Matti Jurva

Etunimet: 
Matti
Muut nimet: 
Lennart Mathias Jurva (virallinen nimi vuodesta 1933)
Lenni Jurva (taiteilijanimi)
Leo Laurila (salanimi)
Erkki Salama (salanimi)
Lennart Matias Jurvanen (virallinen nimi)
Syntymäaika: 
29.04.1898
Syntymäpaikka: 
Helsinki
Kuolinaika: 
16.09.1943
Kuolinpaikka: 
Helsinki

Biografia

Näyttelijä, laulaja, säveltäjä, estraditaiteilija

Matti Jurva oli 1920-luvun lopulta 1940-luvun alkuun yksi Suomen suosituimmista laulajista. Hänen taiteilijanuransa oli harvinaisen monipuolinen: hän sävelsi, sanoitti ja esitti lauluja sekä näytteli elokuvissa. Hän oli musiikintekijänä ja muusikkona kymmenkunnassa näytelmäelokuvassa; hän näytteli seitsemässä pitkässä elokuvassa ja kymmenkunnassa lyhyessä. Matti Jurvan tunnetuimpia lauluja ovat Ihminen, älä hermostu, Pohjanmaan junassa, Savonmuan Hilima ja Viipurin Vihtori. Jurva teki 1927–37 viisi esiintymismatkaa Amerikkaan. Matti Jurva tunnetaan laulajana, mutta hänet on syytä muistaa myös näyttelijänä.

Matti Jurva syntyi 1898 Helsingissä. Lähteissä ei ole tietoja hänen koulunkäynnistään tai opiskelustaan, vaan sanotaan, että ”koulunkäyntinsä päätettyään hän antautui musiikkialalle”. Hän aloitti estraditaiteilijana 1910-luvun lopulla. Vuonna 1919 elokuvatuottaja ja -ohjaaja Hjalmar Pohjanheimo (1867–1936) näki Matti Jurvan esiintyvän ja värväsi hänet Helsingissä omaan elokuvateatteriinsa Lyyraan Yrjönkatu 8–10:een. Pohjanheimo poikineen oli suomalaisen elokuvan uranuurtaja, joka tuotti parikymmentä varhaista mykkäelokuvaa; kolme niistä hän ohjasikin. Pohjanheimo kiinnitti Matti Jurvan Mouku-Franssiksi ohjaamaansa 20-minuuttiseen elokuvaan Kilu-Kallen ja Mouku-Franssin kosioretki (1920). Kilu-Kallea näytteli Väinö Lehmus, elokuvan käsikirjoittaja.

Pohjanheimo ohjasi myös 41-minuuttisen humoreskin Sunnuntaimetsästäjät (1921), jossa Jurva oli maalaislääkäri Nimrod Reseptén. Toista pääosaa, asemapäällikkö Semaforus Obstinatus Fasánia näytteli jälleen Väinö Lehmus. Molemmat elokuvat ovat tuhoutuneet.

Matti Jurvan seuraavaan elokuvaan menikin toistakymmentä vuotta: hän näytteli Fransi-renkiä Valentin Vaalan ohjaamassa komediassa Helsingin kuuluisin liikemies (1934); liikemiehenä oli Aku Korhonen. Aikalaiskritiikki luonnehti Matti Jurvaa veikeäksi renkipojaksi. Elokuvassa hän laulaa useaan kertaan tunnuslaulun Ihminen, älä hermostu. Varsinaisessa tekstissä kehotukseen ”ihminen, älä sinä hermostu” liittyy elämänfilosofinen vastafraasi ”ihmettele vaan”. Laulu on uudelleenjulkaistu 2010 Suomalainen elokuvamusiikki -levysarjassa, alkuperäinen levytys tehtiin sota-aikana 1942 eli kahdeksan vuotta elokuvan valmistumisen jälkeen.

