Eeva-Kaarina Volanen

Etunimet: 
Eeva-Kaarina
Muut nimet: 
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
15.01.1921
Syntymäpaikka: 
Kuusankoski
Kuolinaika: 
27.01.1999
Kuolinpaikka: 
Helsinki
Palkinnot: 

Jussi-palkinto 1948 parhaasta naispääosasta elokuvassa Naiskohtaloita.
Jussi-palkinto 1949 parhaasta naispääosasta elokuvassa Ruma Elsa.
Jussi-palkinto 1950 parhaasta naispääosasta elokuvissa Katupeilin takana sekä Hallin Janne.
Veteraani-Jussi 1992.

Biografia

Näyttelijä, lausuja

Herkäksi ja runolliseksi luonnehdittu Eeva-Kaarina Volanen näytteli 1946-57 viitisentoista filmiroolia, joista huomattavimpiin lukeutuvat Jussi-palkitut pääosat elokuvissa Naiskohtaloita (1947), Katupeilin takana (1949) ja Ruma Elsa (1949). Hän loi huomattavan näyttelijäuran Suomen Kansallisteatterissa 1945-90 ja oli tunnettu runonlausuja.

Eeva-Kaarina Volanen syntyi 1921 Kuusankoskella veturinkuljettaja Toivo Volasen ja Martta Volasen perheeseen. Hän aloitti näyttelijäuransa 1941 Kuusankosken Kansannäyttämöllä, josta siirtyi jatkosodan aikana Aunuksen teatteriin. Eeva-Kaarina Volanen toimi kiinnitettynä näyttelijänä Kotkan Maakuntateatterissa 1944-45 ja Suomen Kansallisteatterissa 1945-90. Hän esitti uransa alkuvaiheessa herkkiä tyttörooleja ja kypsemmällä iällä mm. useita Tšehovin hahmoja. Eeva-Kaarina Volasen huomattaviin näyttämötehtäviin lukeutuvat muun muassa Antigone, Jeanne d´Arc, Romeon ja Julian naispääosa, Lokin Nina, Uninäytelmän Indran tytär ja Juha Mannerkorven Ennen kuin me kaikki olemme hukkuneet-näytelmän Eeva Salminen. Eläkkeellä hän esiintyi aktiivisesti runoilloissa ja Raivoisat Ruusut -ryhmät tuotannoissa.

Eeva-Kaarina Volanen näytteli lukuisissa kuunnelmissa ja kuului radion runoiltojen suosituimpiin esiintyjiin. Lausuminen oli keskeinen osa hänen taiteilijatyötään, muun muassa Helvi Hämäläisen runojen tulkitseminen. Volanen toimi opettajana Teatterikorkeakoulussa. Hänelle myönnettiin Pro Finlandia 1966, taiteilijaprofessuuri 1974, akateemikon arvonimi 1982 ja Ida Aalberg -palkinto 1986. Volanen oli vuodesta 1951 naimisissa ohjaaja Sakari Puurusen kanssa.

Eeva-Kaarina Volanen näytteli 1946-57 viitisentoista filmiroolia, joista suurin osa oli merkittäviä pääosia. Ensimmäisen kerran hänet nähtiin valkokankaalla sairaanhoitajataroppilas Tuula Heinona melodraamassa Synnin jäljet (1946). Matti Hällin romaaniin pohjautuvassa draamassa Suopursu kukkii (1947) hän on keuhkotautia sairastava runoilija Annikki Kivi.

Eeva-Kaarina Volanen kuului kriitikoiden arvostamiin näyttelijöihin, joka sai kolme naispääosa-Jussia vuosina 1948-50 ja elämäntyöstään veteraani-Jussin 1992. Hänen ensimmäinen palkittu roolisuorituksensa oli traaginen Anette Erling Guy de Maupassantin romaaniin pohjautuvassa draamassa Naiskohtaloita (1947). Toinen Jussi-palkinto tuli Valborg "Vappu" Biörcken osasta idyllissä Katupeilin takana (1949) ja kolmas Elsa "Santtu" Kasselin roolista komediassa Ruma Elsa (1949).

Eeva-Kaarina Volasen esittämiä pääosia olivat myös Toukokuun taian (1948) mannekiini Tuija Suvi, Annina Alanko (o.s. Ghahn) romanttisissa musiikkielokuvissa Kesäillan valssi (1951) ja Onnelliset (1954), nimiosa komediassa Katarina kaunis leski (1950), Kolmiapilan (1953) Eeva ja Marjatta Salmela Väinö Linnan romaaniin perustuvassa draamassa Musta rakkaus (1957). "Elokuvarooleistani mieluisin oli Vappu, koska Katupeilin takana oli minulle perin tuttu, olihan sitä esitetty teatterissa yli sata kertaa. Sitä tehdessä minua ei kiusannut se, ettei edetty kronologisessa järjestyksessä, sillä tunsin tekstin läpikotaisin ja osasin eläytyä lyhyeenkin kohtaukseen. Minulle oli elokuvaroolejakin tehdessä tärkeää, että suuret kaaret hahmotettuani saatoin syventyä detaljeihin. Pyrin tähän lukemalla tekstiä yhä uudelleen niin että osasin sen tarkasti ulkoa", Volanen kertoi muistelmissaan 1985.

Eeva-Kaarina Volanen näytteli 1960-1998 huomattavia rooleja useissa televisiotuotannoissa. Hän esitti muun muassa Lokin (1966) Ninaa ja Adelea Marja-Liisa Vartion teokseen pohjautuvassa filmatisoinnissa Hänen olivat linnut (1976). Eeva-Kaarina Volasen viimeiseksi televisiotyöksi jäi dementoitunut vanhus Nelly Matti Ijäksen ohjaamassa tv-elokuvassa Pala valkoista marmoria (1998). Hän menehtyi 78-vuotiaana 1999.

Sisko Rytkönen
6.5.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Elokuvakirja. (MMM). Toim. Kari Uusitalo. Helsinki: Otava 1972, 583.

Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. Helsinki: Otava 2005, 519-21.

Tuntisinpa tähdet. Toim. Roy. Helsinki: Kustannustalo 1949, 8-11.

Kasvot naamion takana. Toim. Verneri Veistäjä. Helsinki: Tammi 1953, 352-59.

Reetta Nieminen: Eeva-Kaarina Volanen. Tämä rooli. Helsinki: Weilin+Göös 1985.

Teatterit ja teatterintekijät 1993. Toim. Riitta Seppälä ja Ilona Tainio. Helsinki: Tammi 1993, 487.

Jukka Kajava: "Akateemikko, näyttelijä Eeva-Kaarina Volanen. Mestarin taiteen hohto ei himmene". Helsingin Sanomat 30.1.1999.

Pirkko Vekkeli ja Ismo Loivamaa: Lumoava Eeva-Kaarina Volanen. Helsinki: Minerva Kustannus Oy 2013.

http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/1142/Linkki tarkastettu 20.4.2014.

http://www.imdb.com/name/nm0901345/?ref_=fn_al_nm_1/Linkki tarkastettu 20.4.2014.