Veli-Matti Kaitala

Etunimet: 
Veli-Matti
Muut nimet: 
Veli-Matti (taiteilijanimi)
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
24.10.1935
Syntymäpaikka: 
Tampere
Kuolinaika: 
29.06.1978

Biografia

Näyttelijä

Suomalaisen lastenelokuvan 40-luku voidaan jakaa kahtia: alkupuoliskolla 1941–45 dominoivat Suomisen perhe -elokuvissa Olli (Lasse Pöysti) ja Pipsa (Maire Suvanto). Vuosikymmenen jälkipuoliskolla 1945–49 oli Veli-Matti tunnettu lapsinäyttelijä, joka sai myös paljon julkisuutta. Hän esiintyi kuudessa elokuvassa, mm. Nokea ja kultaa (1945) ja Laitakaupungin laulu (1948). Suomisen perhe oli sarjaelokuva, Veli-Matin elokuvat olivat erillisteoksia. Hänen elokuvissaan voi nähdä jälkineorealistisia piirteitä. Vartuttuaan Kaitala näytteli vielä Tuntemattomassa sotilaassa (1955).

Veli-Matti Kaitala syntyi palomiehen ja myyjättären perheeseen 1935 Tampereella. Hän valmistui ekonomiksi 1959 (kirjeenvaihtajan tutkinto) ja kansalaiskoulunopettajaksi 1963. Hän toimi opettajana Tampereella.

Lapsinäyttelijöitä oli ollut elokuvan alkuajoista lähtien, Suomessakin jo 1920 oli lapsi elokuvan nimiosassa: Antti Idström Ollin oppivuosissa. Suomisen perhe -elokuviin tuottajayhtiö Suomen Filmiteollisuus (SF) haki 1940 lapsinäyttelijöitä lehti-ilmoituksella, jossa kysyttiin: ”Kuka on Suomen Mickey Rooney?” Suomisen perheen lapsiksi valittiin Lasse Pöysti (Olli) ja Maire Suvanto (Pipsa), jotka esiintyivät Suomisen perhe -elokuvissa keskeisissä rooleissa 1941–45.

Voidaan puhua lapsinäyttelijöiden jatkumosta: kun viides Suomisen perhe -elokuva Suomisen Olli yllättää oli saanut ensi-iltansa elokuun lopussa 1945, ensimmäinen Veli-Matti-elokuva Nokea ja kultaa tuli ensi-iltaan jo vajaat kaksi kuukautta myöhemmin, lokakuussa 1945; elokuvia kuvattiinkin osin samaan aikaan. Vaikka Suomi-Filmilläkin oli lapsinäyttelijöitä – mm. Raino Hämäläinen Tottisalmen perillisessä (1940) – aktiivisimmin lapsia etsi SF.

Toukokuun lopulla 1945 Suomen Filmiteollisuus julkaisi Helsingin Sanomissa ja Uudessa Suomessa ilmoituksen ”Poika elokuvaan!”, jossa elokuvaan Nokea ja kultaa etsittiin 12–14-vuotiasta poikaa huomattavaan elokuvatehtävään, niin kuin paljastettiin. Elokuvan oli ohjaava Edvin Laine. Pojan edellytyksiksi lueteltiin älykkyys, vilkkaus, suuret ruskeat tai tummat silmät ja lauluääni. Hakemuksia tuli kertoman mukaan 250, niistä yksi tamperelaisen koululaisen Veli-Matti Kaitalan äidin lähettämä. Ohjaaja Laine ei kuitenkaan löytänyt mieleistään poikaa, ei kuudesta koefilmatustakaan.