Sampo-Filmin tuottama ja Arvo Tammisen ohjaama 11-minuuttinen musiikki-ilottelu 7 velimiestä (1939) on aivan liian vähälle huomiolle jäänyt varhainen suomalainen pikku musikaali: kaskuilun lomassa veljekset soittavat monia instrumentteja – Matti Jurva mm. pyykkilautaa ja laulaa perhepoliittisen huvitelman: ”Ennen vanhaan, kun riiattiin, / vanhoilta lupa siihen kysyttiin. / Sitähän ne vanhemmat painosti, / että lempi oli alettava kainosti. / Niin oli ennen, entäs nyt, / sitä olen monasti mä miettinyt.” Veljesten sisarena hehkuu Tuulikki Paananen, joka sanoo: ”Jos te olette isäukkonne poikia, niin minä olen mammani tyttö ja nyt minä tahdon tanssia!” Elokuvassa Matti Jurva laulaa myös Savonmuan Hilimasta – Hilima (Senja Soitso) käsikynkässään. Niin ikään Sampo-Filmin tuottamaan, Kalle Kaarnan ohjaamaan näytelmäelokuvaan Rakuuna Kalle Kollola (1939) Jurva sävelsi musiikin, Leo Laurilan nimellä. Elokuvan monista lauluista ansaitsee maininnan tunnistamattoman sanoittajan Juliaana, jonka esittää Nisse Karlo. Matti Jurvan esityksenä laulu on julkaistu 2010 Suomalainen elokuvamusiikki -levysarjassa. Laulaja kaihoilee salaperäisestä Juliaanasta: ”Sinun poskes oli purppurahohteinen, / sinun tuoksuva tukkasi, / silkkiset sukkasi / syömeni vei hurmioon.” Niin ikään tunnistamattoman sanoittajan Hurmuri-nimisen laulun elokuvassa esittää Matti Jurva. Hurmuri on rykmentin vääpeli, ”kaunistus”, oikea šarmöörikavaljeeri.

Matti Jurvan tunnetuin esiintyminen elokuvassa on ravintolajakson seremoniamestarin ja laulajan osa Nyrki Tapiovaaran ohjaamassa ”Tatu Pekkarisen ratkiriemukkaassa laulufarssissa” Kaksi Vihtoria (1939). Siinä Jurva esittää ukulelea näppäillen laulun Väliaikainen sekä laulut Kun tanssii lambethwalkia, suonissa ei ole kalkkia ja Eikö lähdetä pikkasen istumaan. Nämä kaikki kolme laulua olivat Matti Jurvan sävellyksiä ja Tatu Pekkarisen (1892–1951) sanoituksia. Jostain syystä Jurva ei levyttänyt Väliaikaista, vaan sen levytti ensimmäisenä vuonna 1938 Georg Malmstén Matti Reiman nimellä. Matti Jurvan elokuvassa esittämä laulu – ja muitakin lauluja – on julkaistu Suomalainen elokuvamusiikki -levysarjassa vuonna 2010, yli 70 vuotta ensiesityksensä jälkeen. Kaksi Vihtoria -elokuvaa muuten mainostettiin ensi-iltapäivänä 5.2.1939 vauhdikkaasti: ”Räiskähtäviä sukkeluuksia! Loistavia revyykohtauksia! Valloittavia iskelmiä! Riemukkaita kupletteja! Silmäähiveleviä tansseja!”

Eino Jurkan ohjaamassa elokuvassa Herra johtajan ”harha-askel” (1940) Matti Jurva näyttelee Haitari-Jallua. Lyhyehköjä lauluosuuksia esittävät Eino Jurkka, Ossi Korhonen, Sointu Kouvo, Eine Laine, Emmi Jurkka, Matti Jurva ja Esko Mannermaa. Elokuvan tunnuslaulu on Tää on vain maailmaa, jossa viitataan aluksi sota-ajan huoliin, mutta myös laulun mahtiin: ”Tää on vain maailmaa, / eikä sen kummempaa, / paratiisiksi ei tätä saa.” Matti Jurva laulaa tunnuslaulua 90 asteen kulmassa itseänsä epämukavasti harmonikalla säestäen, kun kotiapulainen Alviina Neitiniemi (Emmi Jurkka) ompelee henkselinnappia hänen housuntakamukseensa (nappi oli irronnut Jallun ja Alviinan istuutuessa sylikkäin tuoliin). Elokuvan lopussa kuullaan Erkki Salaman sanoittama ja säveltämä, tunnistamattoman laulajan esittämä valssi Satujen saarilla (”Kun satujen saarille soudamme, / niin lemmestä rintamme haastaa.”), laulu, jonka Matti Jurva levytti 1940.

