Kalervo Nissilä

Etunimet: 
Kaino Kalervo
Muut nimet: 
Kokoonpano: 
Syntymäaika: 
11.06.1913
Syntymäpaikka: 
Kälviä
Kuolinaika: 
30.03.1997
Kuolinpaikka: 
Kokkola

Biografia

Näyttelijä, teatteriohjaaja, teatterinjohtaja, laulaja

Kalervo Nissilä näytteli valkokankaalla vuosina 1950-66 alle kymmenen filmiroolia, joista tunnetuin lienee sankarin pääosa elokuvassa Sadan miekan mies (1951). Hän teki huomattavan uran useissa Suomen teattereissa näyttelijänä, ohjaajana ja teatterinjohtajana.

Kaino Kalervo Nissilä syntyi 1913 Kälviällä työnjohtaja Matti Nissilän ja Ellen Maunumäen perheeseen. Ylioppilaaksi pääsyn jälkeen hän opiskeli laulua ja suoritti teatterikursseja. Nissilä työskenteli kiinnitettynä näyttelijänä Kokkolan Näyttämöllä 1938-45 ja Kokkolan Työväen Näyttämöllä 1946, johtajana Kokkolan Ympäristöteatterissa 1948-49, ohjaaja-näyttelijänä Vaasan Suomalaisessa Teatterissa 1949-52 ja Tampereen Teatterissa 1952-55 sekä apulaisjohtajana Tampereen Työväen Teatterissa 1955-59. Johtajana hän toimi Tampereen Teatterissa 1959-63 ja Turun Kaupunginteatterissa 1963-68, ohjaajana Lahden Kaupunginteatterissa 1968-70 sekä johtajana Kotkan Kaupunginteatterissa 1970-73 ja Joensuun Kaupunginteatterissa 1973-78. Nissilän merkittäviin näyttämörooleihin lukeutuvat mm. Cornelius Melody näytelmässä Pisara runoilijaa, Petrucchio, Leontes ja Othello. Hän oli myös pakinoitsija ja laulaja, joka esiintyi muun muassa Suomen Kansallisoopperassa.

Kalervo Nissilä näytteli valkokankaalla vuosina 1950-66 alle kymmenen roolia, joista ensimmäinen oli hurjan Anssin Jukan sivuosa draamassa Härmästä poikia kymmenen (1950). Hänen tunnetuin elokuvarooli lienee kapteeni Kaarnojan eli Barkenhjelmin pääosa seikkailufilmissä Sadan miekan mies (1951). Arvostelijoiden mielestä Kalervo Nissilän miehinen tyyppi komeata ääntä myöten oli kuin tehty suomalaisromanttisen elokuvan sankariosaan. Kuisman ja Helinän (1951) miespääosassa hän ei taas vakuuttanut kriitikoita. Lappiin sijoittuvassa tarinassa Valkoinen peura (1952) Nissilä esittää miespääosassa aviopuoliso Aslakia. Maunu Kurkvaaran ohjamassa draamassa Yksityisalue (1962) hänet nähdään pääosassa itsemurhaan päätyvänä arkkitehti Toivo Koskena.

Nissilän huomattavia sivuosia valkokankaalla olivat Hämeen teatterin johtaja Pentti Koskela draamassa Naiset, jotka minulle annoit (1962), mahtimies Jäärä seikkailufilmissä Villin pohjolan kulta (1963) ja äksy rakennusurakoitsija Juuso Härmä ihmissuhdetarinassa Rakkaus alkaa aamuyöstä (1966). Hän toimi näyttelijänä ja ohjaajana vuosina 1963-71 muutamissa televisiotuotannoissa kuten TV-sarjassa Hilma (1967). Vuonna 1991 Kalervo Nissilä ohjasi musiikkifiktion Tammenlehvät.

Sisko Rytkönen
11.2.2014

Kirjallisuutta ja lähteitä

Elokuvakirja (MMM). Toim. Kari Uusitalo. Helsinki: Otava 1972, 529.

Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. Helsinki: Otava 2005, 546.

Suomen teatterit ja teatterintekijät. Toimituskunta Timo Martin, Pertti Niemi ja Ilona Tainio. Helsinki: Tammi 1974, s. 382.

"Uusia voimia". Elokuva-Aitta 8/1951.

Pirkko Heino: "Teatteria ei voi tehdä mittatikulla". Ilta-Sanomat 22.3.1978.

Rauni Väinämö: "Nissilä nojatuolimieheksi". Helsingin Sanomat 1.4.1978.

http://www.imdb.com/name/nm0632930/?ref_=fn_al_nm_1/Linkki tarkastettu 11.2.2014.