Tamperelainen Aamulehti äityi kirjoittamaan maakunnallisesta näkökulmasta: ”Kun kaikki maaseutulaiset armotta pantiin syrjään, jäi Veli-Mattikin pois laskuista.” Elokuvan käsikirjoituksen oli tehnyt – Aamulehden – toimittaja Olavi Vesistö, jota Edvin Laine tuli Tampereelle tapaamaan. Silloin hän muisti Veli-Matin kirjeen ja otti yhteyttä Kaitalan perheeseen. Poika kutsuttiin koefilmaukseen, jossa hän onnistui, ja hänet valittiin elokuvaan. Elokuvanteossa tuli vielä kiirekin: hakukirjeet valokuvineen oli pitänyt lähettää SF:ään 7.6.1945 mennessä, ja filmausta oltiin jo aloittamassa. Huomiota kiinnittää myös se, että etsittiin 12–14-vuotiasta poikaa, mutta Veli-Matti oli vasta 9-vuotias, täyttäisi 10 vuotta lokakuussa 1945.

Satamamiljöössä tapahtuva Nokea ja kultaa sai ensi-iltansa lokakuun lopussa 1945. Veli-Matin esiintyminen herätti positiivista huomiota. Paula Talaskivi kuvaili häntä lahjakkaaksi lapsinäyttelijäksi ja totesi hänen ja miespääosaa ”Laiska-Jammua” esittävän Edvin Laineen näyttelevän hyvin yhteen. Elokuvan nimi viittaa loppuvaiheen tapahtumiin: Jammu pelastuu palavasta vajasta viime hetkellä – nokisena, mutta sydämeltään kultaisena.

Seuraavana kesänä 1946 Veli-Matti filmasi musiikkiaiheista elokuvaa Kirkastuva sävel (1946). Pääosaa rautateiden konepajan työmiestä, musiikkia harrastavaa Eero Merjasta esitti oopperalaulaja Kalle Ruusunen, ajan suosikki. Eeron laulajanuraan on kytketty naissuhteita (Rauha Rentola, Ruth Luoma-aho), Veli-Matilla oli hänen Martti-veljenään pienempi rooli. Sekä yksin että veljensä kanssa Martti esittää lukuisia lauluja, myös pihalauluja. Kun oopperan pääbaritoni sairastuu juuri ennen ensi-iltaa, Eero Merjanen kutsutaan paikkaamaan rooli, ja hän saavuttaakin suurta menestystä. Vuoden 2008 tv-esitystä arvioidessaan Arto Pajukallio otsikoi: ”Edvin Laineen musikaalissa noustaan duunarista oopperatähdeksi.”

Elokuvan Pikku-Matti maailmalla (1947) aiheena on juoppous. Veli-Matti nyt Pikku- Mattina tutustuu ”viinamadosta” kärsivään entiseen taidemaalariin, veitsenteroittaja ”Tenu-Taneliin” (Joel Rinne). Melko harvinainen rooli on Olga-tätiä esittävällä Siiri Angerkoskella: hänkin juopottelee. Monien vaiheiden jälkeen Taneli raitistuu Edvin Laineen sanoin: ”Vilkas ja miellyttävä lapsi vetosi herttaisella hymyllään ja vilpittömällä, avoimella katseellaan. Oli suorastaan uskottava, että juoppo lopetti juomisen Matti-pojan ansiosta.” Muistelmissaan Laine kertoo, että SF sai tukea Alkolta valistuselokuvaan.

Laitakaupungin laulussa (1948) Veli-Matti esitti ”synnin kujan kuninkaan” Jukka Kyrön (Tauno Palo) ja hänen puhumattomaksi sairastuneen vaimonsa Aliinan (Mirjam Novero) poikaa Reinoa. Kaverukset Reino ja Yrjö (Leo Mikander) sortuvat rikoksen poluille: ryöstöyrityksessä Reino ampuu poliisia. Jukka Kyrön ja Aliinan ohella aikuisnelikossa ovat kapakoitsija Juudit (Ella Eronen) ja huoltotarkkaaja Helmi Heino (Ansa Ikonen). Veli-Matin elokuvista Laitakaupungin laulu on vähiten lastenelokuva, se on oikeastaan rikoselokuva.