Lähes unohdetussa Yrjö Nortan ohjaamassa Maskotti-elokuvassa (1943) Matti Jurva hanuristi Kallena ja Eija Karapää Mirjamina esittävät dialogilauluna elokuvan tunnuslaulun Kaikki kääntyy vielä kerran parhain päin. Mirjami: ”Onko rakkaus riehunut rinnassas?” – Kalle: ”Tuottaen tuskaa, / murhetta mustaa / ja pettymystä vain.” Mirjami kehottaa Kallea muistamaan, ”että suuret pieniksi, pienet suuriksi / maailmassa tulla voi. ”Eri näyttelijät esittävät osia laulusta, mutta Matti Jurvan ja Eija Karapään esitys kestää peräti 5 minuuttia ja 25 sekuntia. Laulua säestää kolmen tytön rytmitanssi. Eija Karapää, joka oli opiskellutkin laulua, ja Matti Jurva esittävät laulun antaumuksellisesti, minkä voi myös kuulla Suomalainen elokuvamusiikki -sarjan 2012 julkaistusta levystä.

Suomi-Filmi tuotti sota-aikana – 1940 – neljä pikaisesti kyhättyä Suomi-Filmin sotilaspilaa, joita suunnittelivat Tatu Pekkarinen ja Matti Jurva, joka myös lauleskeli niissä propagandistisia lauluja ryssästä. Ne olivat aikansa tuotteita. Kolmannessa ja neljännessä osassa oli mukana myös Onni Veijonen.

Matti Jurva ohjasi myös lyhyen musiikki-ilottelun Ankkurikahvilan kantavieraat (1940), jossa hän näytteli yhtä pääosaa ja musisoi. Jurva oli mukana näyttelijänä ja musiikintekijänä Filmistudio Oy:n vuodesta 1939 tuottamassa 13-osaisessa Tuulastuksia-lyhytelokuvasarjassa, sen alkuosissa. Sarjan erikoinen nimi viittaa kalastamiseen: kalaa pyydetään väkäpiikkisellä atraimella tulen (tuohuksen) valossa. Elokuvantekijät keksivät, että myös elokuvan aiheita voi ”iskeä” kuin kalaa.

Matti Jurvan levytystuotanto on hämmästyttävä: hän kuuluu levyttäneimpiin laulajiin viidentenä Georg Malmsténin, Olavi Virran, Henry Theelin ja Eugen Malmsténin jälkeen (1980-luvun alkupuolelle laskettuna). Esimerkiksi Olavi Virralla oli 595 levytettä, Jurvalla 410. Jurvan levytystahti oli läkähdyttävä: esim. vuonna 1938 hän levytti satakunta laulua. Osa lauluista on tehty nimimerkillä Erkki Salama: sävellykset Jurvan, sanoitukset Pekkarisen, mutta osuuksista ei aina ole varmuutta. Matti Jurvan ohjelmistoon kuului paitsi supisuomalaisia lauluja myös käännösiskelmiä. Kaukokaipuusta kertovat mm. laulut Amerikka ihmemaa, Hawaiji-idylli, Himalaja ja Rio de Janeiron neito. Osan Amerikan-matkoistaan 1927–37 Jurva teki Pekkarisen kanssa. ”Valloissa” he esiintyivät siirtolaisalueilla ja levyttivätkin. Varmasti he tutustuivat myös teatteriin ja elokuviin.

Matti Jurva julkaisi 1927–29 puolenkymmentä vihkoa Humoristisia lauluja, laulunäytelmän Humussa ja sumussa (1927, Väinö Syvänteen tekstiin) ja jopa Pikakurssin ukulelen soitossa (1931), jota mainostettiin, että jokainen oppii soittamaan parissa tunnissa. Peräti 13-osaiseksi karttui Jurvan 1934–40 julkaisema nuottivihkosarja Laulukkeita ja tanssisäveleitä.

