankelan (Saulo Haarla) ja Kurt Kuurnan (Pentti Siimes) totinen kotiapulainen.

Jos Enni Rekola oli hyvin erikoinen sisäkkö Fanny ja Tuonetar, hänen keskeisin elokuvaosansa on rouva Helmi Lahtisen rooli Leena Härmän näytelmään perustuvassa elokuvassa Virtaset ja Lahtiset (1959), jossa vastapareina ovat kilpailevat naapurukset, Virtaset (Heimo Lepistö ja Terttu Soinvirta) ja Lahtiset (Uljas Kandolin ja Enni Rekola) lapsineen.

Virtaset ja Lahtiset -elokuvassa kuvataan runsaan tunnin ajan Virtasten perhe-elämää, minkä jälkeen Lahtiset tulevat Virtasille rippikahveille. Rouva Helmi Lahtinen on huomattavan ylipukeutunut ja ylipirteä tötteröleningissään ja juhlahatussaan (tyylikäs hattu hänellä on myös elokuvassa Tuhottu nuoruus).

Rouva Lahtisen sivistynyt sivistymättömyys käy ilmi mm. sellaisesta repliikistä, jossa hän Neuvostoliitosta puhuttaessa sotkee Volgan ja votkan: ”Eikös se Votka ole Euroopan pisin joki?” Ja miehelleen yllätyksenä tulevia kesän lomasuunnitelmia hän kommentoi: ”No kyllähän mä sanoin, vaikken mitään puhunut!” Härmän näytelmää esitettiin menestyksellisesti kymmenissä teattereissa ja elokuvaakin luonnehdittiin filmatuksi teatteriksi.

Enni Rekola näytteli myös varhaisissa tv-näytelmissä. Hän esitti pastorin rouvaa Gustaf von Numersin klassikossa Kuopion takana (1959, Suomen Televisio) ja eukon (Emma Väänänen) äitiä David Stéfanssonin Kultaisessa portissa (1961, Suomen Televisio), joka on yksi muistetuimmista suomalaisen tv-teatterin produktioista.

Enni Rekola oli 1946–49 naimisissa itävaltalaissyntyisen liikemiehen Leopold Josef Böhmin (1894–1949) kanssa. Enni Rekola kuoli 72-vuotiaana 1982. Hänen kuolinilmoitustaan eikä myöskään nekrologia ole toistaiseksi löytynyt.

Kalevi Koukkunen
30.5.2016, päivitetty 18.1.2017

Kirjallisuutta ja lähteitä

Suomen kansallisfilmografia 3. Helsinki: Painatuskeskus 1993.

Suomen kansallisfilmografia 4. Helsinki: VAPK-kustannus 1992.

Suomen kansallisfilmografia 6. Helsinki: VAPK-kustannus 1991.

Suomen teatterit ja teatterintekijät [1974]. Yhteisö- ja henkilöhakemisto. Toimituskunta: Timo Martin ym. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 28. Helsinki: Tammi 1974, 431.

Teatterin maailma. Maamme teatterit ja niiden taiteilijat. Toim. Verneri Veistäjä. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 5. Helsinki: Tammi 1950, 219.

Teatterin maailma 1965. Suomen teatterilaitos ja teatteriväki. Toim. Verneri Veistäjä. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 8. Helsinki: Tammi 1965, 332.

Leopold Böhm. Kuolinilmoitus. Hufvudstadsbladet 9.6.1949.

Jarno Hiilloskorpi, sähköpostiviesti 13.4.2015, Kalevi Koukkunen.