Veli-Matin seuraava elokuva Onnen-Pekka (1948) on vastakohta aikaisemmille elokuville. Kun Veli-Matin elokuvissa oli enemmän tai vähemmän niukkuuden ja köyhyyden kuvausta, pojan kerrotaan toivoneen hyväosaisuusteemaa. Niinpä Toivo Kauppinen kirjoitti elokuvan Onnen-Pekka, jossa nimihenkilö saa pääperinnön kärkkyvien sukulaisten nenän edestä. Elokuvassa Edvin Laine esittää evp-sotilasta (toki univormussa), jonka kipeytynyttä jalkaa Pekka hoitaa ystävänsä Raijan (Ritva-Leena Åberg) kanssa. Tuottajan mainoksen mukaan elokuvassa Veli-Matti oli hauskimmassa filmitehtävässään. Ensi-iltansa heinäkuun lopussa saanut elokuva oli ”virkistävä tuulahdus keskellä sydänkesää”.

Veli-Matin kuudes elokuva oli niin ikään Toivo Kauppisen (nimimerkillä Topias) kirjoittama Aaltoska orkaniseeraa (1949). Elokuva käsittelee sodanjälkeistä asuntopulaa huoneenvuokralautakuntineen salaseuroineen ja lopulta talonmiespariskunnan komentosuhteita. Tuottaja mainosti elokuvaa: ”Riemastuttava ja ehkä hiukan yllättäväkin kuvaus nykypäivien Helsingistä.” Elokuvassa ei Veli-Matilla ole enää sentyyppistä sooloroolia kuin aikaisemmissa elokuvissa, vaan hän on yhtenä jäsenenä lapsikollektiivissa. Kun Aaltoska orkaniseeraa merkitsi Veli-Matin lapsinäyttelijän uran loppua, se merkitsi erään toisen uran alkua: Edvin Laine värväsi apulaisohjaajakseen nuoren Matti Kassilan, joka varsin nopeasti otti paikkansa yhtenä merkittävimmistä ja tuotteliaimmista suomalaisista elokuvaohjaajista, jonka ura kesti puoli vuosisataa.

Veli-Matin elokuvissa on vielä yhteisiä piirteitä: kolmen käsikirjoitukset laati toimittaja Olavi Vesistö, kolmen Toivo Kauppinen (yhden nimimerkillään Topias) räätälöidysti Veli-Matille. Poikkeus on tietysti Tuntematon sotilas (1955). Neljässä elokuvassa (Nokea ja kultaa, Pikku-Matti maailmalla, Laitakaupungin laulu ja Onnen-Pekka) miespääosaa näytteli ohjaaja, Edvin Laine. Varmaan sen vuoksi Veli-Matin ja ohjaajan välille sukeutui hyvä työsuhde. Merkityksetöntä ei ole sekään, että viidessä Veli-Matin elokuvassa oli pääkuvaajana Felix Forsman ja kuuteen elokuvaan musiikin sävelsi Heikki Aaltoila.

Paikanhakuilmoituksessa SF edellytti pojalta lauluääntä. Veli-Matti lauloikin kaikissa 40-luvun elokuvissaan paitsi Laitakaupungin laulussa. Elokuvasta ansaitsee kuitenkin tulla mainituksi erikoisuus: kapakoitsija Juudit (Ella Eronen) hyräilee siinä sävelmää Besame mucho. Vuonna 1948 Veli-Matti levytti kaksi Pentti Viherluodon laulua, Iloisen soittajapojan ja Pikku cowboyn, joista jälkimmäistä soitetaan silloin tällöin vieläkin radion toivekonserteissa. Alun perin Pikku cowboy kuultiin turkulaisessa elokuvassa Huijarien huvittavat huiputtajat (1945) Eino Hyrskyn ja Mikko Miehelän esittämänä.