Matti Jurva kuoli 45-vuotiaana 1943 Helsingissä runsaat kaksi viikkoa ennen Maskotti-elokuvan ensi-iltaa. Hänet on haudattu Malmin hautausmaahan Jurvasen sukuhautaan (nimellä Matti L. Jurva). Nekrologiin on kiteytetty Matti Jurvan luonteen- ja taiteilijanlaatu: ”Harvinaisen joustavan ja hyväntahtoisen sekä iloisen luonteensa vuoksi Matti Jurva oli kaikkialla tunnettu ja suosittu. Hän oli niitä Suomen kansan yhteisiä taiteilijoita, joista voidaan sanoa, että hän oli pidetty kaikissa piireissä.” Siunaustilaisuus ei näytä ylittäneen uutiskynnystä.

Kalevi Koukkunen
24.9.2017

Kirjallisuutta ja lähteitä

Peter von Bagh & Ilpo Hakasalo: Iskelmän kultainen kirja. Helsinki: Otava 1986, 58–62.

Urpo Haapanen: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto 1901–1982. Suomen äänitearkiston julkaisu n:o 23. Helsinki: Suomen äänitearkisto 1990, 179–182 (Jurva) ja 597 (levyttäneimmät artistit).

Reino Hirviseppä: Hupilaulun taitajia Pasi Jääskeläisestä Juha Watt Vainioon. Porvoo – Helsinki: WSOY 1969, 140–141.

Lauri Jauhiainen: Kuplettimestarit ja mestarikupletit. Helsinki: Musiikki Fazer 1985, 102–110.

Jari Sedergren & Ilkka Kippola: Dokumentin ytimessä. Suomalaisen dokumentti- ja lyhytelokuvan historia 1904–1944. SKST 1228, Tieto ja Kansallisen audiovisuaalisen arkiston julkaisuja. Helsinki: SKS 2009, 156–157 ja 159–160.

Suomen kansallisfilmografia 1. Helsinki: Edita 1996.

Suomen kansallisfilmografia 2. Helsinki: Painatuskeskus 1995.

Suomen kansallisfilmografia 3. Helsinki: Painatuskeskus 1993.

Suomen kansallisfilmografia 4. Helsinki: VAPK-kustannus 1992.

Suomen kansallisfilmografia 5. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1989.

Suomen kansallisfilmografia 11. Helsinki: Edita 2004.

Kaksi Vihtoria -elokuvan ensi-iltamainos. Helsingin Sanomat 5.2.1939.

Matti Jurva. Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 18.9.1943.

Matti Jurva. Nekrologi. Helsingin Sanomat 18.9.1943.

Suomalainen elokuvamusiikki. Vol. 1. Levytyksiä vuosilta 1931–1936. AMCD 1029. Turku: Artie Music 2010, raita 10. – Kansivihossa Juha Seitajärven artikkeli ”Valentin Vaalan varhaiset komediat ja uudistunut elokuvaiskelmä”.

Suomalainen elokuvamusiikki. Vol. 2. Levytyksiä vuosilta 1937–1939. AMCD 1031. Turku: Artie Music 2010, raita 17, 24 ja 25. – Kansivihossa Juha Seitajärven artikkeli ”George de Godzinsky aloittaa elokuvasäveltäjänä – Harmony Sisters -laulutrio keksitään elokuvaan”.

Suomalainen elokuvamusiikki. Vol. 4. Levytyksiä vuosilta 1943–1945. AMCD 1039. Turku: Artie Music 2012, raita 8. – Kansivihossa Juha Seitajärven artikkeli ”Pienet yhtiöt Fenno-Filmi ja Karhu-Filmi Jurvan ja Malmsténin laulujen uusiokäyttäjinä”.

Juha Seitajärven (KAVI) haastattelu 13.9.2017 ja 25.9.2017, Kalevi Koukkunen.

Juha Seitajärven (KAVI) sähköpostiviesti 25.9.2017, Kalevi Koukkunen.