Pertti Palo

Etunimet: 
Pertti
Muut nimet: 
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
11.11.1934
Syntymäpaikka: 
Helsinki
Kuolinaika: 
13.08.2010
Kuolinpaikka: 
Helsinki
Palkinnot: 

Miesnäyttelijän Jussi-palkinto 1981 elokuvasta Yö meren rannalla.

Biografia

Näyttelijä

Yli 30-vuotisella teatteriurallaan Pertti Palo ansioitui erityisesti musikaaleissa ja laulunäytelmissä. Hän näytteli vajaassa 30 elokuvassa ja yli 50 tv-näytelmässä ja -sarjassa. Hänellä oli keskeiset osat Maunu Kurkvaaran Miljoonaliigassa (1968) ja Erkko Kivikosken elokuvassa Yö meren rannalla (1981), josta hän sai Jussi-palkinnon.

Pertti Palo syntyi 1934 Helsingissä Tauno Palon (1908–82) ja Sylvi Palon (o.s. Sakki, 1911–87) näyttelijäperheeseen. Suomen Teatterikoulun hän kävi 1954–57. Hän oli kiinnitettynä Hämeenlinnan Kaupunginteatteriin 1957–61, Tampereen Teatteriin 1961–75 ja Helsingin Kaupunginteatteriin 1975–90.

Pertti Palon teatterityössä vaihtelivat koti- ja ulkomaiset näytelmät, klassiset ja modernit. Hänen teatteriroolejaan olivat mm. Gabriel Mika Waltarin ”sydämettömässä komediassa” Gabriel, tule takaisin ja Honkajoki Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa sekä Biff Arthur Millerin Kauppamatkustajan kuolemassa ja Jimmy Porter John Osbornen Nuoressa vihassa.

Hyvänä laulajana tunnettu Pertti Palo oli elementissään ”stadin kundina” Leonard Bernsteinin ja Arthur Laurentsin musikaalissa West Side Story, joka sai ensi-iltansa Suomessa ja samalla Pohjoismaissa Tampereen Teatterissa marraskuussa 1963. Musikaaliin liittyy muutakin teatterihistoriaa: Tampereen Teatteri kävi esittämässä sen Wienissä.

Jukka Linkolan ja Ilpo Tiihosen laulunäytelmässä Kallion kimallus (1990) Pertti Palo oli taas suutarina aito Stadin kundi.

Erityisesti muistetaan Georg Brassensin lauluista koottu ohjelma Sydämeni metsässä (1988). Yhtenä solistina oli Pertti Palo, josta Jukka Kajava kirjoitti ensi-ilta-arviossaan: ”Ilta oli muutenkin paljossa Pertti Palon. Hänen tyyni olemuksensa, syvästi eläytyvä tulkintatapansa ja lauluäänen pehmeä miehekkyys olivat jotain aivan muuta. Vai tiesittekö, että Pertti Palo on maanmainio trubaduuri?”

Näyttelijäperheen lapsena Pertti Palo aloitti elokuvauransa varhain, kolmivuotiaana ”nuorempana lapsena” elokuvassa Niskavuoren naiset (1938). Pari vuotta myöhemmin hän näytteli pyykkäri Aliinan poikaa Perttiä elokuvassa Lapseni on minun… (1940). Kahdeksanvuotiaana hän oli ”Poju vanhempana” Valkoisissa ruusuissa (1943). Myös Pertti Palon veli Martti (1943–2009) esiintyi viisivuotiaana elokuvassa: hän oli von Wentellien poika draamassa Vain kaksi tuntia (1949).

Palo muistetaan myös hieman teini-ikää vanhemman prätkäpojan roolistaan Kake Lahtisena elokuvasta Virtaset ja Lahtiset (1959). Hänen tyttöystävänään oli Tuula Virtanen eli Ritva Valkama. Nuoripari oli oikeasti jo aviopari. Parikymmentä vuotta myöhemmin Pertti Palo näytteli runoilija Eino Leinon (Esko Salminen) veljeä Artturi Lönnbohmia elokuvassa Runoilija ja muusa (1978).

Päärooli Pertti Palolla oli rikosliigan pomona Maunu Kurkvaaran Miljoonaliigassa (1968). Aikalaisarvostelija piti Palon suoritusta ”selkeänä”. Erkko Kivikosken ohjaamassa keski-ikäistymisen ongelmia pohtivassa kamarielokuvassa Yö meren rannalla (1981) Pertti Palolla oli miespääosa arkkitehti Mikkona. Niin ikään Kurkvaaran ohjaamassa elokuvassa Menestyksen maku (1983) Palo näytteli mainostoimiston johtajaa Viitalaa.

Pertti Palokaan ei välttynyt sotilasrooleilta: hän oli vänrikki Majuri maantieltä -elokuvassa (1954), kirjuri Tuntemattomassa sotilaassa (1955), vartiosotilas Vääpelin kauhussa (1957) ja korpraali Murheenkryynin pojassa (1958). Konstaapeli hän oli elokuvassa Tähdet kertovat, komisario Palmu (1962).

