Kirsti Hurme

Etunimet: 
Kirsti Kaarina
Muut nimet: 
Kirsti Karapää (entinen nimi)
Kirsti Martin (oikea nimi)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
22.07.1916
Syntymäpaikka: 
Turku
Kuolinaika: 
03.08.1988
Kuolinpaikka: 
Helsinki

Biografia

Näyttelijä

Näyttelijä Kirsti Hurme tunnetaan eritoten 1940-luvun suomalaisten elokuvien tummana femme fatalena. Hurme esiintyi kuudessatoista elokuvassa 1937-1956, joista kuusi on Valentin Vaalan ohjauksia. Hän näytteli 1930-luvulla myös Turun Työväen Teatterissa.

Kirsti Hurme syntyi Turussa vuonna 1916 torpparin suurperheeseen. Hurmeen perheen elämä oli aineellisesti varsin vaatimatonta: Kirsti sai ensimmäiset uudet vaatteensa vasta rippikouluiässä. Tulevan näyttelijättären vanhemmat harrastivat näyttämötaiteita: isä Jussi Hurme oli harrastajateatteri Teatteri Tarmon pitkäaikainen johtaja, ohjaaja ja näyttelijä, ja äiti näyttelijä. Kirstin vanhempi sisar Aune Hurme-Virtanen näytteli Turun Työväen Teatterissa.

Kirsti Hurme ansaitsi ensimmäiset taskurahansa kirjoittamalla roolivihkoja Turun Työväen Teatteriin, jonka jälkeen hän aloitteli näyttelijäuraansa teatterissa avustajana ja tanssijana. ”Keväällä teatterissa esitettiin perinteellinen harrastelijanäyttelijöiden ikioma näytelmä, ja silloin minä sain elämäni ensimmäisen oikean roolin. Muistan sen näytelmän aina, sen nimi oli Vinosilmä-Viku ja Ontuva-Leena,” Hurme kertoi Jaana-lehdelle 1962. Hurme sijaisti Emma Väänästä operetissa Sodoma ja Gomorra, jonka jälkeen hänet palkattiin Turun Työväen Teatterin kuukausipalkkaiseksi näyttelijäksi. Hurme esiintyi myös Teatteri Tarmossa.

Kirsti Hurmeen valkokangasura alkoi Pietolan tyttären, Katrin, roolilla Kalle Kaarnan tukkilaiselokuvassa Tukkijoella (1937). Parin vuoden jälkeen Hurme kiinnosti jälleen elokuvantekijöitä: Teuvo Tulio etsi näyttelijää juonittelevan Ylitalon piian rooliin melodraamassa Unelma karjamajalla (1940). ”Turo Kartto -vainaja oli silloin maininnut hänelle, että Turusta löytyy takuulla tarpeeksi syntinen. Se olin tietysti minä,” Hurme kertoi Veikko Itkoselle 1944.

Kirsti Turjan rooli elokuvassa Unelma karjamajalla teki Kirsti Hurmeesta tähden, jota lehdistö vertasi ranskalaiseen, femme fatale -rooleista tunnettuun Viviane Romanceen. Uuden Suomen S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 4.10.1940) kirjoitti: "Näyttelijöistä on ykkösenä Kirsti Hurme, suomalainen Viviane Romance, täynnä niin verevää temperamenttia, ettei sellaista paljon ole ennen suomalaisessa elokuvassa nähty.” Hurme nähtiin myös sivuosassa Tulion komediassa Vihtori ja Klaara (1939).

Hurme luopui talvisodan jälkeen teatterista ja siirtyi Suomi-Filmin palvelukseen. Vuonna 1940 hän esiintyi sivuosissa Valentin Vaalan melodraamassa Jumalan myrsky (1940) ja Ilmari Unhon seurapiirikomediassa Poikani pääkonsuli (1940).

Vuonna 1941 Kirsti Hurme näytteli naispääosaa Valentin Vaalan melodraamassa Antreas ja syntinen Jolanda (1941). Hurmeen esittämä konttoristi Jolanda petkuttaa hyväsydämistä sokeaa Antreasta (Olavi Reimas). ”[…] Olen hyvin innostunut tähän tulkittavaani, sillä sen ytimenä ja henkenä on elävä, todellinen ihminen, ja sellainen tehtävä kiinnostaa minua eniten,” Hurme kertoi Elokuva-Aitalle 1940. ”Syntiset naiset ja vampit näyttävät muuten olevan kohtaloni, mutta kuten jo mainitsin, löydän heissä aina ihmisen, ja se on minulle pääasia.” Hurme sai arvostelijoilta kiitosta roolisuorituksestaan: ”Kirsti Hurme on nousemassa elokuvanäyttelijättäriemme eturiviin", arvioi Parras (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 3.2.1941). "Hän luo Jolandansa ympärille voimakkaasti eroottisen ilmapiirin. Tähän hänellä on erinomaiset ulkomuodolliset edellytykset, mutta hän käyttää myös älyään pystyen vaativaan luonnekuvaukseen menemättä kuitenkaan liiallisuuksiin, johon Jolandan osassa olisi hyvät mahdollisuudet.”

