Matti Kuusla

Etunimet: 
Matti Kaarlo
Muut nimet: 
Pikkis (taiteilijanimi)
Syntymäaika: 
07.08.1933
Syntymäpaikka: 
Helsinki
Kuolinaika: 
22.11.2018
Kuolinpaikka: 
Espoo

Biografia

Tv-toimittaja, tv-ohjelmien suunnittelija, käsikirjoittaja, ohjaaja ja tuottaja, näyttelijä

Matti Kuusla oli suomalaisen tv-viihteen pioneereja. Vuodesta 1958 hän perehtyi monipuolisesti tv-ohjelmien tekoon: suunnittelijana, käsikirjoittajana, tuottajana ja esiintyjänä. Hän oli 1961–67 jäsenenä tuotantoryhmä VEKissä Jukka Virtasen ja Aarre Elon kanssa. VEKin sanottiin tuottaneen ”älyllisesti aktivoivaa TV-viihdettä”. Matti Kuusla näytteli pikku rooleissa noin 40 elokuvassa. Iso osa – tv-toimittajan cameorooli – hänellä oli elokuvassa Äl’ yli päästä perhanaa (1968).

Matti Kuusla syntyi 1933 Helsingissä näyttelijäperheeseen: hänen isänsä Arvo Kuusla (1907–60) oli Suomen Filmiteollisuudessa (SF) näyttelijänä n. 70 elokuvassa ja järjestäjänä tai järjestäjän apulaisena yli 30 elokuvassa. Äiti Irja Kuusla (1904–88) oli näyttelijänä n. 100 elokuvassa.

Matti Kuuslan ensimmäinen rooli oli seitsenvuotiaana Runebergin pojan osa elokuvassa Runon kuningas ja muuttolintu (1944). Elokuvassa Suomisen Olli rakastuu (1944) Matti Kuusla – samoin kuin hänen veljensä Mauno (1931–2013) ja sisarensa Marjo (1937–2017) olivat musiikkiarvostelija ”Fermaatin” (Veikko Linna) lapsia. Luontevasti Matti Kuuslalle kertyi poikarooleja: lehdenjakajapoika elokuvassa Tähtireportterit tulevat (1945), Norssin 7-luokkalainen Rakkaassa lurjuksessa (1955) ja kylän poika Anussa ja Mikossa (1956). Iso rooli hänellä oli professorin poikana Pekka Visaoksana Vääpeli Mynkhausenissa (1957). Pekka koettaa valvoa keppostelevia nuorempia veljiään Mattia (Rauno Kuosmanen) ja Reinoa (Vili Auvinen).

Poikaroolien jälkeen tuli miesrooleja: mies saluunassa elokuvassa Pekka ja Pätkä ketjukolarissa (1957), sammakkomies elokuvassa Pekka ja Pätkä sammakkomiehinä (1957), mies krokettikentällä Autuaassa everstissä (1958) ja kylänmies Lumisten metsien tytössä (1960).

Ja niin kuin useimmat suomalaiset miesnäyttelijät myös Matti Kuusla joutui esittämään poliisia (Nukkekauppias ja kaunis Lilith 1955), alokasta (Sankarialokas 1955, Tyttö lähtee kasarmiin 1956, Murheenkryynin poika 1958 ja Sotapojan heilat 1958). Tuntemattomassa sotilaassa (1955) hän näytteli haavoittunutta. Roolikirjoon kuuluvat vielä viides konna Villissä Pohjolassa (1955), tukkijätkä elokuvassa Kahden ladun poikki (1958) ja hanurin soittaja elokuvassa Oho, sanoi Eemeli (1960).

Matti Kassilan vauhdikkaassa elokuvassa Äl’ yli päästä perhanaa (1968) ennakoidaan vuoden 1974 presidentinvaaleja. Tv-keskustelussa on neljä ehdokasta, joita kansalaiset (katsojat) saavat äänestää nappia painamalla. Vaalitulos on medioitumisen kaukonäköinen huipentuma: presidentiksi valitaankin ohjelman juontaja Matti Kuusla (jota Matti Kuusla itse esittää).

Myöhemmin 1980–90-luvulla Matti Kuusla näytteli vielä elokuvassa Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin (1983, ministeri Nitsikov) ja elokuvassa Vääpeli Körmy ja vetenalaiset vehkeet (1991, vieraan vallan paha poika Körmyn unessa).

Televisio oli aloittanut säännölliset lähetykset vuoden 1958 alussa. ”Muutamien monivaiheisten vuosien jälkeen” Matti Kuusla tuli niin ikään 1958 toimittajaksi Suomen Television ajanvieteosastolle. Televisiotoiminnan pioneerivuosina Kuusla perehtyi tv-ohjelmien tekoon monipuolisesti. Hänellä oli myös oma nimikko-ohjelma Piikkis (1964, myöhemmin vielä 1970- ja 1980-luvulla; nimimuotona myös Pikkis). Hän oli myös Piilokameran suunnittelijoita ja esiintyjiä ja suunnittelijana ja juontajana sketsisarjassa Me krokotiilit (1966) ja mukana legendaarisen Ilkamien (1970) työryhmässä. Matti Kuusla oli perustamassa Uutta Iloista Teatteria ja sen tuotannoissa 1979–2001.

