Sakari Halonen

Etunimet: 
Sakari Oskari
Muut nimet: 
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
06.09.1923
Syntymäpaikka: 
Kuopio
Kuolinaika: 
27.06.1992
Kuolinpaikka: 
Helsinki

Biografia

Näyttelijä

Sakari Halonen teki pitkän ja monipuolisen teatteriuran, yli 30 vuotta Helsingin Kaupunginteatterissa. Hän näytteli kymmenkunnassa elokuvassa, joissa hän tuli tunnetuksi J. Alfred Tannerin kuplettien esittäjänä. Hölmöileviä alokkaita hän näytteli 1950-luvun sotilasfarsseissa.

Sakari Halonen syntyi 1923 Kuopiossa kirjaltaja Armas Halosen ja näyttelijä Fanni Halosen perheeseen (äiti oli kiinnitettynä Kuopion Yhteisteatteriin 1919–28). Sakari Halonen opiskeli Suomen Teatterikoulussa 1944 ja teki sittemmin lukuisia opintomatkoja mm. Ranskaan, Saksaan, Itävaltaan, Neuvostoliittoon, Unkariin, Tšekkoslovakiaan ja Kreikkaan.

Lyhyiden, muutamavuotisten kiinnitysten jälkeen Sakari Halonen oli Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatterissa 1950–65, Helsingin Kaupunginteatterissa 1965–72 ja 1973–81, jolloin jäi työkyvyttömyyseläkkeelle. Hänen teatteriroolejaan olivat mm. Laertes William Shakespearen Hamletissa, Kristus Nikos Kazantzakisin Ikuisessa vaelluksessa, Sakini John Patrickin Elokuun teehuoneessa, Ontrosen vaari Lauri Leskisen näytelmässä Uudesta luotava maa ja isä Claes Anderssonin Perheessä.

Ensimmäisessä elokuvassaan Orpopojan valssi (1949) Sakari Halonen esitti pääosaa, kuplettimestari J. Alfr. Tanneria (1884–1927). Halonen sai kriitikoilta suopeat arvostelut: ”Hän sekä näyttelee että laulaa niin eloisasti, miellyttävästi ja luontevan sydämellisesti, että uskaltaa ennustaa tämän elokuvan johdosta suurta läpimurtoa.” Elokuvan yli 20 laulusta puolenkymmentä esitti oopperalaulaja Teemu Grönberg. Hyvän menestyksen innoittamana Suomen Filmiteollisuus tuotti vielä toisenkin kuplettielokuvan, Tytön huivi (1951), jossa päähenkilöä Affua näytteli jälleen Sakari Halonen ja esitti Tannerin lauluja.

Orpopojan valssin myötä Sakari Halosesta tuli suursuosikki Tannerin kuplettien tulkitsijana: hän esitti niitä paitsi elokuvissa myös radiossa, televisiossa ja levyillä. Verhotusti Tanner-aiheisessa elokuvassa Mitäs me taiteilijat (1952) – työnimeltään Tanner on valttia – Halonen esitti näyttelijä P. Waltteri Vitikkaa. Hän piti 30 vuoden mittaan yli 300 Tanner-konserttia ympäri Suomea. Suomen Television Tanneriana-ohjelmassa (1963) Sakari Halonen oli itseoikeutetusti Tannerin esittäjä. Kupletöörihistoriassaan Hupilaulun taitajia Pasi Jääskeläisestä Juha Watt Vainioon (1969) Reino Hirviseppä hieman epäasiallisesti sanoo Sakari Halosen ottaneen Tannerin ”[k]errassaan keppihevosekseen”.

Sotilasfarsseissa Kenraalin morsian (1951), Komppanian neropatit (1952), Miljonäärimonni (1953) ja Sotapojan heilat (1958) Halonen esitti hölmöilevää, mutta lupsakkaa alokasta tai sotamiestä. Vakavammat roolit hänellä oli elokuvissa Tuntematon sotilas (1955; Eerola) ja Kahden ladun poikki (1958; Jussi).

Sakari Halonen esiintyi myös varhaisissa televisioelokuvissa, mm. Kun lesket lempivät (1961; Kutvonen)), Murhaleikki (1968; liikemies Aki Mäntynen), Rautatie (1973; rovasti) ja Isältä pojalle (1977).

Sakari Halonen totesi itse urastaan, että hän on näytellyt Kristusta ja pirua ja siihen väliin mahtuu koko inhimillinen elämä. Vaikka hänen teatteriuransa oli monipuolinen, suuri yleisö muistaa hänet ennen muuta J. Alfred Tannerin kuplettien armoitettuna esittäjänä. Suosioon vaikuttivat elokuvat, 300 Tanner-konserttia ja tv-esiintymiset. Myös sellaiset levytykset kuin Mamman lellipoika (1959) ja Vihellän vaan (1964) lisäsivät antaumuksellisen kupletöörin mainetta. Sakari Halonen oli vuodesta 1945 naimisissa näyttelijä Eila Halosen (o.s. Kauhanen, 1921–79) kanssa.

Sakari Halonen kuoli 68-vuotiaana Helsingissä 1992.

Kalevi Koukkunen
24.9.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Reino Hirviseppä: Hupilaulun taitajia Pasi Jääskeläisestä Juha Watt Vainioon. Porvoo – Helsinki: WSOY 1969, 156.

Sakari Halosen nekrologi. Helsingin Sanomat 5.7.1992.

Suomen kansallisfilmografia 4. Helsinki: VAPK-kustannus 1992, 223.

Suomen kansallisfilmografia 5. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1989.

Suomen kansallisfilmografia 6. Helsinki: VAPK-kustannus 1991.

Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983. Yhteisö- ja henkilöhakemisto. Toim. Ilona Tainio. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu. Helsinki: Tammi 1983, 150.

Unto Haapanen: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto 1901–1982. Suomen äänitearkiston julkaisu n:o 23. Helsinki: Suomen äänitearkisto 1990, 110–111.