Pertti Palo näytteli yli 50 televisionäytelmässä ja -sarjassa 1960-luvulta alkaen. Hänen ensimmäinen tv-näytelmänsä oli yhdysvaltalaisen Reginald Rosen maailmanmenestys Kaksitoista valamiestä (1963). Tämä alun perinkin tv-näytelmä sovitettiin sittemmin teatteriesitykseksi, jonka suomalainen ensi-ilta oli Tampereen Teatterissa keväällä 1962. Jo teatteriesityksessä Pertti Palo oli yksi valamiehistä. Tamvisio esitti Hilkka Silasen ja Pekka Koskisen ohjaamana näytelmän tv-version keväällä 1963, Palo edelleen valamiehenä.

Harvinainen tv-näytelmä oli Anton Tšehovin monologi Tupakan vahingollisuudesta (1967), jossa Pertti Palo oli Ivan Njuhin ja piti juhlapuheen porvarillisen pikkukaupungin kulttuurikermalle.

Yleisradion TV 2 tuotti monia paneutuen suunniteltuja yhteiskunnallis-historiallisia sarjoja. Yksi niistä oli Liisa Vuoriston kirjoittama Mustat ja punaiset vuodet (1973). Tämä Eila Arjoman ohjaama sarja kuvasi 30-luvun pulakaudesta alkaen yhden perheen vaiheita. Pertti Palo esitti ”neljännen luokan nostomiestä” Kustaa Strandbergiä. Tässä sarjassa – niin kuin kymmenkunnassa muussakin – oli mukana myös Ritva Valkama.

Pekka Parkkisen kirjoittamassa ja Eija Bastmanin ohjaamassa sarjassa Kahden kämppä (1986–87) Pertti Palo näytteli Jarno Hiilloskorven kanssa. Vaikka Jukka Kajava arvioi sen kliseemäiseksi, Hiilloskorven mieleen on jäänyt iloinen tunnelma, joka vallitsi aina Kämpän nauhoituksissa. Se johtui paitsi Parkkisen hauskasta tekstistä, myös Pertti Palon iloisesta ja rennosta luonteenlaadusta; yhteistyö hänen kanssaan oli hauskaa ja inspiroivaa.

Yle TV 1:n Joulukalenterissa (1987) Pertti Palo oli pormestari Pöntinen, mutta päähenkilö oli postineiti Olga P. Postinen (Ritva Valkama). Yksi viimeisistä Pertti Palon tv-näytelmistä oli Kallion kimalluksen tv-versio (1994). Miehitys oli sama kuin teatterissa.

Pertti Palo oli 1957–2010 naimisissa näyttelijä Ritva Valkaman (s. 1932) kanssa. Heidän lapsistaan Sanna-Kaisa Palo (s. 1960) on näyttelijä.

Pertti Palo kuoli 75-vuotiaana 2010 Helsingissä.

Kalevi Koukkunen
10.12.2017

Kirjallisuutta ja lähteitä

Panu Rajala: Tunteen tulet, taiteen tasot. Tampereen Teatteri 1904–2004. Tampere: Tampereen Teatteri 2004, 446–455.

Suomen kansallisfilmografia 2. Helsinki: Painatuskeskus 1995.

Suomen kansallisfilmografia 3. Helsinki: Painatuskeskus 1993.

Suomen kansallisfilmografia 5. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1989.

Suomen kansallisfilmografia 6. Helsinki: VAPK-kustannus 1991.

Suomen kansallisfilmografia 7. Helsinki: Edita 1998.

Suomen kansallisfilmografia 8. Helsinki: Edita 1999.

Suomen kansallisfilmografia 9. Helsinki: Edita 2000.

Suomen kansallisfilmografia 10. Helsinki: Edita 2002.

Teatterin maailma 1965. Suomen teatterilaitos ja teatteriväki. Toim. Verneri Veistäjä. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 8. Helsinki: Tammi 1965, 307.

Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993. Yhteisö- ja henkilöhakemisto. Toim. Riitta Seppälä ja Ilona Tainio. Helsinki: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto ja Tammi 1993, 334.

Jukka Kajava: ”Kaupunginteatterin Sydämeni metsässä kutsuu ja päästää tykönsä”. Helsingin Sanomat 29.10.1988.

Jukka Kajava: ”Tšehovin monologi”. Helsingin Sanomat 22.8.1967.

Jukka Kajava: ”Uusi komediasarja Kahden kämppä on tylsää vanhan toistoa”. Helsingin Sanomat 9.10.1986.

Pertti Palo. Nekrologi (Lauri Meri). Helsingin Sanomat 13.8.2010.

Jarno Hiilloskorven sähköpostiviesti 6.12.2017, Kalevi Koukkunen.