Rauli Tuomi

Etunimet: 
Rauli Rafael Arvid
Muut nimet: 
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
15.07.1919
Syntymäpaikka: 
Helsinki
Kuolinaika: 
02.02.1949
Kuolinpaikka: 
Helsinki
Palkinnot: 

Jussi-palkinto 1945 parhaasta miespääosasta elokuvassa Linnaisten vihreä kamari.
Jussi-palkinto 1947 parhaasta miespääosasta elokuvassa Minä elän.

Biografia

Näyttelijä

Sukupolvensa lahjakkaimpiin näyttelijöihin luettu Rauli Tuomi esitti vuosina 1938-48 parisenkymmentä filmiroolia, jotka olivat usein romanttisen traagisia nuoria rakastajia tai yksinäisiä sieluja. Hänen tunnetuin ja pääosa-Jussin saanut roolisuorituksensa oli Aleksis Kivi elokuvassa "Minä elän" (1946). Rauli Tuomi teki merkittävän näyttämöuran Suomen Kansallisteatterissa 1940-49.

Rauli Rafael Arvid Tuomi syntyi 1919 Helsingissä näyttelijäpariskunta Arvi Tuomen ja Santa Tuomen (o.s. Roth) perheeseen. Koulussa heikosti menestynyt poika avusti isänsä johtamassa Viipurin kaupunginteatterissa ja opiskeli teatterin oppilaskoulussa. Rauli Tuomi aloitti näyttämöuransa 17-vuotiaana vaativalla Daniel Hjortin roolilla, josta nuorukainen sai erinomaiset arvostelut ja ensimmäisen näyttelijäkiinnityksensä Viipurin kaupunginteatteriin 1937-38. Pikkusisko Liisa Tuomi (1924-89) valitsi saman ammatin kuin veljensä.

Rauli Tuomi opiskeli vuosina 1938-40 Suomen Näyttämöopistossa ja palveli talvisodan aikana runoilija Yrjö Jylhän komppaniassa Taipaleenjoella. Välirauhan tultua hän kävi RUK:n ja sai kiinnityksen Suomen Kansallisteatteriin. Jatkosodassa vänrikki Tuomi osallistui sissipataljoonansa mukana muun muassa Sortavalan valtaukseen ja haavoittui moneen otteeseen. Vuonna 1944 Rauli Tuomi meni naimisiin näyttelijä-maskeeraaja Rakel Linnanheimon kanssa.

Rauhan tultua Rauli Tuomi nousi nopeasti Suomen Kansallisteatterin tähdeksi. Hänet luettiin sukupolvensa lahjakkaimpiin näyttelijöihin niin modernien roolien tulkitsijana kuin klassisten draamojen romanttisena rakastajana. Rauli Tuomen merkittäviin näyttämörooleihin lukeutuvat mm. Sapphon Phaon, Romeon ja Julian miespääosa, Likaisien käsien Hugo, Antigonen Haimon ja Lothringenin Johannan Farwell.

Rauli Tuomi näytteli 1938-48 parisenkymmentä filmiroolia, joista puolet olivat elokuvauran alkupuolen avustajan tehtäviä. Draamassa Synnin puumerkki (1942) hänet nähtiin ensimmäisessä merkittävässä osassaan hyväsydämisenä Vesa Kamppina. Rauli Tuomen suurimmat elokuvaroolit olivat romanttisen traagisia nuoria rakastajia tai yksinäisiä sieluja. Hän sai kaksi pääosa-Jussia, joista ensimmäinen tuli Linnaisten vihreän kamarin (1945) arkkitehti Kaarle Lithaun roolista ja toinen Aleksis Kivi -tulkinnasta elokuvassa "Minä elän" (1946). "Ulkonaisestikin hän korkean otsansa ja runoilijan sisäisiä näkemyksiä kuvastavan katseensa ansiosta on todellinen Aleksis Kivi. Hänessä on syvyyttä ja väreilevää herkkyyttä, hänen tuskansa on kaunista ja runollista, hänen ristiriitansa ja onnettomuutensa järkyttää katsojia kyyneliin saakka. Pehmeäsointinen, kaunis ääni on kuin luotu esittämään Kiven hartaita, usein lyyrillisesti sävytettyjä vuorosanoja. Rauli Tuomi on todella runoilija", ylisti Uuden Suomen Ra.H.

Rauli Tuomen merkittäviin miespääosiin lukeutuvat myös epileptikko Erkki Tyrni draamassa Hedelmätön puu (1947), petollinen luutnantti Klaus von Rapp historiallisessa elokuvassa Naiskohtaloita (1947), kirjailija Martti Kaski Matti Hällin romaaniin perustuvassa filmatisoinnissa Suopursu kukkii (1947) ja sairastuva aviomies Erkki Talasti kolmiodraamassa Soita minulle, Helena! (1948). Hänet nähtiin toisessa miespääosassa taiteilija Henrik Hormina melodraamassa Rakkauden risti (1946) ja huomattavissa sivuosissa kemigrafi Raimo Vartana elokuvassa Kuollut mies vihastuu (1944) ja Pelastusarmeijan luutnantti Karilana draamassa Haaviston Leeni (1948).

Osa elokuvakriitikoista kaipasi vaihtelua Rauli Tuomen esittämiin hahmoihin, mutta näyttelijä itse piti vakavista osista, koska omien sanojensa mukaan häntä ei ollut siunattu huumorin lahjoilla. Äärimmäisen hermoherkkä taiteilija päätyi itsemurhaan 1949. "Olit nuori, osasit vain liekehtiä tai sammua. Ehdottomuutesi oli voimasi ja heikkoutesi", totesi Rauli Tuomesta professori Eino Krohn muistopuheessaan.

Sisko Rytkönen
27.3.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Elokuvakirja (MMM). Toim. Kari Uusitalo. Helsinki: Otava 1972, 571.

Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. Helsinki: Otava 2005, 512.

Suomen kansallisfilmografia 3. Helsinki: Painatuskeskus 1993.

Veikko Itkonen: Hiljaisuus-kuvaus-kamerat! Suomalaisia elokuvanäyttelijöitä sanoin ja kuvin. Helsinki: Tammi. 1944, 147-150.

Toe: "Me esittelemme Rauli Tuomen". Suomi-Filmin Uutisaitta 9/1942.

Jyrki Laelma: "Rauli Tuomi - aikansa traaginen sankari". Iltalehti 13.11.2002.

http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/1197/Linkki tarkastettu 27.3.2014.