Alice Lyly

Etunimet: 
Alice Marie Lilli
Muut nimet: 
Alice Jacobsson (omaa sukua)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
11.09.1899
Syntymäpaikka: 
Riika, Latvia
Kuolinaika: 
22.10.1976
Kuolinpaikka: 
Helsinki
Palkinnot: 

Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton kultainen ansiomerkki

Biografia

Näyttelijä, teatteriohjaaja

Alice Lyly näytteli niin kotimaisissa kuin ulkomaisissakin klassikoissa, joita molempia hän myös ohjasi. Hän esiintyi 1940–50-luvulla puolentoistakymmenessä elokuvassa, naispääosaa Marttaa Nummisuutareissa (1957).

Alice Lyly syntyi 1899 Riiassa liikkeenharjoittajaperheeseen. Hän opiskeli lausuntaa, näyttelemistä ja laulua Kaarola Avellanin, Olga Salon ja Annikki Uimosen johdolla. Muutaman vuoden kiinnityksin hän oli 1918–23 näyttelijänä Jyväskylän, Oulun ja Joensuun Teattereissa, Oulun Näyttämöllä 1931–47, johtajana 1947–49 ja ohjaajana 1949–55.

Alice Lylyn teatterirooleja olivat mm. Kirsti Gustaf von Numersin Elinan surmassa, Katri Josef Julius Wecksellin Daniel Hjortissa sekä Liisa, Maija ja Kaisa Artturi Järviluoman Pohjalaisissa. Hänen ohjauksiaan olivat mm. Serpin Katupeilin takana, Hella Wuolijoen Niskavuoren nuori emäntä ja John Priestleyn Conwayn perhe.

Ensimmäinen Alice Lylyn elokuvarooleista oli vallesmanskan osa Loviisassa (1946). Useimmiten hän näytteli rouvaa (Lain mukaan, 1956 ja Tie pimeään, 1963), naista (Pekka ja Pätkä miljonääreinä, 1958), äitiä (Nummisuutarit, 1957 ja Verta käsissämme, 1958) tai akkaa (Taas tapaamme Suomisen perheen, 1959).

Nummisuutareiden kolmannessa filmatisoinnissa Alice Lyly esitti Marttaa, siis Eskon äitiä. Martta on luonteeltaan äkäinen, mikä näkyy hyvin jo hänen ensimmäisistä repliikeistään, suhtautumisestaan kasvattityttäreensä Jaanaan ja tämän sulhaskandidaattiin seppä Kristoon: ”Jaana – sinä lunttu! Enkö ole sua kieltänyt kanssakäymistä pitämästä kanssansa? – – Kitas kiinni!”

Myös parissa varhaisessa televisioelokuvassa Alice Lyly esiintyi: Jean Anouilh’n Antigonessa (1962, Kreonin puoliso) ja Jouni Apajalahden Eräässä pääsiäisaamussa (1963, asuntoneuvoksetar).

Alice Lyly sai Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton kultaisen ansiomerkin. Hän kuoli 77-vuotiaana Helsingissä.

Teoksessa Kasvot naamion takana. Kuvauksia näyttelijöistä omissa oloissaan (1953) Alice Lyly kertoo: ”Mistä johtuu, että olen ryhtynyt näyttelijäksi? Valehtelisin, jos sanoisin sen tietäväni. Luonteeltani en suinkaan ole taiteilija siinä mielessä, että olisin boheemi. Hoidan arkiset velvollisuuteni ja elän tavallista jokapäiväistä elämää.”

Kalevi Koukkunen
5.10.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Aleksis Kivi: . Kootut teokset 2. Viides, tarkistettu painos. SKST 399. Helsinki: SKS 1984, 101.

Alice Lyly. Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 25.10.1976.

Alice Lyly. Nekrologi. Helsingin Sanomat 26.10.1976.

Alice Lyly: ”Latviasta pohjolaan”. Teoksessa Verneri Veistäjä (toim.), Kasvot naamion takana. Kuvauksia näyttelijöistä omissa oloissaan. Helsinki: Tammi 1953, 207–211.

Suomen kansallisfilmografia 3. Helsinki: Painatuskeskus 1993.

Suomen kansallisfilmografia 5. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1989.

Suomen kansallisfilmografia 6. Helsinki: VAPK-kustannus 1991.

Suomen kansallisfilmografia 7. Helsinki: Edita 1998.

Teatterin maailma. Maamme teatterit ja niiden taiteilijat. Toim. Verneri Veistäjä. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 5. Helsinki: Tammi 1950, 197.

Teatterin maailma 1965. Suomen teatterilaitos ja teatteriväki. Toim. Verneri Veistäjä. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 8. Helsinki: Tammi 1965, 269.