Hanna Taini

Etunimet: 
Hanna
Muut nimet: 
Hanna Schlimowitsch (omaa sukua)
Hanna Lefko (oikea nimi)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
24.06.1911
Syntymäpaikka: 
Helsinki
Kuolinaika: 
30.01.1996
Kuolinpaikka: 
Helsinki

Biografia

Näyttelijä

Mykkäkaudella uransa aloittanut Hanna Taini oli 1930-luvun suosituimpia suomalaisia elokuvatähtiä. Hän näytteli 1929-42 kymmenessä elokuvassa, joista neljä on Valentin Vaalan ohjaamia.

Hanna Taini, oikealta nimeltään Schlimowitsch, syntyi 1911 Helsingissä suomenjuutalaiseen perheeseen. Äiti Rebecka kuoli tytön ollessa vain kymmenvuotias ja isä Nachum muutamaa vuotta myöhemmin. Viisihenkinen sisarusparvi päätti pysytellä yhdessä vanhempiensa kuoleman jälkeen.

Hanna Schlimowitsch tunsi omien sanojensa mukaan kutsumusta elokuvaan jo hyvin nuorena. Hän näytteli Juutalaisessa draamaseurassa lapsesta asti ja menetti teini-ikäisenä sydämensä Hollywood-näyttelijä John Gilbertille. Taini kävi Bulevardin ruotsalaista tyttökoulua ja vietti vapaa-aikaansa trendikkäässä Fazerin kahvilassa. Siellä kuvaaja Heikki Aho näki kauniin tytön ja ehdotti tälle koekuvausta. Taini oli kuitenkin vasta 14-vuotias, eivätkä hänen vanhemmat sisaruksensa halunneet päästää tyttöä alalle liian varhaisessa iässä.

Aho uudisti tarjouksensa muutamaa vuotta myöhemmin ja onnistunut koekuvaus johti romanityttö Akriksen roolin Valentin Vaalan ohjaamassa ja Theodor Tugain kanssa käsikirjoittamassa elokuvassa Mustalaishurmaaja (1929). Samalla nimi Schlimowitsch suomalaistui lyhyeksi ja napakaksi Hanna Tainiksi. Heikki Ahon ja Valentin Vaalan 18-vuotias löytö hurmasi kriitikot eloisalla ja ilmeikkäällä tulkinnallaan. ”Hänen mimiikkansa ja plastiikkansa on kuin luotu valkoiselle kankaalle. Hän tulee tässä kuvassa silmiemme eteen ilmestyksellisen kauniina, vetää huomion puoleensa kaiken aikaa ja osoittaa osaavansa näytellä luonnollisesti ja vapaasti.” (H., Helsingin Sanomat 29.9.1929)

Vuosi 1931 oli hyvin tuottelias nousevalle tähdelle. Yhteistyö Vaalan kanssa jatkui melodraamalla Laveata tietä (1931), jossa Taini näytteli espanjalaista tanssijatar Lorettea. Hänellä oli pieni osa nihilistityttönä Kalle Kaarnan ja Friedrich von Maydellin ohjaamassa kansainvälisessä yhteistyöelokuvassa Erämaan turvissa (1931). Naispääosaa Taini näytteli Kaarnan sotadraamassa Jääkärin morsian (1931), jossa hänen vastanäyttelijänään nähtiin Tauno Brännäs alias Palo ensimmäisessä roolissaan. Varhaisessa äänielokuvassa kuultiin myös ensimmäistä kertaa Tainin ääni hänen esittäessä laulun ”Oi poika pohjolan”. "Hanna Taini aivan omalaatuisena tyyppinä on Jääkärin morsiamessa kohonnut suomalaisen filmitaiteen johtavaksi tähdeksi ei ainoastaan ulkomuotonsa perusteella, vaan myös suurten näyttelijätärtaipumustensa vuoksi,” kirjoitti P. Viikkosanomissa (16/1931).

Elokuvauran lisäksi Taini aloitti opinnot Ruotsalaisen Teatterin oppilaskoulussa ja hänet kiinnitettiin teatterin taiteelliseen henkilökuntaan 1932. Tainin maineikkaimpia töitä Ruotsalaisessa Teatterissa olivat muun muassa Anitra Per Gyntissä ja Casanovan keisarinna Maria Theresia. Laulu- ja tanssitaitoinen Taini loisti eteenkin opereteissa.

