Toivo Mäkelä

Etunimet: 
Toivo Sulo Armas
Muut nimet: 
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
26.09.1909
Syntymäpaikka: 
Loviisa
Kuolinaika: 
20.04.1979
Palkinnot: 

Jussi-palkinto 1978 miesnäyttelijäroolista elokuvassa Aika hyvä ihmiseksi.

Biografia

Näyttelijä

Toivo Mäkelä esitti vuosina 1951-78 nelisenkymmentä filmiroolia, joista merkittävimpiin lukeutuu Elokuun (1956) kanavanvartija Sundvallin miespääosa. Hän oli sielukas ja persoonallinen luonnenäyttelijä, joka loi huomattavan uran Tampereen Työväen Teatterissa, Intimiteatterissa ja Televisioteatterissa.

Toivo Sulo Armas Mäkelä syntyi 1909 Loviisassa kirvesmies Leander Mäkelän ja Josefina Ahlforsin perheeseen. Kansakoulun, Loviisan Työväen Teatterin ja Suomen Näyttämöopiston (1928-30) jälkeen hän toimi kiinnitettynä näyttelijänä Tampereen Teatterissa 1930-31, Viipurin Näyttämöllä 1931-32, Kotkan Näyttämöllä 1934-36, Porin Teatterissa 1936-38, Turun Teatterissa 1938-42 ja Tampereen Teatterissa 1942-49. Mäkelän ura näyttelijänä lähti nousuun 1949-52 Tampereen Työväen Teatterissa, jossa hänen esittämänsä tulkinta Hamletista sai erinomaisen vastaanoton. Intimiteatterissa 1952-55 ja 1959-61 Mäkelän huomattaviin tehtäviin lukeutuvat muun muassa Tuolien vanha mies ja Toreadorien valssin Kenraali. Hän näytteli Helsingin Kansanteatterissa vuosina 1955-59 ja Televisioteatterissa 1961-77 sekä 1977-79.

Toivo Mäkelä oli vuodesta 1944 lähtien naimisissa näyttelijä Irma Seikkulan kanssa. Taiteilijapariskunnan kolmesta lapsesta Juha Mäkelä (s. 1944) ja Maarita Mäkelä (s. 1945) ryhtyivät näyttelijöiksi. Näyttelijä Taito Mäkelä (s. 1913) oli Toivo Mäkelän veli. Toivo Mäkelä palkittiin 1949 Esko-patsaalla ja Pro Finlandialla 1960.

Toivo Mäkelä esitti vuosina 1951-78 nelisenkymmentä filmiroolia. Hänen huomattavimpiin näyttelijäsuorituksiin kuuluu miespääosa Matti Kassilan ohjaamassa Sillanpää-filmatisoinnissa Elokuu (1956), jossa Mäkelä tulkitsee alkoholisoitunutta kanavanvartija-kirjailija Viktor Sundvallia. "Hänen herkkä ilmeilynsä, sydämellinen yrittelynsä, taitava käyttäytymisensä humalan eri asteissa, hänen oman surkeutensa taju on mieliin painuvaa", totesi Elokuva-Aitan Valma Kivitie.

Toivo Mäkelän taiteilijalaadun keskeistä piirrettä Matti Kassila määritteli vuonna 1990 seuraavasti: "Hän oli minulle läheinen näyttelijä, paras suomalainen elämänvalheen kuvaaja. Hän osasi kuvata ihmistä, joka on valheellinen sisäisesti mutta joka pystyy näyttelemään jotain muuta. Tämä vaatii hyvin suurta aitoutta: samalla tapaa kuin humalaista näyttelevän pitää ehdottomasti olla selvä näytelläkseen hyvin humalaista, ihmisen joka näyttelee valheellista ihmistä, pitää olla hyvin totuudellinen jollakin tasolla - mutta tietysti myös tuntea, mitä se elämänvalhe on."

Toivo Mäkelä oli sielukas luonnenäyttelijä, joka teki unohtumattomia roolisuorituksia pienissäkin tehtävissä. Hänen huomattaviin traagisiin sivuosahahmoihin lukeutuvat mm. Sinisen viikon (1954) invalidisoitunut aviomies Bertel Forss ja liftaritytön lumoihin joutuva tukkukauppias Sten Lehtoja eroottisessa trillerissä Kuu on vaarallinen (1962). Tragikoomisen ja sivuosa-Jussilla palkitun roolisuorituksen Mäkelä tekee elokuvassa Aika hyvä ihmiseksi (1977) alkoholisoituneena ja vaimoltaan rahaa kinuavana valokuvaaja Hurmeena.

Toivo Mäkelä esitti usein koomisia sivuosahahmoja, joista tunnetuimpiin kuuluvat nuhjuinen varatuomari Lanne elokuvassa Kaasua, komisario Palmu! (1961) ja lipevä tuomari Simolin farssissa Olin nahjuksen vaimo (1961). Matti Kassilan ohjaamassa hupailussa Äl' yli päästä perhanaa (1968) hänellä on useampi rooli, joista hauskimpiin kuuluu pompöösi elokuvatuottaja Arvi Jalmari Mattila.

Toivo Mäkelä näytteli Televisioteatterissa lukuisia suuria rooleja, joista merkittävimpiä olivat muun muassa Saiturin (1967) Harpagon ja Elävän ruumiin (1969) Ivan Petrovitsh. Puolisonsa kanssa hän esiintyi viimeisen kerran TV-elokuvassa On neidolla punapaula (1977). "Menimme aikanaan Tv-teatteriin siksi, että säännöllisemmät työajat antoivat mahdollisuuden tavata omia lapsia, kun he vielä valvoivat. Isän ja nyttemmin isoisän roolit ovat muutenkin tainneet olla jännittävimpiä elämässäni", Toivo Mäkelä kertoi vuonna 1979 antamassaan haastattelussa. Hänen viimeiseksi työksi televisiossa jäi Onnellisen miehen (1979) pitäjänlehden toimittaja.

Sisko Rytkönen
20.2.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Elokuvakirja (MMM). Toim. Kari Uusitalo. Helsinki: Otava 1972, 526.

Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. Helsinki: Otava 2005, 545.

Kasvot naamion takana. Kuvauksia näyttelijöistä omissa oloissaan. Toim. Verneri Veistäjä. Helsinki: Tammi 1953, 302-311.

Suomen kansallisfilmografia 5. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1989, 485.

Suomen teatterit ja teatterintekijät. Toimituskunta Timo Martin, Pertti Niemi ja Ilona Tainio. Helsinki: Tammi 1974, 372.

Riitta Mäkelä: "Toivo Mäkelän viimeinen näytelmä nähdään TV:ssä syksyllä". Anna 30.4.1979, 33.

http://www.imdb.com/name/nm0617429/?ref_=fn_al_nm_1/Linkki tarkastettu 20.2.2014.