Eero Kilpi

Etunimet: 
Eero Abraham
Muut nimet: 
Eero Ericsson (entinen nimi)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
23.01.1882
Syntymäpaikka: 
Kustavi
Kuolinaika: 
29.11.1954
Kuolinpaikka: 
Helsinki

Biografia

Näyttelijä

Eero Kilpi kuului Suomen Kansallisteatterin näyttelijäkuntaan 46 vuotta, ja hänen elokuvauransa kesti 47 vuotta. Hän esiintyi mm. ensimmäisessä suomalaisessa näytelmäelokuvassa Salaviinanpolttajat (1907).

Eero Kilpi syntyi Kustavissa 1882 merikapteenin perheeseen tulevan kirjailijan Volter Kilven veljenä. Hän kävi Suomen Liikemiesten Kauppaopiston. Suomen Kansallisteatteriin hän sai kiinnityksen 1903 ja oli teatterissa aina vuoteen 1949 asti. Hänen rooleistaan muistetaan mm. nimiosa Josef Julius Wecksellin tragediassa Daniel Hjort, nimiosa William Shakespearen Hamletissa, niin ikään nimiosa Friedrich Schillerin Don Carloksessa ja eno Sakeri Aleksis Kiven Nummisuutareissa. 1900-luvun alussa hän teki opintomatkoja mm. Tanskaan, Saksaan, Ranskaan ja Itävaltaan. Rafael Koskimiehen mukaan Kilpi oli harras ja tunnollinen luonnenäyttelijä. Hän toimi Suomen Näyttämöopiston, Suomen Teatterikoulun edeltäjän, johtajana 1924–40.

Eero Kilpi näytteli 47 vuoden mittaan n. 30 elokuvassa. Louis Sparren ja Teuvo Puron ohjaamassa ensimmäisessä suomalaisessa näytelmäelokuvassa Salaviinanpolttajat (1907) hän esitti Teppo Raikkaan (1883–1916) kanssa salapolttajaa. Hän näytteli myös Teuvo Puron ohjaamassa klassikkofilmatisoinnissa Sylvi (1913) Harlinia. Edelleen Teuvo Puron ohjauksessa Ollin oppivuodet Kilpi näytteli Ollin serkkua, kartanonomistajaa. Aikalaisarvostelija pani merkille Eero Kilven, Antti [= Alfred] Idströmin ja Erkki Karun ”onnistuneet mimilliset esitykset”. Kilpi näytteli vielä kahdessa muussa mykkäelokuvassa: Noidan kirot (1927; 1. laukkukauppias) ja Korkein voitto (1929; lääkäri).

1930- ja 1950-luvuilla Kilpi näytteli puolenkymmenessä elokuvassa, 1940-luvulla runsaassa kymmenessä. Osat olivat isompia tai pienempiä sivuosia. Kilpi näytteli jälleen lääkäriä (Ne 45000, 1933), rovastia (Helmikuun manifesti, 1939 ja Sylvi, 1944), kirkkoherraa (Kuudes käsky, 1947), vankilapappia (Hallin Janne, 1950), hovioikeuden presidenttiä (Jumalan tuomio, 1939), professoria (Kartanon naiset, 1944, Katarina kaunis leski, 1950 ja ”Minäkö isä!”, 1954), kauppa- ja vuorineuvosta (Valkoisen neilikan velho, 1945 ja Viikon tyttö, 1946), Pelastusarmeijan komentajaa (Haaviston Leeni, 1948) ja tuomaria (Länen lokarin veli, 1952). Yhtä lailla hän paneutui niin järjestysmiehen, pehtoorin kuin kultasepänkin rooleihin. Elokuvassa ”Minä elän” (1946) hän esitti Elias Lönnrotia.

Eero Kilpi sai Suomen näyttämötaiteen kultaisen ansiomerkin. Hän kuoli 72-vuotiaana 1954 Helsingissä.

Kalevi Koukkunen
11.8.2014

Kirjallisuutta

Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin. Inhemska scenkonstnärer i ord och bild. Viipuri: Kustannusliike Opas [1930], 132–133.

Rafael Koskimies: Suomen Kansallisteatteri. II. 1917–1950 . Helsinki: Otava 1972, 230.

Suomen kansallisfilmografia 1. Helsinki: Edita 1996.

Suomen kansallisfilmografia 2. Helsinki: Painatuskeskus 1995.

Suomen kansallisfilmografia 3. Helsinki: Painatuskeskus 1993.

Suomen kansallisfilmografia 4. Helsinki: VAPK-kustannus 1992.

Suomen kansallisfilmografia 5. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1989.

Uusi Tietosanakirja. Osa 10. KAS–KOL. Päätoimittaja Veli Valpola. Helsinki: Tietosanakirja Oy 1962, 640.