Varsinainen täyspotti suomalaiselle tv-viihteelle tuli, kun VEK-tuotantoryhmän rytmikkäästi lunta eksotisoiva ohjelma Lumilinna sai sveitsiläisessä pikkukaupungissa Montreux’ssä järjestettyjen tv-ohjelmafestivaalien pääpalkinnon Kultaisen ruusun ja myös lehdistön palkinnon. Samana päivänä – 7.5.1965 – kun Montreux’ssä jaettiin Kultainen ruusu – oli Helsingin Sanomien Radio ja televisio -sivulla ennakkojuttu ”Kenelle Kultainen ruusu?”. Siinä sanottiin: ”Ennakkotietojen mukaan suomalainen Lumilinna olisi saanut suopean vastaanoton.”

Voiton kunniaksi ”VEK-poikien ihmeteos” esitettiin televisiossa 9.5.1965, kun Kouvolaa käsittelevä ohjelma siirrettiin myöhemmäksi. Lumilinnan ensiesitys oli ollut 27.3.1965. Jukka Annala on luonnehtinut, että Lumilinna vei Suomen hetkeksi pussinperältä kansainväliseen televisioeliittiin.

Matti Kuusla oli harvinaisen monipuolinen urheilija. Hän on harrasti nyrkkeilyä, pikaluistelua, yleisurheilua, jalkapalloa, pesäpalloa ja jääpalloa, joissa lajeissa saavutti eri tasojen mestaruuksia. Vuosina 1952–59 Kuusla pelasi jalkapallossa HJK:n mestaruusmiehistössä. Hänet tunnettiin ensimmäisenä ”perstaklausta” käyttäneenä jääkiekkoilijana.

Matti Kuusla ja Spede Pasanen lienevät ainoat suomalaiset, jotka ovat suorittaneet kansanhiihto-osuutensa lumikengillä: vuonna 1963 he marssivat Seutulasta Herttoniemeen 27 kilometrin matkan. Matti Kuusla kuului raittius- ja urheiluseura Zoomin perustajiin.

Matti Kuusla lauloi myös Bluff Brothers -yhtyeessä Pertti Pasasen ja Pentti Nevaluoman kanssa. Yhtye esiintyi paitsi Speden ohjelmissa myös elokuvassa Mullin mallin (1961). Hän levytti Marjatta Leppäsen ja Jukka Virtasen kanssa parikymmentä harvoin kuultua laulua. Matti Kuuslan tunnetuin kappale on kuitenkin Juha Vainion esittämä Tangokauppias (1965), jossa hän imitoi useampaa kieltä – vuosikymmeniä ennen kuin imitointi tuli taas muotiin.

Matti Kuuslan veli Mauno Kuusla (1931–2013) toimi elokuva-alalla kamera-assistenttina, B-kuvaajana ja kuvaajana sekä myöhemmin tv-kuvaajana. Heidän siskonsa Marjo (1937–2017) esiintyi vain elokuvassa Suomisen Olli rakastuu (1944).

Matti Kuusla oli 1960–2017 naimisissa laulajatar Kaisu Vihervuori-Kuuslan (1922–2017) kanssa. Elokuvissa Kesäillan valssi (1951) ja Onnelliset (1954) hän lauloi puolenkymmentä Eeva-Kaarina Volasen esittämää laulua. 1950-luvun puolivälissä Vihervuori-Kuusla oli naamioitsijana ainakin kuudessa elokuvassa. Matti Kuusla kuoli 85-vuotiaana 2018 Espoossa.

Kalevi Koukkunen
20.12.2017
Täydennetty 11.11.2018 ja 22.11.2018

Kirjallisuutta

Jukka Annala: Toopelivisio. Helsinki: Teos 2006, 20 ym.

Aarre Elo: Elon aika. Porvoo – Helsinki – Juva: WSOY 1996, 151–157.

Tuomas Marjamäki: Spede, nimittäin. Jyväskylä: Docendo 2017, 82 ym.

Suomen kansallisfilmografia 3. Helsinki: Painatuskeskus 1993.

Suomen kansallisfilmografia 4. Helsinki: VAPK-kustannus 1992.

Suomen kansallisfilmografia 5. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1989.

Suomen kansallisfilmografia 6. Helsinki: VAPK-kustannus 1991.

Suomen kansallisfilmografia 7. Helsinki: Edita 1998.

Suomen kansallisfilmografia 9. Helsinki: Edita 2000.

Suomen kansallisfilmografia 11. Helsinki: Edita 2004.

Urheilumme kasvot. Osa 3. Palloilu. Vastaavat toimittajat Risto Rantala ym. 3. painos. Jyväskylä: Scandia-Kirjat 1978, 404.

Wiio, Juhani (toim.): Television viisi vuosikymmentä. Suomalainen televisio ja sen ohjelmat 1950-luvulta digiaikaan. SKST 1145. Helsinki: SKS 2007, 358.

Urpo Virkkunen (toim.): Kuka on kuka TV:ssä. Helsinki: Otava 1970, 48.

Jukka Virtanen & Mika Wickström: Zoom juhlii jälleen. Raittius- ja urheiluseuran 45 ensimmäistä vuotta. Helsinki: Tammi 2008.

Miia Hiiri: ”Viihdelegenda Matti Kuuslan, 82, raskas arki…”. Ilta-Sanomat 27.10.2015.

Karri Kuuslan (Matti Kuuslan ja Kaisu Vihervuoren pojan) lukuisat sähköpostit ja puhelinviestit toukokuusta marraskuuhun 2018, Kalevi Koukkunen.

Juha Seitajärven (KAVI) sähköpostiviesti 8.11.2018, Kalevi Koukkunen.