Antti Litja

Etunimet: 
Antti Vilho Olavi
Muut nimet: 
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
21.02.1938
Syntymäpaikka: 
Antrea
Palkinnot: 

Jussi-palkinto 1976 miesnäyttelijäroolista elokuvassa Mies, joka ei osannut sanoa ei.
Palkinto Sodankylän elokuvajuhlilla 1991 merkittävästä työstä elokuvakulttuurin puolesta.
Pro Finlandia -mitali 6.12.2002.
Jussi-palkinto 2015 miespääosasta elokuvassa Mielensäpahoittaja.
Betoni-Jussi 2015.

Biografia

Näyttelijä

Antti Litja on vuodesta 1959 lähtien näytellyt lukuisia filmirooleja, joista merkittävimpiin lukeutuvat pääosat Risto Jarvan ohjaamissa komedioissa 1975-77. Hänen monista televisiotehtävistään kenties tunnetuin on Taksikuski (1969). Litja on luonut huomattavan näyttämöuran Tampereella ja Helsingissä.

Antti Vilho Olavi Litja syntyi 1938 Antrealla työmies Eino Litjan perheeseen. Käytyään viisi vuotta Tervakosken yhteiskoulua 1949-54 hän muutti Helsinkiin. Litja työskenteli mm. autonasentajana ja oli mukana Kellariteatterin toiminnassa. Armeijan ja Teatterikoulun (1960-63) jälkeen hän on toiminut kiinnitettynä näyttelijänä Tampereen Työväen Teatterissa 1963-75, Suomen Kansallisteatterissa 1975-85 sekä Helsingin Kaupunginteatterissa 1985-87 ja 1995-2011. Litja on esiintynyt vuodesta 2012 lähtien jälleen Suomen Kansallisteatterissa. Hänen merkittäviin näyttämötöihinsä lukeutuvat muun muassa Edgar Lee Mastersin Spoon River -Antologia, Eugene O´Neillin Pitkän päivän matka yöhön, Peter Weissin Laulu linnunpelättimestä ja Kukka-Maaria Karjalaisen Isä.

Antti Litja on vuodesta 1959 lähtien kuulunut Suomen työllistetyimpiin näyttelijöihin, joka jo teatterikoululaisena sai elokuva- ja televisiorooleja. Hän esitti valkokankaalla uransa alkuvaiheessa rikkaiden pappojen kurittomia poikia kuten Fritsu Rantamoa farssissa Voi veljet, mikä päivä! (1961). Ensimmäisen merkittävän elokuvaroolinsa Litja näytteli Veikko Itkosen ohjaamassa ja Tuuli Reijosen romaaniin pohjautuvassa filmatisoinnissa Vaarallista vapautta (1962). "Kaikkein elävin Vaarallisen vapauden ihmisistä taitaa loppujen lopuksi olla sotajuttuihin ja sankaritarinoihin kyllästynyt holtiton opiskelijapoika Pekka, jota Antti Litja näyttelee niin naulankantaan", kiitteli Uuden Suomen arvostelija Heikki Eteläpää. Pirkko Peltosen vuonna 1963 tekemässä haastattelussa nuori taiteilija kertoi työtavastaan seuraavasti. "En minä roolintekemisessä ainakaan vaistoihminen ole; ei tunteelle ja vaistolle voi esityksessä perustaa paljon mitään. Tietoisuus näyttelemisestä ja tekniikasta täytyy esityksessä aina säilyttää, vaikka toisaalta taas pelkän tekemisen läpi näkyy helposti falskius", Litja pohti.

Antti Litjan huomattavimpiin filmitehtäviin lukeutuvat pääosat Risto Jarvan ohjaamissa komedioissa 1975-77, joista ensimmäinen oli elokuvassa Mies, joka ei osannut sanoa ei (1975). "Ei voi näin jälkeenpäin sanoa, että Jarva olisi minua varsinaisesti ohjannut. Kerran hän totesi, että ei hän välttämättä osaa sanoa mitä näyttelijän pitää tehdä, mutta sen hän tietää, että mitä ei pidä. Mulla oli varastossa tämä vähän nössö tyyppi teatterista, jota sitten tarjosin Aimo Niemeksi, kun tekstikin siihen houkutteli", Litja kertoi. Hänen Jussi-patsaalla palkittu roolitulkintansa sai arvostelijoilta tunnustusta persoonallisesta huumorista ja charmista.

