Pauli Virtanen

Etunimet: 
Pauli Armas
Muut nimet: 
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
27.12.1934
Syntymäpaikka: 
Helsinki
Kuolinaika: 
09.08.2003
Kuolinpaikka: 
Helsinki
Palkinnot: 

Valtionpalkinto 1972 (Mareena).
Jussi-kunniakirja 1977 (Kuvien takana).

Biografia

Näyttelijä, tv-ohjaaja

Pauli Virtanen kuuluu suomalaisen tv-teatterin uranuurtajiin. Hän oli Mainos-TV:n (myöhemmin MTV3) ohjaajana yli 30 vuotta, 1960–94, ja ohjasi sekä tv-näytelmiä että -sarjoja. Hän myös näytteli kymmenissä tv-näytelmässä ja elokuvassa pienehköjä rooleja, joista kuitenkin isoin on Hessun osa elokuvassa Yö meren rannalla (1983).

Pauli Virtanen syntyi 1934 Helsingissä lämmittäjän ja siivoojan perheeseen. Päästyään ylioppilaaksi Helsingin Normaalilyseosta 1955 hän opiskeli Helsingin yliopistossa Rooman ja Englannin kirjallisuutta. Mainos-TV (myöhemmin MTV3) haki lehti-ilmoituksella ohjaajia, ja Virtanen palkattiinkin ohjaajaharjoittelijaksi 1960. Yhtiö oli aloittanut lähetystoimintansa syksyllä 1957. Myös tv-teatterin tekoa opeteltiin ja tv-ilmaisua kehitettiin ennen muuta käytännön töissä.

Pauli Virtasen varhaiskauden ohjaustöitä oli erittäin suosittu tv-sarja Me Tammelat, jota hän ohjasi Ritva Nuutisen (s. 1933) kanssa vuorotellen. Vuosina 1963–69 tuotetusta sarjasta ei ole säilynyt yhtään kokonaista osaa, koska alkuaikoina teatterilähetyksetkin olivat suoria. Ja kun myöhemmin ohjelmia ruvettiin nauhoittamaan, niitä nauhoitettiin säästösyistä päällekkäin samaan nauhaan, niin että edellinen nauhoite tai osa siitä tuhoutui, ”jäi alle”.

Pauli Virtasen ansiolistalla ovat mm. seuraavien pysyväarvoisten tv-näytelmien ja -sarjojen ohjaukset: Salomo ja Ursula (1966; nimiosissa Pekka Laiho ja Saara Pakkasvirta), Kunnon sotamies Švejkin seikkailuja (1967–68; nimiosassa Matti Varjo; ohjaus Virtasen ja Veikko Kerttulan) ja Mummoni ja Mannerheim (1971; nimiosissa Saara Pakkasvirta ja Helge Herala).

Nikolai Gogolin Huijarit (1965) sai kauttaaltaan erinomaiset arviot. Elina Hytönen kirjoitti: ”Ohjaaja Pauli Virtanen oli paneutunut atmosfäärin- ja tapainkuvaukseen aidontuntuisia detaljeja runsaasti tarjoavalla pieteetillä.” Hytösen luonnehdinta pätenee yleisemminkin Virtasen ohjauksiin. Merkittävimpänä ohjauksenaan Pauli Virtanen itse piti Arthur Millerin näytelmää Kahden maanantain muisto (1967), jonka pääosassa nuorena idealistina Bertinä oli Heikki Kinnunen. Tämä muuten suositun Millerin harvinainen näytelmä oli esitetty Suomen Kansallisteatterissa 1963 nimellä Kaksi maanantaita, Bertinä Pentti Siimes.

Pauli Virtanen erikoistui Veikko Huovisen novelleihin ja kertomuksiin perustuviin tv-sarjoihin. Hänen ohjauksiaan olivat Hamsterit (1982–83), Lyhyitä erikoisia (1986), Lentsu (1990) ja Konstan Pylkkerö (1994).

Valtionpalkinnon Pauli Virtanen sai 1972 Eino Kauppalan romaaniin pohjautuvan Mareenasta (1971), jossa nimihenkilö (Anitta Niemi) rakastuu Lapissa lomailevaan Lindholmiin (Ville-Veikko Salminen). Näytelmä kertoo Mareenan suurten haaveiden romuttumisesta. Jussi-kunniakirjan Virtanen sai 1977 Claes Anderssonin teokseen perustuvasta tv-näytelmästä Kuvien takana, joka pohtii ”mielenhoitotilannetta” Suomessa.

Tv-elokuvassa Syysmuutto (1991) pääosaa kalastaja Anttina esitti Erkki Pajala. Jukka Kajava totesi, että Syysmuutossa näytellään yksinkertaisesti, mutta koskettavasti. ”Erkki Pajala on vaitonaisena kalastajana riipaisevan tosi – –-.”

Pauli Virtasella oli myös pieniä rooleja tv-näytelmissä, sellaisia kuin lumenluoja ohjaamassaan sarjassa Koiraton talo (1983). Hän sanoi, että oli helpompaa tehdä pikkurooli itse kuin palkata siihen joku toinen. Tv-rooleja hänelle kertyi parikymmentä. Pikkurooleja Virtanen näytteli myös parissakymmenessä elokuvassa, sellaisia kuin pornokauppias Kesyttömissä veljeksissä (1969) ja vänrikki junassa (Päämaja 1970). Isoin rooli oli rakennusurakoitsija Heikin, ”Hessun”, osa Erkko Kivikosken elokuvassa Yö meren rannalla (1981). Helena Ylänen tiivisti, että elokuva on kamarinäytelmä keski-ikäisistä, jotka ovat saavuttaneet aineelliset tavoitteet, mutta joilta elämä on jäänyt elämättä.

Pauli Virtanen kuoli 68-vuotiaana 2003 Helsingissä.

Kalevi Koukkunen
9.1.2018

Kirjallisuutta ja lähteitä

Norssit 1867–1992. Helsinki: Vanhat Norssit r.y. ja Helsingin I Normaalikoulu 1992, 410.

Suomen kansallisfilmografia 7. Helsinki: Edita 1998.

Suomen kansallisfilmografia 8. Helsinki: Edita 1999.

Suomen kansallisfilmografia 9. Helsinki: Edita 2000.

Suomen kansallisfilmografia 10. Helsinki: Edita 2002.

Suomen kansallisfilmografia 11. Helsinki: Edita 2004.

Teatterin maailma 1965. Suomen teatterilaitos ja teatteriväki. Toim. Verneri Veistäjä. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 8. Helsinki: Tammi 1965, 410.

Leila Arpiainen: ”Millerin Maanantait ja kappale Irlantia”. Helsingin Sanomat 22.4.1963.

Elina Hytönen: ”Huijaritarina”. Helsingin Sanomat 26.9.1965.

Jukka Kajava: ”Potilaskuvien takaa paljastui ihan oikeita ihmisiä”. Helsingin Sanomat 30.9.1975.

Helena Ylänen: ”Suomalainen viikonloppu”. Helsingin Sanomat 31.1.1981.

Pauli Virtanen. ”MTV:n ohjaaja teki teatteria yli 30 vuotta”. Nekrologi. Helsingin Sanomat 9.8.2003.