Siltalan pehtoorin (1934) menestys teki Hanna Tainista koko kansan tunteman filmitähden. Katsojia Risto Orkon ohjaamalle romanttiselle komedialle kertyi lähes miljoona henkeä eli enemmän kuin millekään toiselle kotimaiselle elokuvalle sitä ennen. Siltalan ylvään ja elegantin omistajattaren, Lilli Lindin rooli tuli myös leimaamaan Hanna Tainin elokuvauraa sen loppuun asti. Taini nähtiin myös Orkon elokuvassa Ja alla oli Tulinen järvi (1937) ja naispääosassa Toivo Palomurron Suomen Kuvatuote Oy:lle ohjaamassa elokuvassa Karmankolon kuningas (1938).

Taini jatkoi yhteistyötään Valentin Vaalan kanssa Hella Wuolijoki-filmatisoinnissa Vihreä kulta (1939), joka vei kuvausryhmän Lappiin. Taini näytteli Kristine Bergmania, naimisissa olevaa vuorineuvoksetarta, joka rakastuu Olavi Reimaksen esittämään ylimetsänhoitaja Suontaaseen. Vaikka Taini kuvaili roolihahmoaan ”eläväksi ja inhimilliseksi henkilöksi”, hän kertoi kyllästyneensä kylmien ja rikkaiden naisten näyttelemiseen. ”Ne salonkikohtaukset, ne ovat mielestäni vallan sietämättömiä. Ja mikä vielä pahempi, ne ovat olleet kiusanani useimmissa filmeissäni", hän kertoi Elokuva-Aitalle vuonna 1941. ”Saadapa jälleen näytellä sellaisissa luonteelleni sopivissa osissa kuin Mustalaishurmaajan Akris ja Jääkärin morsiamen pikkuinen tanssijatar Sabina Tamm.” Toiveidensa mukaan Taini sai seuraavaksi tehdä tavanomaisesta poikkeavan roolin. Hän näytteli Lea Joutsenon morsiamen kavalaa kilpakosijaa, vamppimaista Asta Jokimaata, Valentin Vaalan romanttisessa komediassa Morsian yllättää (1941).

Tauno Paloa viekoitteleva vuorineuvoksetar Heimonheimo Toivo Särkän elokuvassa Onni pyörii (1942) jäi näyttelijän viimeiseksi valkokangasrooliksi. Vuonna 1943 Hanna Taini vielä kiinnitettiin Ballaadiin Aurora Karamzinin rooliin, mutta koko osasuoritus jätettiin leikkausvaiheessa pois ylipitkästä elokuvasta.

Taini avioitui Helsingin juutalaisen seurakunnan puheenjohtaja ja liikemies Josef Lefkon kanssa vuonna 1932 ja heille syntyi kolme tytärtä. Taiteilijan uransa päätyttyä Taini työskenteli parikymmentä vuotta perheyrityksen hattuliikkeessä. Lisäksi hän antoi ruotsinkielen keskustelutunteja ja opetti puhetekniikkaa. ”Elokuva oli sellainen nuoruuden unelma, joskus raskas ja vaikea. Mutta en kadu että toteutin sen,” kertoi 70-vuotias Taini Uudelle Suomelle 1981. Hanna Taini kuoli 84-vuotiaana vuonna 1996.

Riikka Pennanen
2.4.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

”Hanna Taini perheineen haastattelijan ristitulessa”. Elokuva-Aitta 13-14/1941.

”Hanna Taini: ’Joskus olen kaivannut takaisin’”. Monalisa 4/1969.

”Kuolleita. Elokuvanäyttelijä Hanna Taini-Lefko”. Helsingin Sanomat 2.2.1996.

Benyol: ”Hanna Taini – Kotimaisen elokuvan tumma tanssijatar”. Elokuva 8/1931.

H.E.: ”Elokuvanäyttelijätär saa osissaan vain harvoin ’olla oma itsensä’, sanoo Hanna Taini”. Hopeapeili Elokuu 1940.

Aune Kämäräinen: ”Hanna Taini 70 vuotta. ’Toteutin nuoruuden unelman’”. Uusi Suomi 24.6.1981.

Sisko Rytkönen: Ihanat naiset kankaalla. Helsinki: Majakka, 2008.

Seppo: ”Hanna Taini”. Lukemista Kaikille 10/1940.

Ritva Taskinen: ”Hanna Taini oli 30-luvun elokuvakaunotar ja suosikki”. Jaana 18.10.1979.

Ruth Wathén: ”Kun tähdet olivat tähtiä. Hanna Taini – elokuvan kaunis kartanonrouva”. Anna 51-52/1974.

Muuta

SF-tähtiä ja tähdenlentoja: Hanna Taini http://areena.yle.fi/radio/2296781
Linkki tarkistettu 23.2.2015.