Pia Hattara

Etunimet: 
Pia Lea Kaarina
Muut nimet: 
Pia Lea Kaarina Irjala (oikea nimi)
Helenius (omaa sukua)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
09.04.1923
Syntymäpaikka: 
Sääksmäki
Kuolinaika: 
02.07.2015
Palkinnot: 

Pro Finlandia 1970.
Ida Aalberg -palkinto 1979.

Biografia

Näyttelijä

Pia Hattara on luonut huomattavan näyttelijäuran Suomen Kansallisteatterissa 1955-90. Hän on tehnyt valkokankaalla 1950-88 kolmisenkymmentä sivuosaa, joista merkittävimpiä ovat Anun ja Mikon (1956) Amerikan-Mari ja Telefuuni-Sandra elokuvassa Niskavuoren naiset (1958). Älykkääksi ja tarkaksi komedienneksi luonnehdittu Hattara on esiintynyt myös televisiotuotannoissa 1960-74 ja kuunnelmissa.

Pia Lea Kaarina Hattara (o.s. Helenius) syntyi 1923 Sääksmäellä näyttelijä-ohjaaja Armas Hattaran perheeseen. Hän esiintyi lapsirooleissa kiertuenäytelmissä, joissa oli usein koko perhe mukana. Suomen Teatterikoulun 1943-45 jälkeen Hattara työskenteli Oulun Näyttämöllä 1945-46, Joensuun Teatterissa 1946-48, Kuopion Yhteisteatterissa 1948-52, Intimiteatterissa 1952-55 ja Suomen Kansallisteatterissa 1955-90. Merkittäviä näyttämörooleja olivat muun muassa Iines komediassa Vanha taulu, Nelli Samuel Beckettin Leikin lopussa, Erzsi Orbán näytelmässä Kissaleikki ja Niskavuoren Hetan nimiosa. Hattara oli naimisissa näyttelijä Pentti Irjalan kanssa 1945-82. Hän sai Pro Finlandian 1970 ja Ida Aalberg -palkinnon 1979.

Hattara on esittänyt valkokankaalla kolmisenkymmentä sivuosaa 1950-88. "Ei isoja, mutta ei myöskään ihan huonoa silppua. Eikä pikkurooli muutenkaan tarkoita välttämättä vähäpätöistä - jokaisessa oli aina joku pieni juju. En ollut mikään tähti, vaan halusin olla vain hyvä näyttelijä", Pia Hattara kertoi vuonna 2007.

Älykkääksi ja tarkaksi komedienneksi luonnehdittu Hattara näytteli yleensä humoristisia hahmoja, kuten touhukasta Amerikan-Maria Kersti Bergrothin näytelmään perustuvassa filmatisoinnissa Anu ja Mikko (1956) sekä Telefuuni-Sandraa elokuvassa Niskavuoren naiset (1958). Vakavissa rooleissa, siirtolaisiin kylmästi suhtautuvana opettajana hänet nähdään draamassa Evakko (1956) ja hylättynä neiti Peurana elokuvassa Taas tyttö kadoksissa! (1957). Hattara esitti topakkaa neiti Hallamaata rikostarinassa Kaasua, komisario Palmu (1961) ja ruumiin löytävää Alli Pelkosta elokuvassa Tähdet kertovat, komisario Palmu (1962). Edvin Laineen ohjaamassa maaseutukomediassa Akaton mies (1983) Pia Hattara on tarmokas Olga Puumalainen ja Sillanpää-filmatisoinnissa Ihmiselon ihanuus ja kurjuus (1988) kartanossa vieraileva neiti Pettersson.

Hattara on esiintynyt muutamissa televisiotuotannoissa vuodesta 1960 lähtien. Tv-sarjassa Hulukkoset (1967-74) hän näytteli Eveliina Hulukkosta. Radiossa hän on ollut mukana muun muassa sarjassa Knalli ja sateenvarjo.

Sisko Rytkönen
3.12.2013

Kirjallisuutta ja lähteitä

Elokuvakirja (MMM). Toim. Kari Uusitalo. Helsinki: Otava 1972, 473.

Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. Helsinki: Otava 2005, 526.

Suomen teatterit ja teatterintekijät. Toim. Riitta Seppälä ja Ilona Tainio. Helsinki: Tammi 1993, 148.

Kasvot naamion takana. Kuvauksia näyttelijöistä omissa oloissaan. Toim. Verneri Veistäjä. Helsinki: Tammi 1953, 42-50.

Tuomas Marjamäki: Naurattajat. Suomalaisen komiikan tekijät 2007-1907. Helsinki: Edita 2007, 280-81.

Lauri Meri: Näyttelijät sodan varjossa. Teatterikoulun ensimmäinen kurssi 1943-1945. Helsinki: Otava 2005.

Suomen Kansallisfilmografia 4. Helsinki: Edita 1998.

Suomen Kansallisfilmografia 5. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1989.

Suomen Kansallisfilmografia 6. Helsinki: Painatuskeskus 1991.

Suomen Kansallisfilmografia 7. Helsinki: Edita 1998.

Peter von Bagh: "Pieni on haastavaa. Pia Hattaran haastattelu." Filmihullu 6/2009, 16-21.

http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/1170. Linkki tarkastettu 3.12.2013.

http://www.imdb.com/name/nm0368992/?ref_=fn_al_nm_1. Linkki tarkastettu 3.12.2013.