Erkki Pajala

Etunimet: 
Erkki Johannes
Muut nimet: 
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
16.04.1929
Syntymäpaikka: 
Jyväskylä
Kuolinaika: 
28.10.1992
Kuolinpaikka: 
Jyväskylä
Palkinnot: 

Jussi-palkinto 1977 miesnäyttelijäroolista televisioelokuvassa Manillaköysi.

Biografia

Näyttelijä

Erkki Pajala tuli tunnetuksi vähäeleisenä mutta sisäisesti voimakkaana näyttelijänä. Hänelle kertyi kymmenkunta elokuvaroolia, joista keskeisin on Olli Mäen osa elokuvassa Kun taivas putoaa… (1972). Tunnetuimmaksi hän tulikin suorituksistaan monissa tv-elokuvissa ja nimenomaan Veijo Meren romaaniin perustuvassa suomalaisen tv-elokuvan klassikossa Manillaköysi (1976). Monesti hän näytteli suomalaista miestä, joka ei näytä tunteitaan.

Erkki Pajala syntyi 1929 Jyväskylässä kirvesmiesperheeseen. Nuorempana hän toimi putkialan urakoitsijana, mutta alkoi sitten suuntautua teatteriin: Jyväskylän Kansannäyttämölle, Huoneteatteriin ja Työväenteatteriin. Hän opiskeli laulua Jyväskylän Konservatoriossa, näyttämötyötä Työväen Näyttämöiden Liiton kesäkursseilla ja 1963 Yhteiskunnallisen Korkeakoulun Draamastudiossa.

Oltuaan 1960-luvulla kiinnitettynä Kokkolan Kaupunginteatteriin ja Tampereen Työväen Teatteriin Erkki Pajala näytteli Televisioteatterissa 1969–73. Sen jälkeen hän oli freelancenäyttelijänä. Erkki Pajalan teatterirooleja olivat mm. Topi Romppanen Ilmari Kiannon Punaisessa viivassa ja Petruchio Shakespearen näytelmässä Kuinka äkäpussi kesytetään. Pajala myös ohjasi teatterissa.

Erkki Pajalan ensimmäinen elokuvarooli oli ”miesrooli”: hän oli mies Utopilassa Villissä Pohjolassa (1955). Hänen keskeisin elokuvaroolinsa on sensaatiolehden toimittajan Olli Meren osa Risto Jarvan elokuvassa Kun taivas putoaa… (1972), jota mainostettiin iskulauseella ”Elokuva kostosta ja rakkaudesta”. Vaikka sensaatio- ja skandaalilehtiä on ollut maailman sivu, Risto Jarva työryhmineen ennusti jopa 2000-luvun medioitumista.

Elokuvassa Aidankaatajat (1982) mieskolmikko pakenee sairaalasta; Erkki Pajala esitti sattumoisin entistä putkimiestä. Erkki Pajalan viimeiseksi elokuvaksi jäi lastenelokuva Papukaijamies (1992), joka sai ensi-iltansa pari kuukautta Pajalan kuoleman jälkeen.

Erkki Pajalan keskeisiä tv-rooleja ovat Jonni Lumperi Maiju Lassilan Kuolleista heränneessä (1975, Yle; ohjaus Jukka Sipilä ja Hannu Kahakorpi), Jooseppi Keppilä Veijo Meren Manillaköydessä (1976, Yle; ohjaus Veli-Matti Saikkonen), leppeän syrjäänvetäytyvä perheenisä Pirkko Saision Elämänmenossa (1978, Yle; ohjaus Åke Lindman), myös perheenisä Eino Säisän tv-elokuvassa Kukkivat roudan maat (1981, Yle; ohjaus Jukka Sipilä). Säisän romaanin nimi on säe Uuno Kailaan Suomalaisen rukouksen alkuperäisestä toisesta säkeistöstä: ”Herra, valista meihin / kasvosi laupiaat, / kunnes armosi alla / kukkivat roudan maat!” Runo tunnetaan Taneli Kuusiston sävellyksenä.

Kirjallisuudentutkija Lasse Koskelan mukaan Säisä kuvaa pääteoksessaan, kuusiosainessa romaanisarjassa Kukkivat roudan maat (1971–80) psykologin ja sosiaalihistorioitsijan ottein pohjoissavolaisen kylän vaiheita sodan päättymisestä vuoteen 1980.

Pauli Virtasen ohjaamassa tv-elokuvassa Syysmuutto (1991, MTV) Pajala esitti pääosaa kalastaja Anttina. Jukka Kajava totesi, että Syysmuutossa näytellään yksinkertaisesti, mutta koskettavasti. ”Erkki Pajala on vaitonaisena kalastajana riipaisevan tosi – –-.”

Manillaköysi on yksi tunnetuimmista suomalaisista tv-elokuvista. Siinä sotamies Joose Keppilä kuljettaa löytämänsä manillaköyden takin alle ylävartaloonsa vyötettynä. Ylen Elävään arkistoon on tallennettu Manillaköydestä klassinen kohtaus, jossa eversti (Yrjö Parjanne) ihmettelee Keppilän yllä olevaa rei’ille ammuttua asetakkia ja kysyy: ”Kuinka te olette hengissä?”

Erkki Pajala harrasti kuvanveistoa. Hän kuoli 63-vuotiaana 1992 Jyväskylässä. Hänet on haudattu Malmin hautausmaahan.

Erkki Pajalan poika Turo Pajala (1955–2007) näytteli kymmenkunnassa elokuvassa, mm. Aki Kaurismäen Arielissa (1988).

Kalevi Koukkunen
11.12.2017

Kirjallisuutta ja lähteitä

Marjut Jousi: ”Koettelemusten ennätys: Kukkivat roudan maat”. Katso 10/1981, 8–11.

Uuno Kailas: Runoja. 6. p. Porvoo: WSOY 1945, 253–254.

Jukka Kajava: ”Elämänmenoa – Valtaisan työn tulos”. Helsingin Sanomat 1.11.1978.

Lasse Koskela: ”Säisä, Eino” teoksessa Matti Klinge (päätoim.): Suomen kansallisbiografia. Osa 9: Siltanen–Tott. Studia Biographica 3 : 9. Helsinki: SKS 2007, 534.

Suomen kansallisfilmografia 5. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1989.

Suomen kansallisfilmografia 8. Helsinki: Edita 1999.

Suomen kansallisfilmografia 9. Helsinki: Edita 2000.

Suomen kansallisfilmografia 10. Helsinki: Edita 2002.

Suomen kansallisfilmografia 11. Helsinki: Edita 2004.

Teatterin maailma 1965. Suomen teatterilaitos ja teatteriväki. Toim. Verneri Veistäjä. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 8. Helsinki: Tammi 1965, 304.

Suomen teatterit ja teatterintekijät [1974]. Yhteisö- ja henkilöhakemisto. Toimituskunta: Timo Martin ym. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 28. Helsinki: Tammi 1974, 396.

Anna Kerttu Wiik: ”Erkki Pajala pysyy näyttelijänä”. Katso 40/1976, 9–11.

Erkki Pajala. Nekrologi. Helsingin Sanomat 29.10.1992.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/12/14/manillakoysi (katsottu 1.11.2017).