Vesa Vierikko

Etunimet: 
Vesa Tapio
Muut nimet: 
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
24.05.1956
Syntymäpaikka: 
Lappeenranta
Palkinnot: 

Jussi-palkinto 1990 parhaasta miessivuosasta elokuvassa Talvisota.
Näyttämötaiteen valtionpalkinto 2001 (75 000 mk).

Biografia

Näyttelijä, näyttelijäntyön professori, käsikirjoittaja

Vesa Vierikko on näytellyt vuodesta 1981 filmirooleja, joista huomattavimpiin kuuluvat muun muassa Lapin kullan kimalluksen (1999) toinen pääosa ja Talvisodan (1989) vänrikki Jussi Kantola. Hän on esiintynyt lukuisissa tv-tuotannoissa kuten i>Katsastus (1988), Tabu (1986-87) ja Akkaa päälle (2006). Vesa Vierikko on tehnyt merkittävän näyttämöuran Ryhmäteatterissa ja toiminut näyttelijäntyön professorina Teatterikorkeakoulussa 2002-2012.

Vesa Tapio Vierikko syntyi 1956 Lappeenrannassa kuvataiteilija Taisto Vierikon ja terveydenhoitaja Ulla Tulokkaan perheeseen. Käytyään Suomen Teatterikoulun/Teatterikorkeakoulun 1976-80 hän on toiminut kiinnitettynä näyttelijänä Ryhmäteatterissa vuodesta 1980. Vierikon merkittäviin näyttämörooleihin lukeutuu muun muassa Amadeuksen Salieri. Hän on toiminut näyttelijäntyön professorina Teatterikorkeakoulussa 2002-2012. Vesa Vierikko on saanut sivuosa-Jussin vänrikki Kantolan roolista elokuvassa Talvisota (1989), näyttämötaiteen valtionpalkinnon 2001, parhaan miespääosan Venla-palkinnon 2003, Koura-palkinnon 2004 ja Pro Finlandian 2011. Hän on tehnyt sketsikäsikirjoituksia televisiolle. Vesa Vierikon tytär on näyttelijä Helena Vierikko (s. 1980).

"Vierikko, Ryhmäteatterin kantava voima, yksi televisiosarjojen kestosuosikeista (eräänä huipentumana pääosa Neil Hardwickin merkittävässä minisarjassa Pakanamaan kartta, 1991), on myös uuden suomalaisen elokuvan ihmemiehiä, maaninen esiintyjä. Halutessaan päättymättömiä koomisia ketjuja tuottava kuoliaaksinaurattaja, toisaalta teräviä, miltei kyynisiä väläyksiä luova älykkö. (--) Vierikon elokuvaroolien skaala on laaja, ääripisteinä Turhapuro-elokuvat ja Aki Kaurismäen tuotanto ja välillä kaikenlaista: Pyhälää, Niskasta, Mollbergia, Parikkaa... Hänen tähänastinen "klassikkoroolinsa" elokuvassa on ollut Kati Outisen piittaamaton viettelijä Tulitikkutehtaan tytössä (1990): yksi letkuimmista tulkinnoista mitä tästä suomalaisen miehen negatiivisesta perushahmosta on koskaan esitetty. Sivurooleissaan - joita Vierikko on tehnyt kotimaisessa elokuvassa huiman rivillisen - näyttelijä osaa ottaa tilansa ryöstämättä sitä kollegoiltaan. Mieleenpainuvia tulkintoja ovat esimerkiksi Talvisodan (1989) Jussi Kantola - vaatimattoman ja itsestään melua pitämättömän ammattisotilaan perikuva -, tai suvereenit, usein pienelläkin esiintymisajalla heitetyt humoristiset tai vakavammat luonnekuvat (Vaiennut kylä, 1997, Lakeuden kutsu, 2000, Sibelius, 2003, Vieraalla maalla, 2003). Vierikossa on oma omituinen valkokangaskarismansa. Hän on liian luihu ensirakastajan rooleihin mutta toisaalta myös turhan karismaattinen pelkkien roistojen tai oudompien tyyppien piirtäjäksi", toteaa Peter von Bagh teoksessaan Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. (Otava 2005).

Vesa Vierikko näyttelee Åke Lindmanin ohjaamassa draamassa Lapin kullan kimallus (1999) toista pääosaa, Jakob Ervastia. Hänen huomattaviin sivuosiin kuuluvat muun muassa Jonin (1983) Dietmar, ulosottomies elokuvassa Älä itke Iines (1987), Varaston (2011) Jylhäkorpi ja Eero komediassa 21 tapaa pilata avioliitto (2013). Vierikko on esittänyt Vääpeli Körmy -elokuvissa kapteeni Kuorttia ja koomisia tyyppejä Kummeli-elokuvissa.

Vesa Vierikko on näytellyt vuodesta 1977 lukuisissa televisiotuotannoissa. Hänen tunnetuimpia roolejaan ovat muun muassa Katsastuksen (1988) Viltteri, Pakanamaan kartan (1991) Tapani, Ilkka tv-sarjassa Ilman kavaluutta (1996), Team Ahman (1998) Veikko ja Tuulikaappimaan (2003) velipoika. Vierikko on esittänyt koomisia hahmoja muun muassa tv-sarjoissa Tabu (1986-87), Oudot jutut (1988), Nyhjää tyhjästä (1991), Kaverille ei jätetä (1999-2001) ja Akkaa päälle (2006). "Mähän luulin aluksi, että olen Prinssi Rohkea -tyyppiä. Sitten kun tehtiin jotain harjoituksia ja olin kamalan tosissani, se herättikin naurua. Ensin ihmetytti, mutta sitten pälkähti päähän, että olisiko tämä sitä komiikkaa, että kun tekee tosissaan, niin joku toinen näkee, että sen onkin menossa kohti katastrofia. Sen jälkeen aloin tietoisesti hakea naurureaktioita. (--) Tällä alalla on oleellista, että on kyky itseironiaan, mutta sama koskee myös jokaista ihmistä. Jos ihminen on täysin uppoutunut itseensä, hänellä ei ole näkökulmaa ulkopuolelle. Tällaisen henkilön seurassa oleminen on usein hyvinkin kiusallista, mutta samalla myös koomista. Jos ihminen on itseironinen, huumorintajuinen ja lämmin, se viehättää, koska tulee tunne, että joku muukin vetää sitä kivirekeä välillä", Vesa Vierikko kertoi haastattelussa vuonna 2007.

Sisko Rytkönen
11.5.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. Helsinki: Otava 2005, 675.

Teatterit ja teatterintekijät 2005. Toim. Riitta Seppälä. Helsinki: Like 2005, 760.

Tuomas Marjamäki: Naurattajat. Suomalaisen komiikan tekijät 2007-1907. Helsinki: Edita 2007, 125-128.

Jukka Annala: Toopelivisio. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Teos 2006, 140-45, 186-187.

http://www.imdb.com/name/nm0896801/?ref_=fn_al_nm_1/Linkki tarkastettu 9.5.2014.