Kirsti Hurme tulkitsi seuraavaksi Doran, salaperäisen kaunottaren, roolin Risto Orkon ohjaamassa jännityskomediassa Ryhmy ja Romppainen (1941). Elokuvan yleisömenestys innosti Orkoa tekemään elokuvalle jatko-osan Jees ja just (1943), jossa Hurme esittää kovapintaista venäläistä naiskomissaari Vengrovskaa. Hänet nähtiin myös Valentin Vaalan elokuvissa Keinumorsian (1942) ja Tositarkoituksella (1943). Kirsti Hurme avioitui näyttelijä Kunto Karapään kanssa vuonna 1944. Liitto kesti kuusi vuotta ja siitä syntyi tytär Sini.

Elokuvauransa mieluisimman roolin Kirsti Hurme teki jatkosodan jälkeen. Hella Wuolijoki -filmatisoinnissa Loviisa - Niskavuoren nuori emäntä (1946) Hurme näyttelee Niskavuoren meijerskaa, Malviinaa, joka rakastaa Tauno Palon esittämää nuorta isäntää, Juhani Niskavuorta. Niskavuoren vanha emäntä (Maija Nuutinen) ei hyväksy raskaana olevaa Malviinaa Juhanin vaimoksi, joten mies avioituu Loviisan (Emma Väänänen) kanssa. ”Minulle se oli empimättä mieluisin osani, ei vähiten ohjaajan ja vastanäyttelijöiden ansioista. Ja vaikka Malviina olikin tumma ja uhkea karjakkotyyppi, hän ei suinkaan ollut mikään turhanpäiväinen vamppi, vaan rakastava nainen, joka jätti kaiken olosuhteiden pakosta,” Hurme muisteli Katso-lehdelle 1977. Vuonna 1946 Hurme esiintyi Toivo Särkän ohjaamassa ja Suomen Filmiteollisuuden tuottamassa elokuvassa Nuoruus sumussa kevytmielisenä, kuppaa levittävänä sotaleskenä.

Jatkosodan jälkeen Kirsti Hurme esiintyi myös Punaisen Myllyn primadonnana, ja lauloi ravintoloissa. Valkokankaalla Hurme nähtiin sivuosissa komediassa Pontevat pommaripojat (1948) ja draamassa Kanavan laidalla (1949). Valentin Vaalan elokuvassa Yhteinen vaimomme (1956) Hurme näytteli Mirrin sivuroolin. Kirsti Hurmeen viimeiseksi elokuvaksi jäi Teuvo Tulion ohjaama ja Regina Linnanheimon tähdittämä melodraama Olet mennyt minun vereeni (1956).

Hurme meni naimisiin liikemies Leo Martinin kanssa vuonna 1951, ja pariskunnalle syntyi poika Kai. Kun Kirsti Martinilta kysyttiin syytä elokuvauran päättymiseen vuonna 1978 vastasi hän seuraavanlaisesti: ”Yksinkertaisesti siksi, että löysin itselleni elättäjän. Mitä sitä tappelee kun ei tarvitse tapella.” Martin vetäytyi julkisuudesta 1950-luvulla, jonka jälkeen hän työskenteli sihteerinä miehensä yrityksessä aina 1970-luvulle asti. Kirsti Martin kuoli Helsingissä 72-vuotiaana vuonna 1988.

Riikka Pennanen
12.11.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Veikko Itkonen: Hiljaisuus - kuvaus - kamerat. Suomalaisia elokuvanäyttelijöitä sanoin ja kuvin. Helsinki: Tammi, 1944.

Niko: ”Kirsti Hurme – Suomen Viviane Romance.” Elokuva-Aitta 24/1940.

Oskar Reponen: ”Ei edes uskottomuus voi erottaa meitä sanoo Kirsti Hurme.” Jaana 28/1978.

Sisko Rytkönen: Ihanat naiset kankaalla. Helsinki: Majakka, 2008.

Markus Similä: ”Kirsti Hurme on entinen diiva”. Jaana 8/1962.

Seppo Valjakka: ”Kirsti Hurme – kotimaisen kohtalokas, syntinen nainen.” Katso 9/1977.