Asta Backman

Etunimet: 
Asta Elisabeth
Muut nimet: 
Agda Inberg (omaa sukua)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
04.02.1917
Syntymäpaikka: 
Vaasa
Kuolinaika: 
18.02.2010
Kuolinpaikka: 
Helsinki

Biografia

Näyttelijä

Asta Backman oli yli 20 vuotta teatterissa ja puolitoista vuosikymmentä tv-teatterissa, josta hän tuli suuren yleisön tuntemaksi. Hänen kymmenkunnasta elokuvaroolistaan tärkein on pääosa elokuvassa Ylijäämänainen (1951).

Asta (alk. Agda) Backman syntyi 1917 Vaasassa puusepän perheeseen. Käytyään kauppakoulun Backman työskenteli sanomalehti Ilkan konttorissa. Vaasan Näyttämölle hänet kiinnitettiin 1940, sitten hän oli Porin Teatterissa, Suomen Kansallisteatterissa 1945–47 ja 1953–63, välillä Lahden Kaupunginteatterissa 1947–53. Hänen näyttämöroolejaan olivat mm. nimiosat Friedrich von Schillerin Maria Stuartissa ja Ensio Rislakin Rumassa Elsassa sekä rouva Keller William Gibsonin Ihmeidentekijässä.

Asta Backman kiinnitettiin ensimmäisten joukossa vuonna 1963 perustettuun Yleisradion Televisioteatteriin. Hän näytteli kymmenissä tv-näytelmissä ja -sarjoissa. Teatterimatrikkelissa (1974) hän mainitsee vaatimattomasti ”useita tv-rooleja”. Hänen tv-töistään muistetaan erityisesti suoritus Kustaa III:n (Lasse Pöysti) kuningatarpuolisona Sofiana (1964). Televisioteatterista Asta Backman siirtyi 1967 MTV-teatteriin, jossa oli eläkkeelle siirtymiseen asti, vuoteen 1979. MTV-teatterissa hän näytteli pääosaa (Helena Evola) 24-osaisessa sarjassa Vihreän kullan maa (1987–88).

Ensimmäinen – toistaiseksi tunnistamaton – elokuvarooli Asta Backmanilla (Asta Inberginä) oli elokuvassa Synnin jäljet (1946). Pääosan hän sai esittääkseen yhteiskunnallisessa probleemaelokuvassa Ylijäämänainen (1951); miespääosassa oli Tauno Palo. Asta Backmanin osasuoritus sai suurta tunnustusta. Sana ylijäämänainen on Nykysuomen sanakirjassa leikilliseksi luokiteltuna merkityksessä ’ikäneito, vanhapiika’.

Niin ikään yhteiskunnallista ongelmaa käsiteltiin urheiluaiheisessa elokuvassa Veteraanin voitto (1955), jossa Asta Backman näytteli juopottelevan työmiehen (Tapio Rautavaara) puolisoa. Mies kuitenkin selviää urheilun voimin ongelmastaan.

Asta Backmanilla oli myös pari opettajanroolia: elokuvissa Neiti Talonmies (1955; toinen pääosa opettajaneitinä) ja Kuuma kissa? (1968; uskonnonopettaja); Pastori Jussilaisessa (1955) hän näytteli opettajan rouvaa. Elokuvassa Täällä Pohjantähden alla (1968) Asta Backmanilla oli räätäli Halmeen puolison Elma Halmeen rooli. Elokuvassa Kesyttömät veljekset hän esitti laivanvarustajan tyttären äitiä. Hänen viimeinen roolinsa oli kartanon emännän osa Jaakko Pakkasvirran elokuvassa Runoilija ja muusa (1978).

Asta Backman oli naimisissa teatterinjohtaja Fritz-Hugo Backmanin (1907–93) kanssa 1947–93. Asta Backman kuoli 93-vuotiaana 2010 Helsingissä. Nekrologissa hänen poikansa Martti Backman luonnehtii äitiään näyttelijäksi, joka ei koskaan asettanut taiteellista uraansa perheen ja kodin vaatimusten edelle. Asta Backman harrasti puutarhanhoitoa ja urheilukalastusta.

Kalevi Koukkunen
25.9.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Asta Backman. Nekrologi (Martti Backman). Helsingin Sanomat 13.3.2010

Nykysuomen sanakirja. Osa 6. Ts–Ö. Päätoimittaja Matti Sadeniemi. Porvoo – Helsinki: WSOY 1961, 713.

Suomen kansallisfilmografia 3. Helsinki: Painatuskeskus 1993.

Suomen kansallisfilmografia 4. Helsinki: VAPK-kustannus 1992.

Suomen kansallisfilmografia 5. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1989.

Suomen kansallisfilmografia 7. Helsinki: Edita 1998.

Suomen kansallisfilmografia 8. Helsinki: Edita 1999.

Teatterin maailma 1965. Suomen teatterilaitos ja teatteriväki. Toim. Verneri Veistäjä. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisuja n:o 8. Helsinki: Tammi 1965, 139–140.