Leo Lähteenmäki

Etunimet: 
Leo Ludvig
Muut nimet: 
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
08.06.1907
Syntymäpaikka: 
Tampere
Kuolinaika: 
16.10.1982
Kuolinpaikka: 
Helsinki

Biografia

Näyttelijä

Helsingissä huomattavan näyttämöuran tehnyt Leo Lähteenmäki näytteli vuosina 1928-65 nelisenkymmentä elokuvaroolia, joista merkittävimmät olivat 1930- ja 1940-luvun farssien iloisia velikultia.

Leo Ludvig Lähteenmäki syntyi 1907 Tampereella kupariseppä Vilhelm Lähteenmäen perheeseen. Hän harrasti lapsesta asti urheilua ja pääsi tanssipojaksi Tampereen Työväen Teatteriin. Lähteenmäki työskenteli vuodesta 1925 lähtien kiinnitettynä näyttelijänä eri teattereissa Tampereella ja Helsingissä. Hän esitti uransa alkuvaiheessa paljon sankariosia ja myöhemmin koomisia hahmoja. Vuonna 1958 Pro Finlandialla palkitun Lähteenmäen huomattavia näyttämörooleja olivat muun muassa Liliom, nimiosa näytelmässä Gabriel, tule takaisin ja Kesäyön unelman Oberon.

Leo Lähteenmäki näytteli 1928-65 nelisenkymmentä filmiroolia, joista merkittävimmät olivat vuosina 1937-43 valmistuneiden farssien hauskoja velikultia kuten ylioppilas Petteri elokuvassa Mies Marseillesta (1937). "Petteri, Leo Lähteenmäki, pursuaa ehtymätöntä iloa, tavalla, joka on tullut hänen yksinoikeudekseen", totesi Uuden Suomen nimimerkki Y. Suosittu koomikko teki kenties tunnetuimman roolisuorituksensa sotilasfarssissa Rykmentin murheenkryyni (1937), jossa Lähteenmäki on asepalveluksen aloittava maisteri ja perhostutkija Lauri Auermaa. Aikanaan rohkeassa farssissa Aatamin puvussa - ja vähän Eevankin... (1940) hän esittää luutnantti Paavo Kehkosta ja elokuvassa Ketunhäntä kainalossa (1940) iskelmäsäveltäjä Nallea. Agapetus-farssissa Totinen torvensoittaja (1941) Lähteenmäellä on keskeinen rooli ritariasuun sonnustautuvana insinööri Volmari Kerholana. Elokuva sai arvostelijoilta murskatuomion, mutta pääosan esittäjä kiitosta. "Leo Lähteenmäki toteuttaa oivallisesti hänelle ominaista taiteilijalaatua tässäkin tehtävässä: 'totinen torvensoittaja' on hänen tulkitsemanaan asianmukaisen sorea ja huoleton hurmuri", kommentoi Ilta-Sanomien nimimerkki N-aa. Farssissa Poikamies-pappa (1941) Leo Lähteenmäki ja Joel Rinne näyttelevät pääosissa boheemeja adoptioisiä. "Heidän esityksensä kohoaa suorastaan kansainväliseen komediatyyliin, siksi loisteliaan huoletonta ja luistavaa on heidän liikehtimisensä, elehtimisensä ja keskustelunsa", ylisti nimimerkki T.A. Suomen Sosialidemokraatissa.

Huolettomana hulivilipoikana tunnettu Leo Lähteenmäki taisteli sotavuosina rintamalla. Hän oli näyttelijä Veikko Uusimäen mukaan vahva ja peloton kaveri, joka piti yksin tukikohdan hallussaan. Elokuvassa "Niin se on, poijaat!" (1942) Lähteenmäki esittää luutnantin arvoista näyttelijä Kaarlo Kokkoa ja farssissa Maskotti (1943) hän on rakastunut taidemaalari Akseli Niemelä. 1950-luvulta alkaen Lähteenmäki näytteli elokuvissa sivuosia kuten komedioiden konnia. Vakavan ja vaikuttavan tulkinnan hän tekee Lammentaustan Santerina elokuvassa Niskavuoren Heta (1952). Lähteenmäki esiintyi 1960-luvulla muutamissa televisiotuotannoissa ja elokuvissa. Hänen viimeisiksi filmirooleiksi jäivät työnjohtaja Järvelä komediassa Pinsiön parooni (1962) ja siperialainen mies amerikkalaisessa elokuvassa Tohtori Zivago (1965). "Hävettää minua, kun katselen vanhoja kotimaisia filmejä ja osuuttani niissä. Filmiä tehtäessä näyttelijä pystyy niin kovin vähän toteuttamaan sisintä itseään ja draamallisia taitojaan. Ohjaaja ja kuvaaja sen määräävät, mitä katsoja saa nähdäkseen. Eihän näyttelijä tiennyt, mitä hänen puuhistaan lopulliseen kopioon hyväksyttiin. Esityskuntoon hiottu teatterikappale on aivan muuta... Suomalainen filmikin olisi ulkomaisten esikuvien mukaan kaivannut oman näyttelijäkuntansa, joka olisi siihen valittu ja työhönsä koulutettu. Valtaosa meikäläisistä oli teatterilaisia, joille elokuva jäi harrastukseksi. Ohjaajia ja kuvaajia ehti filmin piiriin kasvaa. Tosin jokunen näyttelijäkin vedettiin etenkin ulkomuodon perusteella mukaan 'pystymetsästä', mutta kouluttamattomana ei jälkeä ainakaan kriittisesti arvioiden tahtonut syntyä", Leo Lähteenmäki kertoi Pentti Pirhosen haastattelussa 1976.

Sisko Rytkönen
9.1.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Elokuvakirja (MMM). Toim. Kari Uusitalo. Helsinki: Otava 1972, 519-520.

Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. Helsinki: Otava 2005, 433.

Teatterin maailma. Suomen teatterilaitos ja teatteriväki. Toim. Verneri Veistäjä. Helsinki: Tammi 1965, 270.

Suomen teatterit ja teatterintekijät. Toimituskunta Timo Martin, Pertti Niemi ja Ilona Tainio. Helsinki: Tammi 1974, 355.

Suomen kansallisfilmografia 2. Helsinki: Painatuskeskus Oy 1995.

Pentti Pirhonen: "Leo Lähteenmäki häpeää osuuttaan". Uusi Suomi 14.10.1976.

http://www.imdb.com/name/nm0529498/?ref_=fn_al_nm_1/Linkki tarkastettu 9.1.2014.