Kaarlo Kartio

Etunimet: 
Kaarlo Juho
Muut nimet: 
Kalle Hänninen (entinen nimi)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
14.04.1904
Syntymäpaikka: 
Kymi
Kuolinaika: 
27.12.1940
Kuolinpaikka: 
Helsinki

Biografia

Näyttelijä

Kesken parhaimman luomiskautensa – 36-vuotiaana – kuollut näyttelijä Kaarlo Kartio muistetaan Lapatossu-elokuvien hyväntahtoisena mutta hieman hitaana Vinskinä. Ennen elokuvauraansa hän näytteli vuosikymmenen ajan teatterissa.

Kaarlo Juho Kartio (vuoteen 1936 Hänninen, ja sitä myötä nimeltään myös Kalle Hänninen) syntyi 1904 Kymessä. Aluksi kirjapainossa työskennellyt Kartio harjoitteli lausuntaa ja plastiikkaa tunnetun teatteripedagogin Bertha Lindbergin opissa ja opiskeli laulua Elli Könösen johdolla.

Ensimmäisen kerran Kartio esiintyi 1925 Koiton Näyttämöllä, johon hän oli kiinnitettynä 1925–27 ja 1928–29. Välissä hän oli Sörnäisten Työväen Näyttämöllä ja Lahden Teatterissa pidemmän jakson, 1929–35. Teatterissa Kartion ominta alaa olivat koomiset roolit ja luonneosat. Hän näytteli mm. Syntipukissa (nimiosa Koikkalaisena), Seitsemässä veljeksessä (Timo), Nummisuutareissa (kanttori) mutta myös opereteissa Bajadeeri (suklaatehtailija) ja Mustalaisruhtinatar (vanha ruhtinas). Vuodesta 1935 hän oli kiinnitettynä Suomen Filmiteollisuuden näyttelijäkuntaan.

Agapetuksen näytelmä Syntipukki oli saanut ensi-iltansa 1930 Suomen Kansallisteatterissa, ja siitä oli tullut suuri menestys monessa muussakin teatterissa. Suomen Filmiteollisuuden omistaja ja pääohjaaja Erkki Karu oli hankkinut näytelmän elokuvaoikeudet 1934. Karu lienee saanut tiedon Lahden Teatterin Syntipukista ja sen nimiosan esittäjästä, koska kiinnitti Kartion suoraan nimiosaan. Karu oli varmasti nähnyt Syntipukin, mutta siitä ei liene tietoa, olisiko hän ollut seuraamassa Lahden esitystä. Elokuvan ensi-ilta oli huhtikuussa 1935.

Kaarlo Kartio muodosti Aku Korhosen kanssa parivaljakon Lapatossu ja Vinski, jotka seikkailivat kolmessa elokuvassa: Lapatossu (1937; ohjaus Toivo Särkkä ja Yrjö Norta), Lapatossu ja Vinski Olympia-kuumeessa (1939; ohjaus Yrjö Norta) ja Tavaratalo Lapatossu & Vinski (1940; ohjaus Toivo Särkkä). Lapatossu ja Vinski ovat samantyyppinen parivaljakko kuin Ohukainen ja Paksukainen ja Pekka ja Pätkä. Lapatossu ei juurikaan ole kiinnostunut työnteosta, mutta on hyvä suustaan – häntä voisi nykyaikaisesti luonnehtia työtä vieroksuvaksi. Hän usein höynäyttää hyväntahtoista, mutta yksinkertaista Vinskiä. Vaikka Suomen kansallisfilmografian mukaan Lapatossu-elokuvat eivät olleet suuria menestyksiä, niillä on sekä Korhosen että Kartion elokuvauralla huomattava jälkimaine. Korhonen joutui sisäistämään Lapatossun rooliaan niin, että sodan aikana hän kierteli viihdytysjoukoissa rintamalla ”ikäväntorjunnassa”.

Kartio näytteli myös neljässä klassikkokirjallisuuden filmatisoinnissa: Toivo Särkän ja Yrjö Nortan yhteisohjauksissa Pohjalaisia (1936; Gabriel Gabrielinpojan eli Kaapon osa) ja Tulitikkuja lainaamassa (1938; räätäli Tahvo Kenonen) sekä Wilho Ilmarin ohjaamissa Nummisuutareissa (1938; kraatari Antres) ja Seitsemässä veljeksessä (1939; Simeoni). Myös Kartion elokuvarooleihin sopii sama luonnehdinta kuin hänen teatterirooleihinsa: hänen alaansa olivat koomilliset ja karakteriosat. Muutamat elokuvat olivatkin Kartiolle tuttuja jo teatterista näytelminä. Sattumoisin kolmessa elokuvassa Kartion rooli liittyi kauppaan, sillä Onnenpotkussa (1936) hän esitti tukkukauppiasta, Asessorin naishuolissa (1937) sekatavarakauppiasta ja elokuvassa Tavaratalo Lapatossu ja Vinski suorastaan tavaratalokauppiasta.

Sydänvikainen Kartio kuoli influenssan jälkitautiin 36-vuotiaana 1940 Helsingissä Kivelän sairaalassa runsas kuukausi elokuvan Tavaratalo Lapatossu ja Vinski ensi-illan jälkeen. Kartion oli seuraavaksi määrä näytellä Ritari-Armandia elokuvassa Totinen torvensoittaja (1941), mutta kuolema tuli väliin. Pienessä kuolinilmoituksessa lukee: ”Kaivaten O/Y Suomen Filmiteollisuus (SF) Työtoverit.” Kartion siunaustilaisuus oli Malmin hautausmaan isossa kappelissa 5.1.1941.

Kalevi Koukkunen
24.5.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

”Kaarlo Kartio.” Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 31.12.1940.

Kari Uusitalo: ”Kotimaiset elämäkerrat”. Teoksessa Olli Tuomola ym. (toim.) Elokuvakirja (Mita missä milloin -sarja). Helsinki: Otava 1972, 494.

Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin. Inhemska scenkonstnärer i ord och bild.
Viipuri: Kustannusliike Opas [1930], 378.

”Näyttelijä Kaarlo Kartio kuollut.” Nekrologi. Helsingin Sanomat 28.12.1940.

Suomen kansallisfilmografia 1. Helsinki: Edita 1996.

Suomen kansallisfilmografia 2. Helsinki: Painatuskeskus 1995, 168–170 ja 681.