Esko Nikkari

Etunimet: 
Esko Vilhelm
Muut nimet: 
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
23.11.1938
Syntymäpaikka: 
Lapua
Kuolinaika: 
17.12.2006
Kuolinpaikka: 
Seinäjoki
Palkinnot: 

Humanismin käsi -palkinto 1988 (roolit elokuvissa Pohjanmaa sekä Hamlet liikemaailmassa).
Jussi-palkinto 1991 miessivuosasta elokuvassa Tulitikkutehtaan tyttö.

Biografia

Näyttelijä

Esko Nikkari oli itseoppinut näyttelijä, joka nuorena työskenteli mm. metsurina ja levyseppänä, samalla kun hän hakeutui teatteriin harrastajanäyttämöiden ja nuorisoseuratoiminnan kautta. Vakinaiseksi näyttelijäksi hänet kiinnitettiin Vaasan suomalaiseen teatteriin 1963, minkä jälkeen hän työskenteli Jyväskylän ja Oulun teattereissa sekä lopulta Helsingin Ryhmäteatterissa, Intimiteatterissa ja Kaupunginteatterissa. Hän palasi kotiseudulleen Pohjanmaalle ja Vaasan Kaupunginteatteriin 2001, mutta jäi työstään sairauseläkkeelle jo seuraavana vuonna. "Elämäni on ollut minun teatterikouluni ja ihmiset elämäni ympärillä opettajiani", Nikkari saattoi sanoa.

Ensimmäisen elokuvaroolinsa Nikkari sai Jyväskylän kaudellaan Mikko Niskasen Kahdeksassa surmanluodissa (1972), pienessä sivuosassa poliisina. Nikkarin elokuvaura käynnistyi varsinaisesti Helsingin kaudella 1980-luvulla, ensin Tapio Suomisen Syöksykierteessä (1981), sitten Kaurismäen veljesten elokuvissa. Mika Kaurismäen Arvottomissa (1982) hän esitti rikollispomoa, Klaanissa (1984) poliisia; Aki Kaurismäen Rikoksessa ja rangaistuksessa (1983) hän oli jälleen poliisi, kunnes hän elokuvan Varjoja paratiisissa (1986) roskakuskina vakiinnutti tyyppinsä "suomalaisena perusmiehenä". Tämän tyypin ulottuvuuksia hän tulkitsi myös Aki Kaurismäen elokuvissa Tulitikkutehtaan tyttö (1990), Juha (1999) ja Mies vailla menneisyyttä (2002) sekä Markku Pölösen elokuvissa Kivenpyörittäjän kylä (1995) ja Kuningasjätkä (1998).

Pohjalaisuus oli Nikkarilla verissä ja hän oli itseoikeutettu pohjalaisroolien tulkki Pekka Parikan Pohjanmaassa (1988) ja Talvisodassa (1989) sekä Ilkka Vanteen elokuvissa Lakeuden kutsu (2000) ja Vieraalla maalla (2003). Antti Tuurin romaanisarjan filmatisointien Paavo Hakalan rinnalla hänen muistettavin pohjalaisroolinsa oli kuolemansairas körttipappi Heikki Kujanpään elokuvassa Pieni pyhiinvaellus (2000).

Poliisi oli Nikkarin perusrooli alusta pitäen ja kyläpoliisi Reinosta tuli hänen vakiohahmonsa Timo Koivusalon viidessä Pekko-elokuvassa (1993-1997). Nikkari esiintyi myös Koivusalon seuraavissa elokuvissa Kulkuri ja Joutsen (1999), Rentun Ruusu (2001), Sibelius (2003) ja Kaksipäisen kotkan varjossa (2005), joka jäi hänen viimeiseksi pitkäksi elokuvakseen.

Teatterityön ohessa Nikkari näytteli kaikkiaan yli 50 kotimaisessa pitkässä elokuvassa sekä lisäksi monissa lyhytelokuvissa, tv-elokuvissa ja tv-sarjoissa. Hän saattoi olla koominen, traaginen tai tragikoominen hahmo, poliisi, rikollinen, huijari tai vakaa pohjalainen, pääosassa tai sivuosassa, mutta aina hänen hahmoissaan oli särmää moneen suuntaan, pienin keinoin välittyvää juurevuutta ja persoonallisuutta, harvasanaista mutta sitä painokkampaa "perussuomalaisuutta", tiettyä luonnetta ja hengitystä ohi ulkoisten tehokeinojen ja teknisten bravuurien. "Olen niin arkipäiväinen, ihmisille tuttu", Nikkari luonnehti itseään. "Sellainen suomalainen mies, johon on helppo samastua. Olen itse Pohjanmaalta ja tunnen sen uhon, mikä ihmisissä on. Olen joutunut tekemään itseni näköisiä mieshahmoja. Suomalainen mies on yhä tämmöinen reilu ja vakaa mies, jonka sanaan voi vielä luottaa."

Vuonna 1988 Nikkari sai Viitasaaren elokuvaviikon tunnustuspalkinnon Humanismin käsi roolisuorituksistaan elokuvissa Hamlet liikemaailmassa (1987) ja Pohjanmaa (1988). Sivuosa-Jussilla hänet palkittiin elokuvasta Tulitikkutehtaan tyttö (1990).

Sakari Toiviainen