Ellen Sylvin

Etunimet: 
Ellen Amalia
Muut nimet: 
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
15.12.1903
Syntymäpaikka: 
Kajaani
Kuolinaika: 
20.04.1974
Kuolinpaikka: 
Lontoo

Biografia

Näyttelijä

Ellen Sylvin kuului mykkäkaudella Suomi-Filmin tuotteliaimpiin nuoriin näyttelijättäriin. Hän esiintyi kahdeksassa elokuvassa 1926-1931, usein hyveellisen talonpoikaisneidon rooleissa. Sylvin muistetaan eteenkin naispäärooleista elokuvissa Muurmanin pakolaiset (1927) ja Tukkijoella (1928).

Linda Ellen Amalia Sylvin syntyi 1903 Kajaanissa suurperheen tyttäreksi. Filmiaitta kertoi 1927 Ellen Sylvinin osallistuneen lehden filmitähtikilpailuun vuonna 1924, vaikka se ei vielä johtanut hänen löytämiseensä. ”Varmaa on kumminkin, että ensimmäiseksi puhui hänestä joht. Oscar Lindelöf, että hänet koefilmasi ensinnä Aho Soldan & C:o, että ensimmäinen filmi, jossa hän avusti oli Kyllä kaikki järjestyy […].” Sylvin siis nähtiin valkokankaalla ensimmäisen kerran Oscar Tengströmin ohjaamassa elokuvassa Kyllä kaikki selviää (1926). Hänen ensimmäinen pääroolinsa oli Uuno Hirvosen komediassa Meren ja lemmen aallot (1926). ”Filmistä tahtoisimme erikoisesti merkitä uuden tulokkaamme, neiti Ellen Sylvinin, joka veikeän näppärästi osansa hoitaa,” kirjoitti Uuden Auran (12.1.1927) Bio-Pekka.

Sylvin aloitti viisi vuotta kestävän yhteistyön Suomi-Filmin kanssa 1926; hänet kiinnitettiin Nivan talon tyttären Saiman rooliin Erkki Karun ensimmäisen maailmansodan aikaan sijoittuvassa draamassa Muurmanin pakolaiset (1927). Sylvin nähtiin samana vuonna nuorena saaristolaisneitona Karun elokuvassa Nuori luotsi, jonka pääosassa olivat Joel Rinne ja Lillan Järnefelt. ”Hän ihailee ohjaajaansa, Erkki Karua, ja pitää häntä varmana tukena työssä,” kirjoitti Filmiaitta Sylvinistä. ”Hän antaa arvoa varsinkin Karun selvälle ohjaukselle ja hänen tavalleen käsitellä aihetta.”

Vuonna 1928 Ellen Sylvin näytteli Pietolan Katrin roolin Wilho Ilmarin ja Axel Slanguksen ohjaamassa elokuvassa Tukkijoella, jossa häntä kosiskelevat sekä tukkilaisten päällysmies Urho Somersalmi että rättäri Eino Salmela. Suomi-Filmin elokuvien talonpoikaisrooleissa usein nähty, pitkistä palmikoistaan tunnettu näyttelijätär kertoi unelmoivansa salonkiympäristöstä ja tahtovansa näytellä Mary Pickford -tyylistä kerjäläistytön hahmoa. Sylvin saikin laajentaa repertuaariaan näytellessään Karin Huhdan roolin Carl von Haartmanin kansainvälisistä elokuvista vaikutteita ammentavassa vakoiludraamassa Korkein voitto (1929). Näyttelijätär nähtiin pienemmissä rooleissa draamassa Kahden tanssin välillä (1930) ja varhaisessa äänikomediassa Aatamin puvussa ja vähän Eevankin (1931), jossa Sylvinin ääntä ei kuitenkaan päästy kuulemaan.

Myös tanssijana tunnettu Ellen Sylvin avioitui 1938 englantilaisen juristin, Henry Bowyer Waltonin, kanssa. Lontoossa asunut pariskunta patentoi 1940-luvulla itse kehittelemänsä hiuskihartimen Iso-Britanniassa, Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Linda Ellen Amalia Walton kuoli Lontoossa 1974 70-vuoden ikäisenä.

Riikka Pennanen
9.5.2014

Kirjallisuutta
Viscomt: ”Tähtikiikarista. Ellen Sylvin”. Filmiaitta 3/1927.

K. v. H.: ”Muurmanin pakolaiset”. Filmiaitta 2/1927.

Outi Heiskanen: Suomalaisten filmitähtien kulta-aika. Helsinki: Tammi, 2014