Ture Junttu

Etunimet: 
Ture
Muut nimet: 
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
28.04.1911
Syntymäpaikka: 
Pirkkala
Kuolinaika: 
24.09.1981

Biografia

Näyttelijä, ohjaaja, teatterinjohtaja, lausuja, opettaja

Ture Junttu toimi vuosina 1934-79 lausujana, näyttelijänä, ohjaajana, teatterinjohtajana ja opettajana. Hän näytteli vuosina 1938-70 lähes parikymmentä elokuvaroolia, usein epämiellyttäviä tyyppejä tai arvovaltaisia herroja. Junttu esiintyi myös lukuisissa radio- ja televisiotuotannoissa.

Ture Junttu syntyi Pirkkalassa 1911 maanviljelijä Kalle Juntun perheeseen. Hän opiskeli konserttipianistiksi Sibelius-Akatemiassa, mutta ei pitänyt rytmitajuaan tarpeeksi kehittyneenä. Junttu aloitti näyttämöuransa lausujana. Myöhemmin hän työskenteli kiinnitettynä näyttelijänä Tampereen Teatterissa 1934-42, näyttelijä-ohjaajana Helsingin Kansanteatterissa 1942-46, johtajana Suomen Työväenteatterissa 1947-48 ja Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatterissa 1951-61. Vuodesta 1961 lähtien Junttu oli freelancer. Merkittäviä näyttämörooleja olivat mm. Hamlet, Saituri ja Cyrano de Bergerac. Teatterinjohtajana ja ohjaajana Junttu oli uskalias löytöretkeilijä, jonka ansiosta parrasvaloihin pääsivät esimerkiksi aikanaan unohtuneet Maiju Lassilan näytelmät. Hänet palkittiin Pro Finlandialla 1972.

Junttu näytteli valkokankaalla lähes parikymmentä sivuosaa vuosina 1938-70. Hänen tunnetuin filmirooli on Linnaisten vihreän kamarin (1945) kreivi Spiegelberginä esiintyvä huijari, joka kiristää itselleen kaunista aatelistyttöä. "Pidän tuollaisista tehtävistä. Saadessani vetäytyä dekadentin, sielullisesti monisärmäisen ja vaikeasti ymmärrettävän, rappioituneen ihmisen hahmoon, koen suoranaisen nautinnon", Junttu kertoi vuonna 1944. Hänen toinen merkittävä filmirooli oli häikäilemätön kapteeni Gyllenskiöld elokuvassa Sadan miekan mies (1951). Draamassa Poika eli kesäänsä (1955) Junttu nähdään varatuomari ja sulhasmies Erik Bruniuksena. Hänen viimeisiksi elokuvarooleiksi jäivät Arvo Töyryn puolustusasianajaja Väinö Linna -filmatisoinnissa Akseli ja Elina (1970) ja Pilvilinnan rehtori.

Junttu näytteli useissa televisiotuotannoissa vuosina 1962-79. Hänet nähtiin mm. TV-sarjoissa Me Tammelat (1963-69), Hanski (1968-71) ja Soittorasia (1974). Laajimman yleisönsä Junttu tavoitti radiossa. Hän esiintyi useissa kuunnelmissa ja lausui vuosikymmenien ajan uudenvuodenaattoiltoina osia Eino Leinon runosta Hymyilevä Apollo.

Sisko Rytkönen

Kirjallisuutta

Elokuvakirja (MMM). Toim. Kari Uusitalo. Helsinki: Otava 1972, 487.

Suomen teatterit ja teatterintekijät. Toimituskunta Timo Martin, Pertti Niemi ja Ilona Tainio. Helsinki: Tammi 1974, 268.

Suomen kansallisfilmografia 2 ja 3. Helsinki: Painatuskeskus 1993 ja 1995.

Suomen kansallisfilmografia 4. Helsinki: Edita 1998.

Suomen kansallisfilmografia 5. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1989.

Riquette: "Uudet kasvot: Ture Junttu. Konserttipianistista näyttelijäksi". Suomi-Filmin uutisaitta 4/1944.

"Teatterinjohtaja Ture Junttu". Helsingin Sanomat 26.9.1981.

http://www.imdb.com/name/nm0432768/?ref_=fn_al_nm_1. Linkki tarkastettu 17.12.2013.