Lomassa (1976) Litja esittää talvitamineissa Rhodokselle päätyvää ja moniin noloihin tilanteisiin joutuvaa pankkivirkailijaa. Jäniksen vuodessa (1977) hän on kaupungin kiirettä luonnon helmaan pakeneva mainostoimittaja Kaarlo Vatanen. "Arvokas ja aito elokuva, jota hallitsee Antti Litja, klassinen, nöyrä ja vaatimaton antisankarityyppi, joka surumielisyydessään ja kömpelyydessään onnistuu suurenmoisesti ilmaisemaan ujon henkilön olemusta, ihmistä joka noudattaakseen ihannettaan nousee kapinaan jopa logiikkaa vastaan ja voittaa, vaikka jokainen askel tuntuukin tuovan mukanaan pelkkää epäonnea. Voisi jopa sanoa: suomalainen Buster Keaton - ja aivan yhtä vaikuttava", ylisti italialainen Gian Luigi Rondi.

Risto Jarvan komedioiden lisäksi Antti Litja on näytellyt pääosaa muun muassa Antti Peipon Ihmemiehessä (1979). Samana vuonna hän kommentoi Näköpiiri-lehdessä itseensä liitettyjä määritelmiä anglosaksinen alinäyttelijä ja pienen ilmaisun esittäjä seuraavasti: "Se lähtee mun henkilöstäni. En ole sitä tyyppiä, joka yhtäkkiä räjähtää johonkin ihmeelliseen paloon. Jos sitä joutuu yrittämään, niin tietää jo tehdessään ettei tästä tule sitä eikä tätä. Teatterissa on pakko useinkin tehdä toisin kuin perusluonne edellyttää."

Litja on näytellyt pääosia myös Anssi Mänttärin ohjaamissa elokuvissa Huhtikuu on kuukausista julmin (1983) sekä Muuttolinnun aika (1991), jossa hän tulkitsee avioerostaan tyttärelleen avautuvaa Ossi Eerolaa. Mänttäri kirjoitti isän roolin vartavasten Litjalle, jossa ohjaajan mukaan personoituu suomalainen keskiverto mies paremmin kuin yhdessäkään toisessa näyttelijässä.

Hänen filmiuransa kenties rankin rooli on raiskaaja Antti Kaironen rikostarinassa Lain ulkopuolella (1987). Huomattavia tehtäviä Litjalla on myös Matti Kassilan ohjaamissa elokuvissa Jäähyväiset presidentille (1987), Ihmiselon ihanuus ja kurjuus (1988) sekä Kaikki pelissä (1994).

2000-luvulla Antti Litja on esittänyt muun muassa eläkkeellä olevaa insinööri Jarl Hautalaa Arto Paasilinnan romaaniin perustuvassa komediassa Hurmaava joukkoitsemurha (2000). Matti Ijäksen Haaveiden kehässä (2002) hän on surkuhupaisa liikemies Hanhijoki. "Olin nuorena aikamoinen tosikko, halusin näytellä sankarin rooleja. Vasta iän myötä matkaan tarttui muitakin koomisia piirteitä kuin sitä tahatonta laatua", Litja kertoi vuonna 2007. Hänet on palkittu 1991 Sodankylän filmijuhlilla merkittävästä työstä elokuvakulttuurin puolesta ja 2002 Pro Finlandialla.

Antti Litja on näytellyt lukuisissa televisiotuotannoissa, joista merkittävimpiin töihin lukeutuu Veikko Kerttulan ohjaama ja Veijo Meren tekstiin perustuva Taksikuski (1969). Hän on tehnyt dubbauksia, muun muassa elokuvaan Up - kohti korkeuksia (2009), ja esittänyt radiossa Tuomas Kyrön kirjoittamaa Mielensäpahoittajaa ja pääosaa samannimisessä elokuvassa vuonna 2014.

Teoksessa Mies, joka oppi sanomaan ei (2003) värikäs näyttelijäpersoona Antti Litja kertoo hauskasti ja avoimesti elämästään ja kollegoistaan.

Sisko Rytkönen
5.2.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Jorma Ojaharju: Antti Litja. Mies, joka oppi sanomaan ei. Helsinki: WSOY 2003.

Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. Helsinki: Otava 2005, 615-16.

Tuomas Marjamäki: Naurattajat. Suomalaisen komiikan tekijät 2007-1907. Helsinki: Edita 2007, 165-72.

Suomen kansallisfilmografia 7. Helsinki: Edita 1998.

Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983. Toim. Ilona Tainio. Helsinki: Tammi 1983, 271.

Pirkko Peltonen: "Antti Litja lähikuvassa". Me Naiset. 8.5.1963, 18-19.

http://www.imdb.com/name/nm0514382/?ref_=fn_al_nm_1/Linkki tarkastettu 5.2.2014.