Santeri Karilo

Etunimet: 
Santeri
Muut nimet: 
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
26.09.1908
Syntymäpaikka: 
Viipuri
Kuolinaika: 
08.09.1959
Palkinnot: 

Miesnäyttelijän Jussi-palkinto 1956 elokuvasta Evakko.

Biografia

Näyttelijä, ohjaaja, teatterinjohtaja

Palavakatseinen Santeri Karilo esitti vuosina 1936-59 lähes 30 filmiroolia, joista tunnetuimmat ovat miespääosat elokuvissa Anu ja Mikko (1940) ja Evakko (1956). Hän toimi näyttelijänä 1930-luvulla Viipurin teattereissa ja 1940-luvulla näyttelijä-ohjaajana Kemin Teatterissa.

Santeri Aleksander Karilo (alunperin Kiseleff) syntyi 1908 Viipurissa kauppias Valdemar Kiseleffin perheeseen. Hän opiskeli 1930-luvun alussa näyttelemistä Viipurin Musiikkiopiston näyttämöluokalla. Karilo sai kiinnityksen ammattinäyttelijäksi Viipurin Työväen Teatteriin 1932 ja Viipurin Kaupunginteatteriin 1932-36. Hän toimi Simpeleen Työväen Näyttämön johtajana 1936-37 ja näyttelijänä Turun Työväen Teatterissa 1937-38. Karilo työskenteli 1940-luvulla näyttelijä-ohjaajana Kemin Teatterissa. Merkittäviä näyttämörooleja olivat mm. Anun ja Mikon toinen pääosa, Jussi näytelmässä Pohjalaisia sekä lukuisat operettitehtävät.

Karilo näytteli lähes 30 filmiroolia vuosina 1936-59. Ensimmäisen kerran hänet nähtiin valkokankaalla salakuljettaja Kivalona elokuvassa VMV 6 (1936). Karilo työskenteli 1938-40 kiinnitettynä näyttelijänä Jäger-Filmissä, jonka palveluksessa hän sai esittää merkittäviä rooleja, kuten Elinan surman (1937) Klaus Kurkea, Isovihan (1939) kasakkapäällikkö Voronoffia ja Simo Hurtan (1940) nimiosaa. Karilo siirtyi 1940 Suomi-Filmin näyttelijäksi ja sai samana vuonna esittää tunnetuimman näyttämöroolinsa Anun ja Mikon filmatisoinnissa. Draamassa Yli rajan (1942) hän on inhimillinen inkeriläinen vartiopäällikkö Gregor ja elokuvassa Jossain on railo (1949) avioliitossaan onneton tuomari Thorén. Ville Salmisen ohjaamassa ja Unto Seppäsen romaaniin pohjautuvassa Evakossa (1956) Karilon koskettava roolisuoritus kotinsa menettävänä Nikkasen Aatona palkittiin miespääosa-Jussilla. 1950-luvun loppupuolella hän näytteli mm. Fennada-Filmin tuottamissa jännityskomedioissa ja sotilasfarsseissa. Viimeiseksi elokuvarooliksi jäi Julius Kannisto Maunu Kurkvaaran ohjaamassa ihmissuhdetarinassa Patarouva (1959).

Sisko Rytkönen

Kirjallisuutta

Elokuvakirja (MMM). Toim. Kari Uusitalo. Helsinki: Otava 1972, 493.

Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. Helsinki: Otava 2005, 435.

Teatterin maailma. Maamme teatterit ja niiden taiteilijat. Toim. Verneri Veistäjä. Helsinki: Tammi 1950, 174.

Timo Kokko: "Jussi-palkittu Santeri Karilo". Karjala 13.1.2011.

Suomen kansallisfilmografia 5. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1989.