Kaarlo Kytö

Etunimet: 
Kaarlo Armand
Muut nimet: 
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
22.02.1902
Syntymäpaikka: 
Helsinki
Kuolinaika: 
17.12.1985
Kuolinpaikka: 
Pori

Biografia

Näyttelijä, laulaja, ohjaaja, teatterinjohtaja, opettaja

Kaarlo Kytö työskenteli 1918-69 näyttelijänä, laulajana, ohjaajana, teatterinjohtajana ja opettajana. Hän tulkitsi 18 filmiroolia vuosina 1926-44. Kytö esitti valkokankaalla usein rehellisiä ja hillittyjä miehiä.

Kaarlo Armand Kytö syntyi 1902 Helsingissä pannuseppä Antti Kydön perheeseen. Hän opiskeli ammattikoulun lisäksi Helsingin Musiikkiopiston oopperaluokalla ja lausuntaa mm. Onni Savolan johdolla. Kytö aloitti näyttelijäharjoittelijana Helsingin Työväen Teatterissa 1917-18. Hän työskenteli kiinnitettynä näyttelijänä Helsingin, Oulun ja Tampereen teattereissa. Merkittäviä näyttämörooleja olivat muun muassa Macbeth, Romeo ja Othello. Hän esitti nuorena usein ensirakastajia ja operettisankareita.

Heleän tenoriäänen omannut Kytö levytti 1930-luvun alussa useita lauluja, kuten Tammerkoski ja Länsirintamalta ei mitään uutta. Hän opetti Tampereen Työväenopistossa 1930-34, Rauman opettajaseminaarissa 1962-63 ja luennoi Vaasan Työväenopistossa 1963-69. Kytö toimi teatterinjohtajana Porissa 1949-55, Kotkassa 1955-59, Raumassa 1959-63 ja Vaasassa 1963-69. Hän sai Pro Finlandian 1957.

Kytö tulkitsi 18 filmiroolia vuosina 1926-44. Hän esitti valkokankaalla usein rehellisiä ja hillittyjä miehiä. Vuonna 1926 Kytö oli mukana ruotsalaisessa elokuvassa Fänrik Ståls sägner ja Teuvo Puron ohjaamassa mykkäfilmissä Meren kasvojen edessä, jossa hän näytteli ylioppilas Penttiä. Kalle Kaarnan ohjaamassa draamassa Kuisma ja Helinä (1932) roolina on rehti Isma. "Kaarlo Kytö on hartaudella syventynyt osaansa. Yksityiskohtia myöten on hänen Isma-renkinsä tutkittu ja niinpä katsojan sympatia pysyykin hänen puolellaan kaikissa vastoinkäymisissä", kirjoitti Kansan Lehden nimimerkki A-o.

Kytö näytteli 1936 merivartioston kersantti Matsonia salakuljetustarinassa VMV 6 ja seuraavana vuonna Koskenalustan Anttia tukkilaiselokuvassa Koskenlaskijan morsian, tohtori Yrjö Kalliota Maria Jotuni -filmatisoinnissa Miehen kylkiluu ja insinööri Heikki Alhoa draamassa Ja alla oli Tulinen järvi. Roland af Hällströmin ohjaamassa ja Auni Nuolivaaran romaaneihin perustuvassa filmatisoinnissa Paimen, piika ja emäntä (1938) hänellä oli miespääosa uutterana Ruuhiniemen Santerina. "Näyttelijä esittää osansa sangen sympaattisesti ja saa siitä irti sen, minkä voi saada", totesi Uuden Suomen nimimerkki S.S. Kytö nähtiin Seitsemän veljeksen (1939) Aapona, vapaaherra Arnoldin ystävänä menestyselokuvassa Kulkurin valssi (1941) ja nimismies-kirjailija Martti Vainiona draamassa Miehen kunnia (1943). Viimeiseksi filmirooliksi jäi arkkitehti Taistona esiintyvä herrasmieskonna Jehu komediassa Dynamiittityttö (1944).

Sisko Rytkönen
8.12.2013

Kirjallisuutta ja lähteitä

Elokuvakirja (MMM). Toim. Kari Uusitalo. Helsinki: Otava 1972, 505.

Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. Helsinki: Otava 2005, 438-439.

Suomen teatterit ja teatterintekijät. Toimituskunta Timo Martin, Pertti Niemi ja Ilona Tainio. Helsinki: Tammi 1974, 317.

Kasvot naamion takana. Kuvauksia näyttelijöistä omissa oloissaan. Toim. Verneri Veistäjä. Helsinki: Tammi 1953, 158-163.

Suomen Kansallisfilmografia 1. Helsinki: Edita 1996.

Suomen Kansallisfilmografia 2. Helsinki: Painatuskeskus 1995.