Kaarlo Juurela

Etunimet: 
Kaarlo Kustaa
Muut nimet: 
Kalle Juurela (rinnakkaisnimi)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
30.03.1929
Syntymäpaikka: 
Mustasaari
Kuolinaika: 
02.02.2010
Kuolinpaikka: 
Bangkok, Thaimaa

Biografia

Näyttelijä

Kalle Juurela oli poikkeuksellisen monitaitoinen näyttelijä: hän esiintyi teatterissa, televisiossa, elokuvissa ja radiossa. Laulajana ja tanssijana hän oli myös estraditaiteilija. Elokuvissa sivuosia Juurelalle kertyi puolentoistakymmentä ja harvinaisesti pääosa lyhytelokuvissa Don Quijote (1961) ja Herra Adam käy Suomessa (1966).

Kalle Juurela syntyi 1929 Mustasaaressa putkimiehen perheeseen. Hän työskenteli varastomiehenä ja opiskeli mm. Suomen Teatterijärjestöjen kesäkursseilla ja myöhemmin Tampereen yliopiston Draamastudiossa ja teki monia opintomatkoja ulkomaille. Hän oli kiinnitettynä Vaasan Suomalaiseen Teatteriin 1951–55, Hämeenlinnan Kaupunginteatteriin 1955–59, Lilla Teaterniin 1959–63 ja Televisioteatteriin 1963–67, minkä jälkeen hän oli freelancenäyttelijänä ja vierailijana monissa teattereissa (myös Ruotsissa).

Kalle Juurelan teatterirooleja olivat mm. Koikkalainen (Agapetuksen Syntipukki), piru (Hugo von Hofmannsthalin Jokamies), kuoronjohtaja (Max Frischin Biedermann och pyromanerna) ja kääpiö (Carson McCullersin Surullisen kahvilan balladi). Televisioteatterissa hän näytteli kymmenissä produktioissa, mm. Eino Leinon huvinäytelmässä Maan parhaat (1963). Siinä hän esitti yleisnero Johannes Kointähteä, joka oli kirjailija Tiila Akkolan suojatti. Kointähti muistuttaa hämmästyttävästi V. A. Koskenniemeä ja Akkola Maila Talviota.

Reino Hirviseppä sanoo Kalle Juurelan esiintyneen ansiokkaasti televisiossa 1960-luvun alussa Tanneriana- ja Pekkariana-ohjelmissa, jotka perustuivat J. Alfred Tannerin ja Tatu Pekkarisen kupletteihin. Radiossa Juurela tuli tunnetuksi kuunnelmasarjoista Kantolan perhe (1976–2005) ja Yhtä köyttä -yhdistys (1977–90).

Elokuvarooleja Kalle Juurelalle kertyi puolentoistakymmentä, ensimmäisenä joukkorooli Punaisessa viivassa (1959), jossa hän oli yksi jätkistä kirkonmäellä. Hän oli
psykiatri elokuvassa Kahdeksas veljes (1971), toimistovirkailija Tuntemattomassa ystävässä (1978) ja päätoimittaja elokuvassa Ruuvit löysällä (1989).

Hän esiintyi myös kahdessa Eino Ruutsalon lyhytelokuvassa. ”Taiteellisessa hulluttelussa” Don Quijote (1961) hän esitti Sancho Panzaa ja nimiosaa matkailuaiheisessa lyhytelokuvassa Herra Adam käy Suomessa (1966). Juurela levytti n. 40 laulua, mm. Lauri Jauhiaisen, Matti Jurvan, Usko Kempin ja Tatu Pekkarisen lauluja ja iskelmiä. Juurela toimi myös ravintoloitsijana.

Vaikka Kalle Juurelalla oli monipuolinen taiteilijanura, suuri televisioyleisö muistaa hänet erityisesti 1960-luvun lopun Jatkoaika-ohjelmasta, jossa hän Vekseli-Villenä esiintyi Suhina-Lempin (Mai-Britt Heljo) kanssa putka-tv-sketseissä. Ohjelmasta tuli niin suosittu, että Juurela ja Heljo kiertelivät eri puolilla Suomea viihdyttämässä yleisöä sanailullaan.

Kalle Juurela kuoli 80-vuotiaana lomamatkalla Bangkokissa Thaimaassa 2010. Suomen Kulttuurirahaston yhteydessä on Kalle Juurelan rahasto, joka perustuu Juurelan testamenttiin. Rahasto tukee nuoria viihdetaiteilijoita ja nuorten taiteilijoiden viihdetuotantoja.

Kalevi Koukkunen
26.9.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

https://apurahat.skr.fi/nimikkorahastot/nimikkorahastoesite?numero=282310 (Osuuskunta Sigillum/Terhi Kivistö; luettu 26.8.2014)

Kalle Juurela. Nekrologi (Säde Nenonen). Helsingin Sanomat 6.2.2010.

Reino Hirviseppä: Hupilaulun taitajia Pasi Jääskeläisestä Juha Watt Vainioon. Porvoo – Helsinki: WSOY 1969, 156.

Suomen kansallisfilmografia 6. Helsinki: VAPK-kustannus 1991.

Suomen kansallisfilmografia 7. Helsinki: Edita 1998.

Suomen kansallisfilmografia 8. Helsinki: Edita 1999.

Suomen kansallisfilmografia 10. Helsinki: Edita 2002.

Suomen kansallisfilmografia 12. Helsinki: Edita 2005.

Urpo Virkkunen: Kuka on kuka TV:ssä. Helsinki: Otava 1970, 37.

yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/putka-tv_26174.html#media=26176 (luettu 26.8.2014)