Seura-lehdessä esiteltiin 1955 Harry Etelän (= Aimo Viherluoto) artikkelissa pienet levylaulajat Urho Valkama, Veli-Matti, Pikku Tapani, Heikki Juhani ja amerikkalainen Jimmy Boyd. Myös Heikki Juhani levytti Pikku cowboyn ja Pikku Tapani laulun Cowboy olen minäkin. Veli-Matti oli laulajana mukana myös Suomi-Poikien kiertueella Norjassa. Veli-Matin Pikku cowboy-laulu on julkaistu 2012 Suomalainen elokuvamusiikki -levysarjassa.

Veli-Matti Kaitalan viimeinen rooli oli 1955 parikymppisenä täydennysmies Hauhian traaginen osa Tuntemattomassa sotilaassa, edelleen Edvin Laineen ohjauksessa.

Elokuvauransa jälkeen Veli-Matti Kaitala toimi opettajana Tampereella. Hän ei haikaillut enää elokuvauraansa, totesi vain: ”Se oli sellaista leikkimistä. En edes elättänyt kuvitelmia, että minusta joskus tulisi näyttelijä.”

Edvin Laineen ohjaamissa elokuvissa Nokea ja kultaa, Pikku-Matti maailmalla ja Laitakaupungin laulu voi nähdä jälkineorealistia sävyjä niin teemoissa kuin kuvakielessäkin.

Veli-Matti Kaitala oli 1964–78 naimisissa kuvanveistäjä Nina Ternon (1935–2003) kanssa. Terno esiintyi haastateltuna taiteilijana Ilari Nummen ja Jarmo Lampelan lyhyessä dokumenttielokuvassa Kämmenen kokoinen avaruus (1990), joka käsittelee suomalaista mitalitaidetta. Veli-Matti Kaitala kuoli sairauskohtaukseen vain 42-vuotiaana 1978. Nettitiedon mukaan hänet on haudattu Kiikoisten hautausmaahan (Sastamalassa).

Kalevi Koukkunen
8.1.2018

Kirjallisuutta ja lähteitä

(Matrikkelitoimikunta:) Ekonomimatrikkeli 1970. Helsinki: Ekonomiliitto r.y. 1970, 743.

Sihvonen, Jukka: Kuviteltuja lapsia. Suomalaisen lastenelokuvan lapsikuvasta. Suomen elokuva-arkiston julkaisusarja A 8, yhteistyössä Elokuva- ja televisiokasvatuksen keskus ry:n ja Suomen elokuvasäätiön kanssa. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1987.

Suomen kansallisfilmografia 3. Helsinki: Painatuskeskus 1993.

Suomen kansallisfilmografia 4. Helsinki: VAPK-kustannus 1992.

Suomen kansallisfilmografia 5. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1989.

Elokuvan Aaltoska orkaniseeraa mainos perjantaikartassa. Helsingin Sanomat 15.7.1949.

Harry Etelä [= Aimo Viherluoto]: ”Pienet levylaulajat”. Seura 6/1955.

Arto Pajukallio: ”Edvin Laineen musikaalissa noustaan duunarista oopperatähdeksi.” Helsingin Sanomat 22.10.2008.

(Palvelukseen halutaan:) ”Poika elokuvaan!”. Helsingin Sanomat 26.5.1945.

Pirpa: ”Veli-Matti, tamperelainen filmitähti”. Aamulehti 7.10.1945.

P. T–vi [= Paula Talaskivi]: ”Elokuva sataman maailmasta”. Helsingin Sanomat 24.10.1945.

Teikari: ”Veli-Matti – Suomalaisen elokuvan lapsitähti”. Seura 21/1947.

Raija Uhlbeck: ”Kuka muistaa Veli-Matin?” Demari 17.2.1973.

Jorma Junttilan (KAVI) kirje 24.7.2017, Kalevi Koukkunen.

Suomalainen elokuvamusiikki. Vol. 4. Levytyksiä vuosilta 1943–1945. AMCD 1039. Turku: Artie Music 2012, raita 29. – Kansivihossa Juha Seitajärven artikkeli ”Turussa tehdään elokuvaa ja lauluja omalle levy-yhtiölle Soinnulle”.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/1385294/veli-matti-kaitala- (luettu 7.1.2018).